keisarin uudet vaatteet

kokemusta on kirjoitti:

vl-yhteisö elää kuten Keisarin uudet vaatteet -sadun ihmiset; kun seurakunta on määrittänyt jonkin asian synniksi tai uskovaiselle sopimattomaksi asiaksi, siihen uskotaan ja luotetaan koska Keisarihan on hienosti puettu vaikka on silminnähden eli järjellä ajateltuna ilkosen alasti. Tällä periaatteella voidaan selittää mikä asia tahansa synniksi, kuten -70-luvulla tapahtui. Uskomattoman suuri on yhteisön voima. Valkoinen voidaan selittää mustaksi ja jopa musta valkoiseksi. Ja Päivämiehestä luemme että "me uskovaiset näemme ja ymmärrämme" jne. Itse usein huomasin että en kuulu tuohon samoinajattelevien ryhmään, en voinut sanoa "me ja minä". Itse asiassa nyt liikkeestä eronneena olen kauhistunut sitä, millaista vallan väärinkäyttöä tässä yhteisössä harrastetaan. Ihmisten sitä huomaamatta. Ja vaikka mielessään epäilisikin (sitä tekevät kuulemma kaikki jossain vaiheessa ja epäilykset saa uskoa anteeksi!) tiettyjä dogmeja / perinnäissääntöjä yksilö kuitenkin tyytyy osaansa ja yrittää ehkä "painaa villaisella" vaikeimmat huomaamansa epäkohdat. Yhteisöstä lähteminen on oman kokemukseni mukaan hyvin tuskallista, vaikka en ollut siihen edes lapsesta saakka kasvanut. Millaista helvettiä se sitten on sellaiselle, jonka koti on vl ja kaikki sukulaiset ja ystäväpiiri! Siinä tilanteessa on ymmärrettävää, että epäilevä ihminen jää yhteisöön, kun ei jaksa lähteä tuohon vaativaan prosessiin eli irtautumaan yhteisöstä. Tämä koskee myös muita tiukkoja uskonnollisia yhteisöjä, esim. helluntailaisuutta ja jehovan todistajia, mutta ehkä vl-piireissä tilanne on vakavin. Usein jo psyykkisen terveyden säilymisen takia on ehkä parempi jäädä yhteisöön kuin rimpuilla siitä irti.
Noin vuosi sitten Päivämiehessä oli juttu, jossa psykologian professori Lea Pulkkisen kerrottiin todenneen, että Suomessa on kaksi yhteisöä, joiden piirissä toteutuu sosiaalisen verkoston antama tuki ja yhteisöllisyys. Nämä ovat Suomenruotsalaiset ja vanhoillislestadiolaiset. Voipi olla näin. Siinä toteutuu tosin myös se kääntöpuoli eli sosiaalisen kontrollin toimivuus. Kun tässä yhteisössä elää ja "asuu keskellä Jumalan valtakuntaa" kuten sanotaan, niin onpa hädän tullen vaikea lähteä muualta apua hakemaan. Jos tämän viestin lukijoissa on sellaisia, jotka ovat pohtineet irtautumisen asiaa, voisin suositella kääntymistä amattiauttajien puoleen, sillä sieltä saa puolueetonta tukea pohdintoihin. Tämän päivän ammattiauttajat tunnustavat sen, että toiselle on parempi jäädä kuin lähteä, toiselle taas parempi lähteä kuin jäädä; yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei ole, vaan kunkin täytyy se löytää se itse ja olla onnellinen "uskossaan". Peräänkuulutan sydämen rehellisyyttä. Tosin rehellisyydellä on hintansa mutta sittenkin se kannattaa oman omantunnontalouden takia.
Voimia ja TAivaan Isän siunausta kaikille teille jotka näitä asioita pohditte. Kuunnelkaa sydäntänne!
Sekava taisi olla tämä viestini, tulipa tuosta vaan vetäistyä mitä päässä ja sydämessä liikkui.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä