mikä...

Molemmat lapseni kiittelevät minua nykyisin.

Ja löysinpä nykyisen mieheni, joka arvostaa minua omana itsenäni.

ja olen onnellinen kirjoitti:

Molemmat lapseni kiittelevät minua nykyisin.

Ja löysinpä nykyisen mieheni, joka arvostaa minua omana itsenäni.

Pahemmin teet lapsellesi, jos jäät liittoon, missä toista ei kunnioiteta. Ja itket päivästä toiseen.

Jätä miehesi nyt ja älä takaisin ota. Helpomipi sinun jättää tässä viheessa, kun vauva ei ole vielä syntynyt. Jaksat sitten vauvan kanssa paremmin, kun itkut olet itkenyt nyt.
Meillä ainakin mies täysillä mukana ja aina haluaa oloani helpottaa. Tuntuu , että rakkauskin on vain välillämme syventynyt. Hymyillen katselee masuani, kehuu, että näytän hyvältä masuni kanssa jne.
Miehesi ei vaikuta minusta ihan terveeltä...anteeksi nyt vain..Miten käyttäytyi ennen raskauttasi?

sinulle... kirjoitti:

Jätä miehesi nyt ja älä takaisin ota. Helpomipi sinun jättää tässä viheessa, kun vauva ei ole vielä syntynyt. Jaksat sitten vauvan kanssa paremmin, kun itkut olet itkenyt nyt.
Meillä ainakin mies täysillä mukana ja aina haluaa oloani helpottaa. Tuntuu , että rakkauskin on vain välillämme syventynyt. Hymyillen katselee masuani, kehuu, että näytän hyvältä masuni kanssa jne.
Miehesi ei vaikuta minusta ihan terveeltä...anteeksi nyt vain..Miten käyttäytyi ennen raskauttasi?

Täällä masentunut yö takana. Illalla alkoivat tosi kivuliiaat supistukset joita tuli 2-3 ja 5-7 minsan välein ja tosi lujaa sattui selkään. Sanoin miehelleni, että on supistellu jo tunnin ja kovenee vaan, että pitäisköhän kysyä sairaalasta.... Oon siis ihan loppumetreillä raskaana. Mies ei koskaan kysy, voiko auttaa, tai pitääkö soittaa sairaalaan? Mies siihen, että- miksi pitäis soittaa/lähteä, eihän sulla ees koske minnekkään ja alko hermoilemaan, että voi vittu jos syntyy nytten, ja että hän joutuu ottamaan nyt sitten vippilainan, kun hällä ei oo rahaa... et pitääpä näpytellä tekstiviesti, sitten alkoi valittaa, että eipä syntyis nytten, kun on yö tulossa, että hän ei jaksa!!!
Lopulta käänsi kylkeä ja rupes nukkumaan. Mie menin sitten supistuksineni nukkumaan toiseen huoneeseen, ettei herraa häiritse, kun minä ähkin... Olen alkanut vihata jo miestäni. Ihan kuin se tekis mulle tällaista tahallaan.
No supistukset jatkuivat viisi tuntia, tuossa 2 aikaan vasta sitten loppuivat, ja sain 4 tuntia nukutuksi, kun kissa tuli mankumaan ruokaa. Ukko kuorsaa vaan vieläkin.
Hän olisi lähtemässä mun tukihenkilöksi... Olen ihan hajalla jo. Hän ei hiero mua, ei kysy mun vointia...ei siis VÄLITÄ minusta. Mitä apua hän pystyy antamaan mulle synnytyksessä, muuta kuin loukkaantuneen ja pahan mielen?
Mitä minä enää teen?
Näin ilkeesti on asiat täällä. Ja sulle voi käydä samoin, jos miehes ei huolehi, eikä välitä jo heti raskauden alussa. Ei välittänyt mullakaan, mutta keksin aina syitä hänen käytökselleen. Ja nyt tajuan, että mä oon puoliväkisin ja väkisin vaan kertonu hälle vauvasta ja ostellu rattaat ja kaiken mitä vauvalla nyt on..Koettanu, että voisko hän lukea, ei kuulema halua lukea mitään synnytyksestä. KUULEMA OSAA KAIKEN TARVITTAVAN SYNNYTYKSESSÄ. Ja on sitä mieltä, että se ei mee kuin kirjoissa, niin hän ei ota selvää kipulääkkeistä, tilanteista miten auttaa jne. MITEN OSAA? MIehän sen määrittelen, onko hänestä mun avuksi ja tueksi vai päinvastoin!EI oo osannu olla tähänkään asti mun tukena. Kauppareissutkin valittanu, kun painaa kassit...ja työntäny mulle vaaan, että kanna sinä¨...
Mitäs ootte mieltä?

