Tätä aihetta on puitu tällä palstalla ehkä ennenkin, mutta itse en ole ollut silloin osallisena. Olen kristillisestä kodista. Etenkin äitini korostaa jatkuvasti uskonnon ja raamatun merkistystä elämässä. Raamattu sanoo, mikä on oikein ja mikä väärin. Äitini sanoo myös Jumalan puhuvan hänelle ja kertovan mikä on oikein ja mikä on väärin, miten tulee elää ja miten toimia.. Eikä siinä mitään, mutta äitini on meinannut satuttaa itseään toteuttamalla näitä viestejä.
Itse uskon Jumalaan. En tosin odota ihmeitä tai suuria viestejä vaan sitä että uskoni Jumalaan kantaa läpi elämän arkipäiväisissä tilanteissa. Jumala suojelee ja johdattaa ilman suurta sirkusta asian ympärillä. En koe tarpeelliseksi tehdä uskostani numeroa, turhaa karnevaalia, vaan se on ja pysyy. Tietysti puhun, luen, kuuntelen siitä melko avoimesti :)
Nyt on sattunut kuitenkin käymään niin että tunnen vetoa enemmän samaa sukupuolta olevien kanssa. Haaveilen perheestä, jossa molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta, välittävät toisistaan ja jakavat arjen asiat keskenään. Tähän kuuluu myös seksi.
Äitini ei voi hyväksyä tätä, hänen mielestään minua ohjaa nyt saatana ja joudun tämän takia helvettiin. Hän myös muistaa muistuttaa asiasta kerta toisensa jälkeen. Itse en koe uskontoa hankalana sovittaa identiteettiini. Pikemminkin koen erittäin vaikeaksi kuunnella toistamiseen uhkakuvia helvetistä. Uskonto merkitsee minulle paljon ja äitini merkitsee minulle paljon. Tämä tekee tästä vielä hankalampaa ja satuttavampaa.
Tiedän, mitä raamattu sanoo.. homo/lesbosuhteet ovat synti. Muista synneistä puhumattakaan, mitä teen ajatuksissani tai muutoin elämässä. Ei Jeesus turhaan kuollut ristillä mielestäni, vaan meidän syntiemme tähden. Uskon ylösnousemukseen ja Jumalan armoon.
Itse uskon Jumalaan. En tosin odota ihmeitä tai suuria viestejä vaan sitä että uskoni Jumalaan kantaa läpi elämän arkipäiväisissä tilanteissa. Jumala suojelee ja johdattaa ilman suurta sirkusta asian ympärillä. En koe tarpeelliseksi tehdä uskostani numeroa, turhaa karnevaalia, vaan se on ja pysyy. Tietysti puhun, luen, kuuntelen siitä melko avoimesti :)
Nyt on sattunut kuitenkin käymään niin että tunnen vetoa enemmän samaa sukupuolta olevien kanssa. Haaveilen perheestä, jossa molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta, välittävät toisistaan ja jakavat arjen asiat keskenään. Tähän kuuluu myös seksi.
Äitini ei voi hyväksyä tätä, hänen mielestään minua ohjaa nyt saatana ja joudun tämän takia helvettiin. Hän myös muistaa muistuttaa asiasta kerta toisensa jälkeen. Itse en koe uskontoa hankalana sovittaa identiteettiini. Pikemminkin koen erittäin vaikeaksi kuunnella toistamiseen uhkakuvia helvetistä. Uskonto merkitsee minulle paljon ja äitini merkitsee minulle paljon. Tämä tekee tästä vielä hankalampaa ja satuttavampaa.
Tiedän, mitä raamattu sanoo.. homo/lesbosuhteet ovat synti. Muista synneistä puhumattakaan, mitä teen ajatuksissani tai muutoin elämässä. Ei Jeesus turhaan kuollut ristillä mielestäni, vaan meidän syntiemme tähden. Uskon ylösnousemukseen ja Jumalan armoon.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ulkopuolisena ja osapuolia täysin tuntemattomana on vaikeaa antaa mitään konkreettista neuvoa. Tunnen myötätuntoa kohtaasi ja mieleeni tulee ajatus että se mikä on ristiriidassa itsensä kanssa ei voi jatkua vaan kuihtuu. Älä "tapa" häntä joka on elämäsi tärkein henkilö nimittäin itsesi.
