lapsettomuus ja abortti

Mulle on tehty abortti vuonna 1991 ja nyt ei onnistu mikrohedelmöityshoidoillakaan raskaaksi tulo. Tiedä sitten johtuuko keskeytyksestä. Lääkärin mukaan ei.

Noin viisi vuotta sitten tulin omien toivomuksien mukaan raskaaksi, silloiselta mieheltäni asiaa kysymättä, eli pahimman mahdollisen virheen tehden. Mies suuttui tästä aivan mielettömästi ja käski hypätä parvekkeelta jotta saisin keskenmenon. Empä siihen pystynyt, mutta tietysti olin aivan suunniltani surusta ja hämmennyksestä. Mies painosti jatkuvasti ja jotenkin siinä tunnemyrskyssä olin niin heikko ja täysin yksin, etten pystynyt pitämään päätäni kylmänä vaan suostuin aborttiin. Allekirjoituksen papereihin kylläkin kävin laittamassa vasta kuukauden kuluttua toimenpiteestä. Tiedän että on täysin turha selitellä, kuitenkin olin jo aikuisuuden kynnyksellä ja minun olisi pitänyt vastuu kantaan, mutten siihen pystynyt. Syyllisyys tästä on kalvanut siitä lähtien, jos ei nyt päivittäin, niin kyllä se toistuvasti mieleen tupsahtaa.

Nyt sitten olen naimisissa aivan ihanan ja ymmärtäväisen miehen kanssa, mutta nyt parin vuoden yrittämisen jälkeen on käynyt ilmi etten tulekaan raskaaksi. Suru ja syyllisyys jylläävät vuoronperään, mietin jatkuvasti että olenko edes oikeutettu lapsettomuushoitoihin, kun olen yhdestä lapsesta jo tietentahtoen luopunut. Tunnen vain itseni niin pohjattoman pahaksi ihmiseksi, että omalle lapselleni olen niin mennyt tekemään, vaikkakin tilanne silloin oli sietämätön.

Vieläkään en kenellekään ole abortista pystynyt kertomaan, koska itse koen itseni lapsen murhaajaksi. Siltikin tämä lapsettomuus tuntuu liian suurelta rangaistukselta.

lapsettomaksi!!!!!!!!!!!!!!!! Huolehdit vaan hygieniastasi kaavinnan jälkeen etkä paneskele niin ei tuu tulehduksia!! Joskus harvoin voi tulla tulehdus, mutta sekään ei todella tarkoita että tulisit lapsettomaksi!!!!!!

On juu... En ole mitenkään iloinen taannoisesta abortista, olimme silloin vain mieheni kanssa kumpikin ihan shokissa uutisesta. Meillä oli vasta hetki seurustelua takana, kun tapahtui vahinko ja siinä tilanteessa ei tuntunut olevan muuta vaihtoehtoa.

Nyt jälkeenpäin ajateltuna koko juttu oli ihan turha ja harmittaa tietysti, kun raskaus ei ala, vaikka lasta toivotaankin. Tuntuu kuin en enää ansaitsisi tulla äidiksi, kun olen tehnyt jotain niinkin kamalaa kuin abortin.

Gynekologini tosin oli sitä mieltä, että hoitoihin kyllä pääsee, siihen ei vaikuta menneet keskenmenot eikä keskeytykset! Yritämme kuitenkin vielä omin päin ilman hoitoja.

kyllä vaan on mullekin tehty. eikä aikaa ole kovinkaan paljoa, muutama vuosi. nyt ollaan lasa yritetty jo aikas kauan. kesti kauan että kehtas lähteä hoitoihin, ja syykin on luultavasti selvillä - mä en ovuloi. tai on siis yksi syy.
aikaisempi raskaus on siis ollut aivan täysi onnellinen yhteensattuma, itse en tosin sitä silloin tajunnut. tai minä kyllä, mutta mies ei joka minut painosti aborttiin.
nyt on kuitenkin turha marista, tehty mikä tehty enkä itselleni ikinä anteeksi anna, mutta ei auta.

N. kaheksan vuotta sitten tehty abortti ja nyt ei onnistu, kun vihdoin ois aika ja asiat kohdallaan. En tosin koe syyllistä oloa tuosta abortista - vaikka ajatuksissa se on usein - koska en olisi voinut lapselle elämisen arvoista elämää tuolloin tarjota.