Itehän sie sen tiiät kirjoitti:

Täällä masentunut yö takana. Illalla alkoivat tosi kivuliiaat supistukset joita tuli 2-3 ja 5-7 minsan välein ja tosi lujaa sattui selkään. Sanoin miehelleni, että on supistellu jo tunnin ja kovenee vaan, että pitäisköhän kysyä sairaalasta.... Oon siis ihan loppumetreillä raskaana. Mies ei koskaan kysy, voiko auttaa, tai pitääkö soittaa sairaalaan? Mies siihen, että- miksi pitäis soittaa/lähteä, eihän sulla ees koske minnekkään ja alko hermoilemaan, että voi vittu jos syntyy nytten, ja että hän joutuu ottamaan nyt sitten vippilainan, kun hällä ei oo rahaa... et pitääpä näpytellä tekstiviesti, sitten alkoi valittaa, että eipä syntyis nytten, kun on yö tulossa, että hän ei jaksa!!!
Lopulta käänsi kylkeä ja rupes nukkumaan. Mie menin sitten supistuksineni nukkumaan toiseen huoneeseen, ettei herraa häiritse, kun minä ähkin... Olen alkanut vihata jo miestäni. Ihan kuin se tekis mulle tällaista tahallaan.
No supistukset jatkuivat viisi tuntia, tuossa 2 aikaan vasta sitten loppuivat, ja sain 4 tuntia nukutuksi, kun kissa tuli mankumaan ruokaa. Ukko kuorsaa vaan vieläkin.
Hän olisi lähtemässä mun tukihenkilöksi... Olen ihan hajalla jo. Hän ei hiero mua, ei kysy mun vointia...ei siis VÄLITÄ minusta. Mitä apua hän pystyy antamaan mulle synnytyksessä, muuta kuin loukkaantuneen ja pahan mielen?
Mitä minä enää teen?
Näin ilkeesti on asiat täällä. Ja sulle voi käydä samoin, jos miehes ei huolehi, eikä välitä jo heti raskauden alussa. Ei välittänyt mullakaan, mutta keksin aina syitä hänen käytökselleen. Ja nyt tajuan, että mä oon puoliväkisin ja väkisin vaan kertonu hälle vauvasta ja ostellu rattaat ja kaiken mitä vauvalla nyt on..Koettanu, että voisko hän lukea, ei kuulema halua lukea mitään synnytyksestä. KUULEMA OSAA KAIKEN TARVITTAVAN SYNNYTYKSESSÄ. Ja on sitä mieltä, että se ei mee kuin kirjoissa, niin hän ei ota selvää kipulääkkeistä, tilanteista miten auttaa jne. MITEN OSAA? MIehän sen määrittelen, onko hänestä mun avuksi ja tueksi vai päinvastoin!EI oo osannu olla tähänkään asti mun tukena. Kauppareissutkin valittanu, kun painaa kassit...ja työntäny mulle vaaan, että kanna sinä¨...
Mitäs ootte mieltä?

aivan pähkähulluja? Minusta jo alkaa tuntua että tää ei voi olla edes totta että tää on joku feikki juttu jotta saadaan ihmiset kirjoittelemaan! Jos totta tuo mitä kirjoitit niin lähde nyt hyvä ihminen nostelemaan!

että kyllä jotkut miehet on niin idiootteja että ne luulee että kun nainen on raskaana niin silloin voi kohdella kuinka vaan sillä luulevat että sinulla ei ole vaihtoehtoa!