'Hyväksy itsesi uskalla elää' oli kirja jonka luin kymmeniä vuosia sitten (se ei ollut uskonnollinen vaan psykologinen).
Minulle kuitenkin heräsi ajatus että miten voin pyytää hyväksyntää muilta jos en itse hyväksy itseäni. En paljoa voi muiden mielipiteille enkä moiti tai vihaa heitä niiden johdosta mutta en myöskään voi elää aina sen mukaan mitä mieltä joku toinen on.
Voimia kestää saat samasta lähteestä kun tähänkin saakka. Uskalla luottaa siihen.
terveisin eräs jo "isovanhempasi" ikäinen.
Kiitos kirjoituksestasi. En toki hakenutkaan mitään konkreettista neuvoa tilanteeseeni. Kiitos sinulle kuitenkin kirjoituksestasi, se sai minut paremmalle mielelle. Joskus riittää että joku sanoo tuntevansa myötätuntoa..
En tiedä, miksi äitini mieleipiteet ovat tulleet minulle niin tärkeiksi viimeisen vuoden aikana. En tosin ole asunut kotona pitkään aikaan. Mutta ihminen, jonka kokee tärkeäksi, voi vaikuttaa osaltaan omilla sanomisillaan ja ajatuksillaan. Itse olen lukenut psykologiaa jonkun verran ja voin suositella sitä todellakin kaikille, riippumatta uskonnollisesta taustasta. Mutta kiistelyn aiheet minun ja äitini välillä ovat siis täysin uskontoon liittyviä.
Hassua, juuri kun luulin murrosiän jääneen taakse, tunnen itseni taas pikkutytöksi..
Kiitos vielä että kirjoitit ja voimia sinullekkin, kuka sitten oletkin :)
Tämä lauseesi:
"Hassua, juuri kun luulin murrosiän jääneen taakse, tunnen itseni taas pikkutytöksi.."
Tuttavapiirissäni on pari joiden suhde äitiinsä on ollut ongelmallinen. Äiti on halunnut liikaa puuttua heidän elämäänsä tosin muusta syystä kun sinulla. Molemmissa tapauksissa tyttäret eivät ole siinä suhteessa antaneet periksi. He ovat katsoneet että he eivät ole tehneet äitiä kohtaan mitään väärää vaan tällä on heitä kohtaan vaan odotuksia/vaateita joihin he eivät tunne mitään pakkoa suostua. Kummatkin "kärsii" tilanteesta mutta katsovat että heidän on kuunneltava sisintään enemmän kun äitiä tässä tapauksessa.
Ymmärrän hyvin että haluat suhteen normalisoituvan mutta silti katson että tässä asiassa sinun on ajateltava itseäsi. eräs keino olisi se että voisitte kummatkin katsoa tilannetta suoraan silmiin hyväksyä se että teillä on tässä asiassa eri näkemys. Jättää asia syrjään ja kehittäkää niitä asioita joissa on edellytyksiä hedelmälliseen vuorovaikutukseen.
Ehdotukseni olisi: istukaa vastakkain ja keskustelkaa, käykää läpi kaikki se joka teitä yhdistää ja josta voitte iloita ja jättäkää tämä asia "korkeamman käteen".
tässä oli kaino ehdotukseni
kuitenkin kaikkea hyvää sinulle ja voimia.
Muutin 4-vuotta sitten toiselle puolelle Suomea koska koska olin löytänyt itsestäni puolen jota vanhempani eivät olisi hyväksyneet. Salasin heiltä asian ja asuin kumppanini kanssa yhdessä. Olimme samalta paikkakunnalta molemmat ja karkumatkalla vanhempieni takia. Hyvä syy asua muualla oli opiskelu ja se menikin ihan läpi.
