onko teillä miten pahoja masennuksia?
itsellä on niin pahaksi mennyt että määrättii 3kk lääkkeet oman ja sikiön hyvinvoinnin kannalta.
kumppanin kanssa ollaan napit vastakkain 6 päivää viikossa eikä tilannetta paranna 200km välimatka!
kaikki mitä mies tekee tuntuu teennäiseltä,ahdistavalta,en usko että haluaa olla yhdessä,en usko että rakastaa,pelkään pettämistä ym,en usko että haluaa seksiä tai pitää kauniina,tuntuu ettei auta kotitöissä eikä muussakaan...
Vaikka pohjimmiltani tiedän ettei em. väittämät (kai) pidä paikkaansa ni en millään saa niitä päähän..joka päivä vedän herneen nenään pienestäkin asiasta.
otetaan esimerkki.
mieheni on armeijassa,hän masturboi siellä maanantaina (oli lähtenyt luotani su),suutuin siitä ihan tajuttomasti eikä olla puhuttu sen jälkeen mitään!sanoi kyllä miksi sen teki ja mitä ajatteli sen aikana mutta kun en usko ni en usko!(kertoi siis tekeväni sen minun takia että pystyisi mahdollisimman pitkän nautinnon antamaan perjantaina kotiin palattuaan minulle ja ettei vaan missään tapauksessa saa ennen minua)...
onko teillä ollut vastaavanlaisia ongelmia ja jos on niin miten olette selvittäneet ne..tahdon kumppanini kanssa olla yhdessä,rakastan eniten koko maailmassa häntä ja eikä minulla ole muita kun läheisimmät ihmiset ovat kuolleet läheltäni.
pakko on kuitenkin jotain tapahduttava (MINULLE) että suhde pysyy kasassa eikä kummankaan mielenterveys tämän takia lopullisesti petä!
itsellä on niin pahaksi mennyt että määrättii 3kk lääkkeet oman ja sikiön hyvinvoinnin kannalta.
kumppanin kanssa ollaan napit vastakkain 6 päivää viikossa eikä tilannetta paranna 200km välimatka!
kaikki mitä mies tekee tuntuu teennäiseltä,ahdistavalta,en usko että haluaa olla yhdessä,en usko että rakastaa,pelkään pettämistä ym,en usko että haluaa seksiä tai pitää kauniina,tuntuu ettei auta kotitöissä eikä muussakaan...
Vaikka pohjimmiltani tiedän ettei em. väittämät (kai) pidä paikkaansa ni en millään saa niitä päähän..joka päivä vedän herneen nenään pienestäkin asiasta.
otetaan esimerkki.
mieheni on armeijassa,hän masturboi siellä maanantaina (oli lähtenyt luotani su),suutuin siitä ihan tajuttomasti eikä olla puhuttu sen jälkeen mitään!sanoi kyllä miksi sen teki ja mitä ajatteli sen aikana mutta kun en usko ni en usko!(kertoi siis tekeväni sen minun takia että pystyisi mahdollisimman pitkän nautinnon antamaan perjantaina kotiin palattuaan minulle ja ettei vaan missään tapauksessa saa ennen minua)...
onko teillä ollut vastaavanlaisia ongelmia ja jos on niin miten olette selvittäneet ne..tahdon kumppanini kanssa olla yhdessä,rakastan eniten koko maailmassa häntä ja eikä minulla ole muita kun läheisimmät ihmiset ovat kuolleet läheltäni.
pakko on kuitenkin jotain tapahduttava (MINULLE) että suhde pysyy kasassa eikä kummankaan mielenterveys tämän takia lopullisesti petä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan oikeesti, minkä ikäinen sä olet?
Vedät herneen nenään siitä, että toinen vetää käteen? Sooloseksi on ihan normaalia vaikka kuinka oltais parisuhteessa. Miten siitä voi olla mustasukkainen? Ja miksi hänen edes pitäis hanskaan vedostaan sulle raportoida ja vielä siitä mitä ajattelee sitä tehdessään? Ei hyvää päivää!
Mun mielestä olis aihetta suuttua jos hän kävis vieraissa, mutta et jo siitäkin ollaan mustiksia jos harrastaa sooloseksiä =0.
Taidat todella olla tuon lääkityksen tarpeessa.
Ei voi kun ihmetellä onko noin lapsellisia ihmisiä olemassakaan.
Kylläpä oli fiksusti vastattu toisen ongelmaan. Häpeäisit!
Sinulle; Ap sanoisin, että en ihmettele tunteitasi, sillä olet menettänyt jo monia ihmisiä. Maailma on täynnänsä houkutuksia miehille ja naisen asema voi joskus tuntua liitossa epävarmalta. Kaikkialla kuulee pettämisestä etc. Et mahda mitään tunteille, joita tunnet. Muista se. Olet siis syytön tunteisiisi, mutta voit koittaa järkiperäistää asiaan.
Jos miehesi masturboi, se ei ole petttämistä. Minunkin mieheni (ja varmaan kaikkien muidenkin miehet) tekee sitä, vaikkei varmaan enää edes muista armeija-aikojaan. Mutta se on pelkkää Luojan luomien halujen tyydytystä, ei mitään muuta. Voisitte keskustella siitä, että hän voisi masturboida kunhan ei ota materiaaleja muista naisista mukaan hommaan. Siinä kohtaa ajatukset kuitenkin ovat vieraassa naisessa ja se saattaisi sinua loukata.
