eilen soitin kaverilleni,hän melkein
itkee...kertoo miten pahaolo hänellä on..
häneen sattuu,häntä ahdistaa...
menen käymään hänen luonaan hänen silmänsä ovat
kuin kaksi suurta lautasta,silmien alla on mustat
kuopat ja hänen kätensä ovat mustelmilla ja
suonet paistavat hänen heikon ihonsa läpi..
tekee pahaa katsella häntä!!
tuo ystäväni on amfetamiinin käyttäjä,en
todellakaan tarkoita nyt mitään satunnaista
käyttäjää vain ihan kunnon narkomaniaa..
hänen kätensä tärisevät ja tupakalla kävimme
monta kymmentä kertaa illan aikana..
hän kertoo miten pahalta hänestä tuntuu...hänen
hermonsa ovat riekaleina,jostain kuului ääniä ja
kaverini hakee keittiö veitseb suojakseen
olemattomilta vaaroilta,hän on vainoharhainen...
en tiedä mitä olisin hänelle sanonut,jopa pelkään
häntä...mietin vain mielessäni miten minulle niin
rakkaan ihmisen persoonallisuus on muuttunut niin
uskomattomasti ainoastaan yhden aineen takia...en
väitä ettenkö itse käytä...mutta tuollainen
pistää miettimään että onko tuo myös oma
kohtaloni...käykö minunkin noin...
salaa itken ystäväni puolesta ja toivon että hän
selviää...en ole nähnyt häntä selvänä viimeiseen
puoleentoista vuoteen kertaakaan,vaikka me näemme
lähes joka päivä...
toivon että tämä pistää ihmiset ajattelemaan,että
kannattaako tosiaankin edes kokeilla
amfetamiinia,tai muita ns, kovempia huumeita..
itse olen ,menossa kohti tuota synkkyyttä,enkä
tiedä miten sen estäisi...mutta tosiaankin toivon
että tämä kirjoitus pistää ihmiset ajattelemaan
ennenkuin on liian myöhäistä,joillekkin se jo on..
itkee...kertoo miten pahaolo hänellä on..
häneen sattuu,häntä ahdistaa...
menen käymään hänen luonaan hänen silmänsä ovat
kuin kaksi suurta lautasta,silmien alla on mustat
kuopat ja hänen kätensä ovat mustelmilla ja
suonet paistavat hänen heikon ihonsa läpi..
tekee pahaa katsella häntä!!
tuo ystäväni on amfetamiinin käyttäjä,en
todellakaan tarkoita nyt mitään satunnaista
käyttäjää vain ihan kunnon narkomaniaa..
hänen kätensä tärisevät ja tupakalla kävimme
monta kymmentä kertaa illan aikana..
hän kertoo miten pahalta hänestä tuntuu...hänen
hermonsa ovat riekaleina,jostain kuului ääniä ja
kaverini hakee keittiö veitseb suojakseen
olemattomilta vaaroilta,hän on vainoharhainen...
en tiedä mitä olisin hänelle sanonut,jopa pelkään
häntä...mietin vain mielessäni miten minulle niin
rakkaan ihmisen persoonallisuus on muuttunut niin
uskomattomasti ainoastaan yhden aineen takia...en
väitä ettenkö itse käytä...mutta tuollainen
pistää miettimään että onko tuo myös oma
kohtaloni...käykö minunkin noin...
salaa itken ystäväni puolesta ja toivon että hän
selviää...en ole nähnyt häntä selvänä viimeiseen
puoleentoista vuoteen kertaakaan,vaikka me näemme
lähes joka päivä...
toivon että tämä pistää ihmiset ajattelemaan,että
kannattaako tosiaankin edes kokeilla
amfetamiinia,tai muita ns, kovempia huumeita..
itse olen ,menossa kohti tuota synkkyyttä,enkä
tiedä miten sen estäisi...mutta tosiaankin toivon
että tämä kirjoitus pistää ihmiset ajattelemaan
ennenkuin on liian myöhäistä,joillekkin se jo on..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oma (ex)ystäväni vastaa täydellisesti kuvaustasi
ja myös minä leikin saman aineen, usean muun,
kanssa joitain vuosia, kunnes aloin nähdä unia
joissa synnytän epämuodostuneita, kärsiviä lapsia
ja siihen loppui myrkkyjen tie minun ruumiissani.
Lapsirakkauteni ja kunnioitus omaa ruumistani
kohtaan toi minut takaisin, niin naivilta kuin se
kuullostaakin. Kaveria en pystynyt auttamaan, se
tarvitsee äidin rakkautta ja turvallisuutta ja
minusta ei ollut hänelle äidiksi. Nykyään en
pysty edes puhumaan hänen kanssaan, hänen
sanoillaan ei ole mitään yhteyttä toisiinsa, eikä
kommunikaatio pelaa millään tasolla. Hän on kuin
kuollut. Olen päästänyt irti.
Sain sellaisen käsityksen että olet tyttö/nainen.
Jos haluat että Sinä elät terveenä, kauniina ja
säteilevänä oman kuolemasi jälkeen, lopeta
myrkkypeltojen viljely ruumiissasi NYT!
onko tää juttu kopsattu jallusta?
kuulosti kamalalta,kamalan tutulta.
olen itse nähnyt useita hajonneita ihmisiä,syynä amfetamiini.
käytän myös itse melkein joka viikonloppu,mutta siihen se jää... ja välillä tuntuu että sekin on liikaa,kun niin monen tutun on nähnyt muuttuvan. ja itseäänkään ei välillä tunnista, eikä edes haluaisi.
mutta ei sun ole pakko mennä niin pitkälle kuin sun ystäväsi meni..minäkään en halua joutua sille tasolle, sillä otin ekan kerran pitääkseni hauskaa ja se sama periaate minulla on yhä.
..jos otan useammin se tulee vain tavaksi.se on koitettava pitää rajoissa.
minä olen käyttänyt jo yli vuoden enkä vieläkään ole kiinni aineessa...sen enempää kuin alkoholissakaan..
täytyy tehdät omat rajat selviksi, ainakin itselleen,silloin pystyy elämään sellaista elämää kuin haluaa..
monet ystävistäni eivät edes tiedä minun ikinä kokeilleen vauhtia tai muitakaan huumausaineita... enkä ole ikinä varastanut saadakseni huumeita... opiskelen ja menestyn,eikä kukaan joka kävelee minua vastaan osaisi epäillä minua "käyttäjäksi".. enkä haluaisikaan,minä olen onnellinen näin, ja pidän hauskaa...
.... ja aijon pitää vielä kauan!
tee sinäkin niin,pidä hauskaa....mutta anna arvoa muillekkin asioille,ettei sinulle käy niinkuin ystävällesi..
voimaa!!