Sittemmin erosimme kumppanini kanssa ja muutin uudelleen töiden takia isommalle paikkakunnalle. Löysin uuden rakkauden ja tunsin lopultakin että tässä se nyt on, kaikki mitä olen näinä vuosina etsinyt ja halunnut. Olen todella onnellinen.
Kaikkea tätä onnea varjosti vanhempieni jyrkkyys lesboutta kohtaan ja elämä ei olisi kulkenut realistisesti eteenpäin jos en olisi tehnyt ratkaisua. Niinpä kerroin vanhemmilleni. Siitä ei ole seurannut mitään hyvää tähän päiväänkään asti vaan käytännössä olen hylätty orpo jota hävetään. Tie on näinä kuukausina ollut varsin pitkä, mutkainen ja kivinen. Välit ovat menneet.
Toisaalta nyt asia on kaikkien tiedossa ja saavatpahan olla muut siitä mitä mieltä haluavat. Minä ainakin aion saada haaveilemani oman talon, koiran ja oman kultani takanääreen joku kaunis päivä. Enkä aio pilata elämääni enää salailulla tai muullakaan mielistelyllä. Pahaa tekee todella paljon tietysti; minulla oli onnellinen lapsuus ja todella ihanat vanhemmat. Välittäminen ja kannustaminen vain sattui loppumaan kun en mahtunut kaavaan. Ja kyllä kaikenlaista uhkailua on tullut onnettomuuksilla ja helvetillä, ties millä muulla. Mutta kai uskonnollisia ihmisiä itseäänkin koskee samat säännöt.. Rakasta toisia kuin itseäsi. Ja toinen asia tuli myös mieleeni. Monet uskontojensa edustajat kun ovat kiertäneet ovelta ovelle puhumassa ovat olleet esimerkiksi sitä mieltä, että alkoholistit ovat "saatanasta" tai jostain yhtä pahasta. Eikö heitä silloin pitäisi auttaa kun he ovat heikkoja. Tuntuu siltä välillä että uskonto onvain hyviä varten.
että "soppasi" on yhtään huono. Pääasia on kuitenkin että itsellesi maistuu.
Olet mielestäni tehnyt oikean ratkaisun ja olet rehellinen sekä itsellesi (ennen kaikkea) ja vanhemmillesi kun olet sen heille avoimesti kertonut.
Jos he nyt tuntevat häpeää niin väittäisin että se on heidän päänsärkynsä ei sinun olkoonkin että välinne eivät ole hyvät mitä luonnollisesti tyttärenä suret.
Me voimme kuitenkin elää vain omaa elämäämme emmekä voi aina muuntua sitä mukaa kun joku muka uskonsa puolesta loukkaantuu. Tuo ajatus "miellyttää" muita on syvästi juurtunut kasvatuksestamme johtuen. Samaa ajatukseen juurtumista edustaa vanhempiesi asenne joka heille on ulkoa opittu uskonkappale tuntematta mistä asiasta loppujen lopuksi on kysymys. Eivät he rakkaudesta sinua toru vaan pelosta. Pelko siitä että heidän uskomuksiin perustuva uskonsa saattaisi horjua ja sillä he aiheuttavat "helvetin" itselleen ja lähimmäisilleen tässä ja nyt.
Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää sillä elämäsi on polku jota vain SINÄ kuljet. Älä kysy minne se vie vaan kulje sitä. Jos et ole uskollinen ja rehellinen itsellesi niin et voi sitä olla muillekaan.
varmaan elää omaa elämää ja kuunnella sydämmesi ääntä ja antaa äitisi ajatella asioista niin kuin haluaa. Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan ja uskon, että olet joskus tasapainossa tämän asian suhteen. T. ts-nainen.
