lukekaa tämä ihmiset rakkaat!!

etsä vielä tajuu mitään mutta anna vaan virran
viedä niin kyllä se todellisuus jokupäivä
kolahtaa kovempaa ja dramaattisemmin ku mömmöt
ikinä.
en sanois että susta välttämättä tulee mitään
rappio nistiä mutta se että sä tiedät että susta
ei vaan tuu ei oo paljon mitään.

Fallen angel, kysyit syitä sille että olisit
ilman piriä. Miksi kysyit? -Kysyitkö siksi, että
jotenkin alitajuisesti tiedät tekeväsi itsellesi
pahaa, ja siksi haluat että toiset kertovat
sinulle syyt jotka saavat sinut käsittämään sen,
että olisit käyttämättä?
Vai kysyitkö siksi, että ihailet narkomaniaa?
Ihailet niitä ihmisiä joilla menee huonosti.
Ihmisiä jotka ovat kadottaneet otteensa kaikkeen
oleelliseen. Ihailet heitä ja tahtoisit olla
samanlainen. Kirjoitit tekstisi tänne siksi, että
me pitäisimme sinua samanlaisena kuin he. Vai
miksi sinä, Fallen angel, kirjoitit?

Sanoit että ihmiset vähättelee piriä sanomalla,
että se on pahasta. Onko se vähättelyä. Eikö
vähättelyä olisi ennemminkin sanoa pirin tekevän
vain hyvää?

Kysyit meidän muiden "upeita kokemuksia tästä
jumalaisesta aineesta". No minä voin kertoa, että
nautin aivan käsittämättömän paljon siitä, kun
kävelen hyvän kaverin kanssa stadissa aamuyöstä,
jutellen ja välillä pysähdellen katsomaan
kauppojen ikkunoita. Kello on aamun puolella ja
sinulla ei kuitenkaan ole kiire. Sinä olet, ja
olemisen sietämätön keveys katoaa. Tunnet itsesi
niin helvetin raa'alla tavalla jos tahdot, mutta
tunnet itsesi myös vahvaksi ja energiseksi..
mutta ennen kaikkea; Sinä tunnet itsesi!!

Minä pidän myös siitä, että vedän vedot vessassa
ja tulen takaisin kaverini luokse olohuoneeseen.
Näen hänet, ja tunnen että olen omassa paikassani
juuri tällä hetkellä. Pienessä asunnossa. Pystyn
käymään tämän kaverini kanssa asioita läpi. Käyn
vaikka kuinka paljon asioita läpi, ja ilman että
kuitenkaan ahdistun. Piri antaa mulle aikaa
kelata asioita, se auttaa ymmärtämään. Se auttaa
antamaan uusia näkökulmia asioille.

Rakastan sitä hetkeä kun tuijotan ruiskua ja
nostan pakit. Näen kuinka veri nousee putkiloon.
Ja minä painan männän takaisin pohjaan. En jätä
mitään käyttämättä. Vedän vielä kahdet pakit.
Tunnen kuinka veri kohisee ja saavuttaa lopulta
pääni. Kuinka kuumuus nousee poskille. Tukala,
mutta silloin niin mielettömän ihana kuumuus. Se
on taivaallista.

Ja entäpä ne takaraivossasi tuntuvat sävärit.
Tunnet, että tämä toimii. Istut aloillesi,
rauhotut, ja sitten mennään!!

Niin.. minullakin siis on positiivista sanottavaa
tuosta aineesta. Mutta jos jään miettimään
pidempään, niin löydän kaikkiin vastineet.
Paremmat vaihtoehdot.

Aamun puolella kävellessä on päällä rauha ja
levollisuus. Entä kun lopulta on se hetki, että
on aika mennä kotiin. Olet fyysisesti niin
väsynyt, että vain sammut sänkyysi. Rytmisi on
aivan sekaisin. Omatunnontuskat pieksevät sinua,
ja sinä olet niin helvetin väsynyt, että jaksat
vain maata ja itkeä.

Tunnen olevani oikeassa paikassa, kun olen
jossain pienessä kämpässä. Niin, entä mikä on se
pettymys kun selvinpäin ollessasi tajuat tuon
kaiken olleen vain kuvitelmaa. Käsität sen, että
porepäissäsi kaikki tuntuu hienolta. Käsität sen
kusetuksenkierteen jossa olet. Käsität kaikki
valheet, joita vain pieni mitätön valkoinen jauhe
saa sinut, vahva ja kaikkivoiva ihminen tekemään.
Piri antaa uusia näkökulmia asioille, mutta mitä
hyötyä siitä on, kun seuraavana selvänä päivänä
et enää edes muista niitä 'mahtavia ideoita'. Ja
jos muistisi avuksi kirjoitat ideoitasi
paperille, saat vain pettymyksen selvinpäine
ollessasi; Ne 'ideat' ovat aivan sekavia. Niistä
ei ole mitään hyötyä. Miten olet saattanutkaan
ajatella tuolla tavalla?

Näen kuinka veri nousee ruiskuun. Sillä hetkellä
ympärilläni on maailma, ja minä kiinnitän kaiken
huomioni vain pieneen ruiskuun. Annan tuon pienen
mitättömän ruiskun määrätä minun elämästäni! Tuo
on säälittävää. Olenko sittenkään itseni herra?
Painan männä pohjaan, ja tunnen. -Mitä minä
tunnen? Minä tunnen mielihyvää. Mielihyvää
jostain aineesta. Että olen heikko! Tämä veri
suonissani pitää minut elossa, ilman sitä olisin
kusessa. Minä avaan metallilla suoneni, myrkytän
vereni kemikaalilla. Teen keskushermostostani
kykenemättömän vastustamaan kaikkea sitä paskaa.
Minä olen valmis myymään itseni hetkellisen
mielihyvän takia. Vartaloni yrittää vielä
viestittää ettei kaikki ole hyvin, kehoni on
hälytystilassa, nostamalla kuumuuden poskilleni.
Minä vain yritän saada itseni uskomaan, että tuo
kuumuus on hieno tunne. Sehän on ahdistava!

Amfetamiini vie paljon enemmän, mitä se koskaan
on sinulle antanut!

Minua tekee todella pahaa lukea Fallen angelin
kirjoittama teksti. Näen itseni, näen niin monet
muut siinä. Emmekö me juuri halunneet elää?
Emmekö me olleetkin juuri he, jotka olivat omasta
salaisuudestaan ylpeitä, siitä että vain me
osaamme elää. Meillä on hauskaa, ja me jaksetaan
riehua muut pöydän alle. Me oltiin niin vitun
kovia! Ja nyt.. he nauravat meille. Me olemme
heikkoja. Me emme voi mitään. Me vain päivästä
toiseen toivomme muutosta tähän kaikkeen. Ja me
vain päivästä toiseen tajuamme, että täältä ei
nousta ilman ihmettä. Täältä ei nousta ilman
voimaa, ja amfetamiini vei ne voimat.

Tätäkö me halusimme?

Choose life!

vain mistä haluat,,,,mutta katso ettei
yhteiskunnan tarvi maksaa sinun haluamisiasi
sitten kun aineet ei enää pelaa.Muiden
velvollisuus ei ole hoitaa ja hoivata sinua
kuntoon,mikä ei todennäköisesti onnistukkaan.Niin
että kun se aika tulee vedä itses naruun.