Sinulla on varmasti rankkoja kokemuksia takana, eikä niitä mitkään lääkekuurit pois pyyhi. Toivoisin, että voisit päästä mukavalle NAISterapeutille juttelemaan. Pyydä että saat käydä koko raskautesi ajan. Koita yrittää luottaa mieheesi, ensin itseesi:) Kannat sisälläsi teidän yhteistä lastanne ja se on suuri asia myös miehelle. Sekin jo pelkästään lisää arvostusta sinua kohtaan. Raskaushormonit tekevät tepposia monelle naiselle. Varsinkin alkuraskaudessa tulee kaikenlaisia mörköjä itsestä sekä kumppanista mieleen. Koita ajatella, että ne ovat vain pelkoja, ei totuuksia. Niin kauan kun miehesi on uskollinen, ei ole syytä häntä syyttää eikä liittoanne nakertaa. Hän varmasti toivoisi, että voisit ajatella asian siten. Hän tietää, ettet kestäisi pettämistä, joten ei taatusti sitä sinulle tee. Helpoimmin pettävät sellaisten naisten miehet, joiden naiset eivät koskaan kysele, eivät edes halua tietää jos jotain tapahtuisi. Pettävät kaiketi itsekin.
Suhteessanne on paljon hyvää ja olette varmasti tiivis pari. Pian armeija-aika on ohitse ja hän palaa luoksesi ja voitte keskittyä vain perhe-elämään. Nykyään on varmasti vaikeampaa se, että poikaystävä on armeijassa, koska siellä on myös tyttöjä. Luulen, että tämä ajatus kummittelee päässsäsi myös ja sen takia tuskastut asioista. Muistelepa koululuokan poikia. Siellä tullaan lopulta niin tutuiksi, ettei sellaista fyysistä kiinnostusta toiseen ole, vaan on vaan tuttuja luokkakavereita. Olette varmasti vielä nuori pari ja moni nuori nainen kuvittelee aivan turhaan, ettei olisi viehättävä. Koita keksiä itsellesi tekemistä- muuta ajateltavaa, koska pelkästään toisesta ihmisestä ei voi elää. Ajan kanssa opit varmasti paremmin senkin taidon. Ja kunhan huomaat, että olet voinut luottaa poikaystävääsi, voit taas hengittää ihan vapaasti.
Voimia ja muista nauttia raskaudestasi! Teidän rakkautenne hedelmän kasvusta:)
ihmisellä on huono itsetunto vai osunko kovinkin paljon väärään?
itsellänikin on ollut pitemmän aikaa mielialalääkitys ja ymmärrän kyllä jos ilman lääkitystä tuntuu kaikki kaatuvan niskaan,etenkin näin raskauden aikana.
Älä vaan hyvä ihminen ota kaikkea niin henkilökohtaisesti ja yrittäkää puhua asiasta.
Kun se on selvitetty niin unohda omat epäilyksesi ja yrittääkää elää sovussa!tuolla tavalla kaatuu kaikki päälle.
Kokemus puhuu, rv 12 4 ja nyt alkaa elämä hymyilemään täälläkin päin!
Olosi on varmasti kurja ja yksinäinen kun mies on armeijassa. Itsetuntokinhan siinä karisee, jos jokin. Sinun täytyy nyt löytää jotain iloa elämääsi viikoiksi, kun hän on kineksessä.
Kuulostaa siltä, että elät hänen kauttaan elämääsi. Löydätkö mitään iloa päivistäsi? Masennus on sairaus ja sun pitäisi käydä puhumassa ajatuksistasi jollekin. Hyvä että purit asiaa täällä,sillä se on jo eteenpäin.
Toiseksi, olet selvästikin riippuvainen hänestä ja silloin usein halutaan hallita toisen menemisiä, sanoja ja tekoja. Itselläni liittyi "toiseen ripustautuminen" itsenäistymisvaiheeseeni (noin 20-22vuotiaana). Olet hänelle vihainen, kun hän on armeijassa kun hänenhän pitäisi olla sinun kanssasi. HÄN OLISI IHAN VARMASTI MIELUMMIN KANSSASI, KUIN INTISSÄ, mutta kunniallisena miehenä suorittaa velvollisuutensa ja palveluksensa armeijan harmaissa. Miehille on kunniakysymys intin läpikäynti ja siitä on tulevaisuudessa hänelle hyötyä. Älä rankaise häntä siitä, että hänellä on velvollisuutensa. Kyllä te ehditte olemaan yhdessä ja rakentaa hyvää elämää yhdessä ja lapsillenne.
Kaiken tämän lisäksi olet vielä raskaana, eli kehosi toimii extrahormoneilla ja elät melko pitkälti tunteitten varassa. Tämä on NIIN luonnollista,ja sä kyllä pääset tästä yli. Sun täytyy vain elää päivä kerrallaan ja hakea apua. Ei yksi ihminen kaikkea jaksa kantaa.
Vaikka ajatteletkin, että ei tässä nyt mitään apua tarvita, kun näet kuitenkin selvästi mitä elämässäsi tapahtuu. Suosittelen kuitenkin ihan oman ja puolisosi mielenterveyden vuoksi käymään juttelemassa jollekin ammattiauttajalle. Unohtamatta sitä pienoista, joka elää kehossasi.
Et voi puhumalla mitään menettää, ehkä pari kyyneltä, mutta nekin on vain sinulle ja sikiölle hyväksi. Voimia ja jaksamista sinulle!