Niin, täytynee keskittyä omaan elämään eikä antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa niin vahvasti. Sitä vain kun lapsesta saakka miettinyt, mitähän muut ajattelevat minusta ja tulenko muiden silmissä hyväksytyksi.. Aina en olekkaan tullut ja varmaan se heijastuu vieläkin tähän itsensä hyväksymiseen. Paljon helpompaa olisi olla vain tavallinen hetero, mennä naimisiin miehen kanssa ja tehdä se tilastollinen 1,7 lasta, ottaa koira ja muuttaa omakotitaloon. Nämä vain eivät ole koskaan olleet minun unelmia ihan tällaisenaan. Vaikka noin päällisin puolin hyvältä kuulostaakin ja koiran haluaisinkin :)
Ihanaa kun jotkut ovat vastanneet jotain tällaista :) Äsken satoi rakeita, mutta nyt paistaa aurinko, hymyilyttää elämä vaihteeksi! Ihanaa!
Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia perheen suhtautumisesta, tai ystävien suhtautumisesta.. Millaisiksi teillä on välit menneet?
Mutta kiitos sinullekkin ts-nainen :) Oletko muuten sinä itse tasapainossa sisimpäsi ja muun maailman välillä? Kuinka olet löytänyt tasapainon? Hyvää kevättä ja ihanaa kesää sinulle!
Hei!
oli minullakin vaikeuksia silloin alussa ja mietin , että mitä ihmiset minusta ajattelee...Mutta nyt minulla menee hyvin, olen tasapainossa itseni kanssa ja minulla on mukavis ystäviä joitten kanssa voi olla oma itsensä ja ei aina tartte miettiä mitä ajattelevat minusta. Minusta tuntuu, että kun aloin itse hyväksymaään ja rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen niin ihmiset hyväksyvät paremmin. vanhempani ja vanhemmat sisarukseni eivät ehkä koskaan hyväksy, mutta ei se enää minua haittaa ja olen päässyt sen asian yli ja en halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka syrjivät minua. mulla on monia miesystäviä lapsuudesta ja ne on aina minut huväksyneet ja tunnen muutamia uskovaisia jotka ovat minut hyväksyneet,ja olin kyllä vähän yllättynyt. Kyllä sulle tulevaisuudessa muodostuu ystäväpiiri jotka hyväksyy sellaisena kuin olet ja muita et sitten tarvitsekkaan.
Onkelma on heidän päässään. Ne siinä HELVETTIIN joutuvat, et sinä. Tosin on kyllä varmaan ikävää, kun tietää että omat vanhemmat joutuu kuumimpaan helevettiin käytöksensä - maailman luonnollisimman asian vastustamisen JA SYRJIMISEN VUOKSI. Toivon, että kerrot tämän heille. Jos laitat heidän yhteystiedot NIIN SAAVAT VARMASTI TIETAA että että tämä äitisi joutuu kuumimpaan helevettiin ja ikuiseen hammastenkiristykseen. Paljon tehnyt syntiä syrjimillisellään.
... sillä jos homoseksuaalisuus olisi "maailman luonnollinen" asia, niin miksi tämä käyttäytyminen on sitten vähemmistö-asemassa`?
Päätin aikoinaan että voin kääntää selkäni jokaiselle joka ei hyväksy homouttani. Tämä pätee aivan kaikkiin ihmisiin, myös vanhempiin. Tätä suunnitelmaa olen järjestelmällisesti toteuttanut enkä ole katunut. Vanhempien luona en yksinkertaisesti käy koska he pitävät suuntautumistani paheksuttavana.
Ratkaisuni on kylmäverinen mutta olen onnellinen siitä. Voin jopa vetää vanhempani ja sukulaiseni sekä veljeni oikeuteen jos tarve vaatii, mutta toistaiseksi tarve ei ole vaatinut tällaista koska suoraa herjaa ei ole esiintynyt.
Hei!
Olen muutamia kertoja ihastunut samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. En ole koskaan kertonut perheenjäsenilleni, mutta luulenpa, että he saattavat aavistaa jotain. Ainakin sen suuntasia varotuksia/vihjaisuja on tullut. On mm. käsketty lähtemästä lasbo-naisen matkaan, ja sanottu, miten se on ehdottomasti väärin.
