Baarissa tutustut entuudestaan tuntemattomaan henkilöön ja juttu kulkeekin ihan loistavasti. Sitten se vaan jää siihen -ei vaihdeta numeroita, ei mitään sen kummempia, no nimet sentään saatiin toisillemme sanottua. Ja jotenkin jäi sellainen olo, että sitä juttua olisi riittänyt kyllä pitkäksikin aikaa. Synnynnäinen ujous ja saamattomuus saanut aikaan sen, että kauniit kasvot silmien edessä on kummitellu siitä illasta lähtien...
Onko monelle käynyt seuraavaa?
hiukan harmittaa..... :(
6999
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No valitettavan usein on tapahtunut, alkuun jutellaan ilman mitään ylimääräistä jännitystä, kemiat tuntuu toimivan, vaihdamme nimet ja sitten tapahtuu jotain ja juttu vain jää kesken, vaikka se alkuun niin hyvin sujuikin, olen aivan varma että kummatkin olisi halunnut jutella pidempäänkin, minun kohdalla ujoudella oli varmasti osansa. Viimeksi tämä sattui viikonloppuna. Kauniit kasvot ja ääni vain pyörii mielessä. Sitten tulen kotiin ja mielessä pyörii vain, vihaan itseäni..vihaan itseäni, miksi olen niin ujo.
Koko illan juttua on luistanut ja kemiat toimii. oon muutaman kerran nähnyt hänet sen jälkeen samaisessa baarissa, ja numeroitakin ollaan vaihdettu. Kerran sitten päädyimme suutelemaan tanssilattialle. Sen jälkeen ei mitään muuta ole tapahtunut, vaikka molemmat haluaisivat, tai niin ainakin luulin. Sitten sain tietää että hänellä on monia muitakin ja että olen vain yksi sulka hänen hattuunsa. Ei kiitos.
Jos oikein kunnolla haluaa seuraavina päivinä harmitella menetettyä mahdollisuutta, niin kokeilkaapa tätä... Jos on jo sovittu, et lähdetään eteenpäin samaa matkaa, mut sitten tekeekin "viisaan päätöksen" ja jättää väliin karkaamalla paikalta, niin tuosta on tuloksena olo, jonka ilomielin vaihtais mihin tahansa muuhun..... :/
Viisaus on aika jännä juttu. Monet ihmiset ovat niin viisaita, etteivät itse edes tajua sitä.
Seuraavalla kerralla asiat kohdataan silmästä silmään, vaikka hieman ujostuttaakin :)
Eihän se maailma kuitenkaan siihen kaadu. Jos tulee pakit, ni tulee, jos ei ni ei.
Pääasia on luottaa vaistoihinsa ja tehdä niinkuin sydän sanoo.
Kukaan ei ole yksi vaikka yksin olisikin :)
Mutta palaillaan ihanaiset;)
ja kyllä harmittaa oma saamattomuus..dams..:/!!!!
Mulle kävi tässä juuri toisin päin, eli mikä tuossa jo mainitaankin, että heila muuttikin mielensä viime metreillä nukkumisosoitteen suhteen.
Oli vielä itse ottanut kontaktia ja tullut juttelemaan. Suudeltiinkin:) Voi, se oli nätti ja olisin mieluusti tavannut toistekin. (Ja nukkunut kiltisti vieressä ja laittanut aamupalaa)