Tv-sarjojen homoseksuaaleja haukutaan ja ihmetellään. Hyvin harvoin olen kuullut jotain positiivista tai psykologista ymmärtävämpää puhetta heiltä aiheesta. Itse olen tehnyt sen päätöksen, etten varmasti tule koskaan suoraan asiasta heille kertomaankaan. Tehkööt omat johtopäätöksensä käyttäytymisestäni jne, mutta suoraan en siitä heille aio mainita.
On totta, että Raamattu kieltää homoseksuaalisuuden, ja olen yrittänyt jopa kitkeä taipumuksiani pois. En tiedä, pystynkö Raamatun takia muodostamaan koskaan parisuhdetta naisen kanssa. Pystyn hyväksymään asian itsessäni, mutta Raamattu ei sitä hyväksy. Pystyn myöntämään taipumukseni, ja uskon, että sen takia mikään kadotus ei minua uhkaa. Mutta uskon myös siihen, että meillä on valta valita mitä haluamme tehdä, ja Jumalan suunnitelmiin ei kuulu kahden saman sukupuolen muodostama parisuhde. Tekeehän se kipeää.. Ajatella, että se mikä itselle luonnollista, on toiselle kauhistus. Mutta tämä on minun valintani, enkä halua tuomita niitä, jotka valitsevat toisin!
En ole rippikoulun jälkeen astunna kirkkoon,mutta kuulun kirkkoon ja pidän perus kristilliset arvot jota kuinkin kondiksessa.Mutta en hyväksyisi miesten
välistä elämää jossa pieni lapsi heillä huostassaan.Ehkä sitten jos siinä kuviossa on nainen osallisena..Mutta hyväksyn sen että nainen ja nainen voisi lasta pitää yhdessä mutta mieleeni tulee se että miten käy lapselle kun hän menee kouluun ja lapset saavat selville että onkin sellaisesta perheestä lähtöisin..Mä tiedän miten siinä käy,,,,
itse olen hetero mutta sain kärsiä hyvin tuskallisen koululapsuuteni kun asuin pienestä lähtien iso-vanhempieni taloudessa ja kävin heiltä pitäen koulua,,se riitti jo siihen että sota syttyi kiusaamiseen..
Lapset keksivät kiusaamisen aiheen mistä vain. Jos jotakin tyyppiä halutaan kiusata niin sitä kiusataan vaikka olisi miten "tavallisesta" perheestä. Kiusaamisen aiheeksi riittää vaikka muiden mielestä väärän värinen reppu.
Tiedän sateenkaariperheitä eli perheitä joissa on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa ja lapsia. Lapsia ei ole kiusattu asiasta. Ehkä syynä myös on se että nykyisin ollaan hereillä kiusaamisen suhteen verrattuna esim. parikymmentä vuotta taaksepäin. Opettajat ovat valveutuneita ja puuttuvat herkästi jos jotakin aletaan kiusata...ja sillä ei ole väliä mistä kiusataan. kaikki kiusaaminen on kiellettyä!
että minun elämäni ja erityisesti silloinen tyttöystäväni olivat elämäni tärkeysjärjestyksessä korkealla. Minä olisin valinnut hänet perheeni sijaan. Onneksi minun ei pitänyt tätä valintaa tehdä. Kyllä puoliso on mielestäni aikuisella ihmisellä tärkeämpi kuin perhe, jos valinta pitää tehdä. Edelleen valitsisin samoin.
Suhteessa Jumalaan on luotettava häneen armoonsa. Kaikki rakkaus on Jumalalta ja kaikki minkä hän loi on hyvää. Näin täällä.
Tsemiä!
"Kyllä puoliso on mielestäni aikuisella ihmisellä tärkeämpi kuin perhe, jos valinta pitää tehdä."
Siten minäkin ajattelen ja koen.
Uskon ja luotan siihen, että Jumala johdattaa ulostulemiset ja olemiset. Jumala on myös puolison johdattanut rinnalle, niin Hän kyllä johdattaa senkin, miten kertoa vanhemmille.
Ihmettelen,kuinka kristitty ihminen voi tuomita ja uhkailla Jumalan Sanalla. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä,eikä hän kosta meille meidän syntiemme mukaan. Minuakin ovat tiukkapiposet uskovat olleet panemassa helvettiin ja kaikenlaisia tuomioita lukemassa.Mutta,minulla on luja usko Jumalaan Hän,ei leivän sijaan anna meille käärmettä! Jumala on rakastava Taivaan Isä jokaista ihmistä kohtaan. Myös Sinulle ystävä!
Surullista,mutta lohduttavaa kuulla,kuinka muidenkin äidit syrjivät lesboa.Itse olen naimisissa naisen kanssa ja ihan julkisesti lehti teki siitä jutun,koska halusin olla tien näyttäjä.Äitini ei pidä suhdettani edes suhteena...ja helvettiin ollaan kuulemma menossa.Onhan niitä maailman parantajia...laittaisivat sen energian rakkauteen ja hyväksyntään,eikä vihaan ja tuomitsemiseen.Äitini on ollut minussa liiankin paljon kiinni ja olen toiminut hänen terapeuttinaan,joten suhde on äärettömän rasittava,vaikka pidänkin etäisyyttä,niin ajatukset pyörivät yhä siinä,mitä äiti ajattelee.Kamalaa...tästä syystä kärsin aikoinani syömishäiriöstä tms ja mieli ollut enemmän ja vähemmän hajalla.Ja kapinaa mulla riittää,niin kauan,että olen vapaa äidin ajatuksista.Kaiken lisäksi minä autoin häntä ulos suljetulta osastolta,kun hän masentui uskonnollisten asioiden takia ja autoin siskoani selviytymään sen vaiheen yli...itse saan vaan paskaa niskaan.Tämän lisäksi mies on minut aikoinaan raiskannut sekä veljeni ollut väkivaltainen,enkä silti saa ymmärrystä osakseni.En ole siksi lesbo,mutta saisin edes ihmisenarvoista kohtelua.
Hmm.. ymmärrän kyllä mistä puhut. Olen itse perheestä, jossa siskoni on erittäin kovan luokan "uskovainen", jos asia nyt näin halutaan ilmaista. :) Itse en ole koskaan oikein kiinnostunut asiasta ja olenhan kuullut hänenkin kommenttinsa lesboista ja homoista. Itse kuitenkin olen aina ajatellut maalaisjärjellä, että jos Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, niin miksei sitten lesboja ja homojakin. Jumala on luonut nekin ihmiset ja eikö ne silloin ole hänen omiaan :)tämä on vain oma mielipiteeni. Aikoinaan uskonnon opettajani kertoili tunnilla koulussa ystävästään joka oli ollut homo ja nykyisin kahden lapsen isä ja onnellisessa avioliitossa. Mies oli käynyt läpi jonkun kristillisen , mikälie kurssi, koulu jne. jossa kuitenkin homoista tehdään heteroita juuri sen takia, että raamattu ei sitä hyväksy. Kuuntelin opettajan tarinaa ja mielestäni se oli sairas. On hullua mennä tukehduttamaan ihmisestä jotain mikä on osa häntä, kuten lesbous tai homous.
Ja mitä äitiisi tulee.. varmasti hän välittää ja rakastaa sinua ja ajattelee omalla tavallaan vain sinun parastasi mutta joskus se mitä joku toinen haluaa sinulle ei ole se mitä itse tarvitset. Yritä jutella äitisi kanssa ja tsemppiä! Tämä on varmasti raskasta sinulle!
mutta ei äidillemme. Oli hirveätä nähdä, mitkä taistelut Raija sai käydä itsensä kanssa. Hän avioitui, sai lapsen, mutta sitten sai kuulla terapeutiltaan, että on lesbo.Minulle se oli jotenkin vastaus kaikkeen, mitä oli tapahtunut lapsuudesta asti. Kun minä pynttäilin itseäni 11-vuotisesta lähtien, pukeutui Raija farkkuihin ja flanellipaitaan. Hän oli hyvä ja rehellinen ihminen, eikä hän voi olla muualla kuin taivaassa nyt.Mutta äitimme ei halunnut Raijan hyviä ystäviä edes Raijan hautajaisissa lähelleen. Se oli kauheata, koska näin, että nämä ihmiset olivat kuten Raijakin, syvällisiä ja hienoja ihmisiä, joihin itsekin olisin halunnut tutustua paremmin. Nyt on äitikin poissa ja on varmaan sopinut asiat tyttärensä kanssa. Meidän tulee rakastaa toisiamme, sillä tavalla, kuin miksi meidät on luotu. Tärkeämpää kuin rakkaus emme voi toisillemme antaa.Äidiltäsi puuttuu tietoa, muuten hänen olisi pitänyt nähdä ja ymmärtää, että olet luotu lesboksi ja lesbo on yhtä hyvä tai huono ihminen kuin heterokin.Koeta jaksaa!
Ei Raamatussa missään sanota, että homoseksuaalisuus on synti. Oikeasti. Ei missään. Mooseksen kirjassa sanotaan kyllä, että "miehen ei tule maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan", mutta synniksi sitä ei sanota. Naisista siinäkään ei puhuta mitään.
Vastaavasti toisaalla Raamatussa tuomitaan "miehimykset", jotka usein tulkitaan virheellisesti homoiksi. Tämäkään ei ole oikea tulkinta, vaan alkukielisessä Raamatun tekstissä käytetään tässä kohdassa sanaa, jolla tarkoitetaan pedofiilejä.
Mitä tulee Uuteen Testamenttin, eli siihen kirjaan, jonka pitäisi olla kristittyjen ohjenuora (Vanha Testamenttihan on juutalaisten pyhä kirja)... Noh, Jeesushan vain kehottaa rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään ja olemaan tuomitsematta ja heittelemättä niitä ensimmäisiä kiviä. Näin se vain on.
Vika on lukijassa, ei itse kirjassa.
raamatussa ole aboiut 30 kohtaa, joissa "homoseksuaalisuudesta" (tai jostain muusta, mikä raamatunkäännöksissä nykyään virheellisesti sekoitetaan homoseksuaalisuuteen) puhutaan ikävään sävyyn?. Selittyykö ne kaikki kohdat todellakin uskottavasti väärintulkinnoiksi?
Toisaalta eipä raamattu heterouttakaan kaikissa kohdin suuresti ylistä, mutta silti...
Voisiko joku laittaa linkin sellaiselle saitille, missä käydään läpi kohta kohdalta ne raamatun "homo" kohdat eri tulkintavaihtoehtoineen?
Entä missä kohtaa raamatussa tuomitaan esiaviollinen seksi tai avoliitot? Missä käsketään avioitumaan?
Olen ihan samassa tilanteessa. olen ollut mielestäni aina uskonnollinen ihminen. Se että minua on sanottu syntiseksi, vääräuskoiseksi ja helvettiin joutuvaksi, on ajanut minua kauemmas kirkosta. minusta tuntuu että olen menettänyt uskoni, en tiedä koska tämä tapahtui, mutta olen tajunnut sen vasta nyt. en enää tiedä mihin uskoa. minusta rakkaus vaan ei voi olla väärin ja syntiä. miten löytää se oma uskonta enää, kun en tiedä mihin se on kadonnut. en ole kiihkouskonnolinen, tämäkin on osa selitys sille että oman uskoni kadottanut olen. koska olen kuulemma "vääräuskoinen" kun en kuulu kiihkouskonnolliseen ryhmään enkä noudata heidän oppejaan. minulla on ollut aina henkinen tie ja yhteys kirkkoon ja jumalaan - olen kadottanut sen.