6v tytön dysfasia

että, tyttäresi on saanut ammattilaisten apua alusta alkaen. Itselläni on nyt jo 19.vuotias dysfaattinen poika. Hän kävi puheterapiassa ensimmäisen kerran ennen 3.vuotis synttäreitä...sitten dysfasialuokalle jossa kaksivuotta "eskaria"...ja sitten kolmannelle luokalle yleisopetukseen:)Ja mukavasti on pärjännyt(keskitason oppilas),vaikka aikanaan tuntuikin tulevaisuus aika "harmaalta".

Minulla on poika, jolla todettiin dysfasia 3,5 vuotiaana, eli viime syksynä. Kehitystä on tapahtunut nyt viimeisten kuukausien aikana huimasti, viime syksynä kun ei vielä puhunut sanaakaan. Puheterapia kerran viikossa ja päiväkodissa pienryhmässä. Arki sujuu mukavasti, en ota turhia murheita, asiat voisivat aina olla huonomminkin. Iloista kevättä kaikille "erityislapsien" vanhemmille!

Meille starttiluokka. Dysfasia todettu 3,5 v. ei muuta erityistä. Eskarin jälkeen suositeltiin starttia, joka hyväksyttiin. Mietin vaan:; "Onko missään muualla starttia? onko edes pienryhmiä? Voisiko tämä tapahtua Utsjoella? Saako lapseni siis enemmän kuin saisi, jos olisi Utsjoella. Entä jos lapseni olisi sairastunut dysfasiaan Utsjoella?

ja kävi eskarin 5 vuotiaana ja nyt kaksi vuotta ns. esiopetusryhmässä erityiskoulussa.
viime viikolla kävin opettajan kanssa juttelemassa ja poika lähtee nyt sitten "virallisesti" ekalle ensi syksynä.

keskivaikea dysfasia todettiin n. 4 vuotiaana.

kaikkein ihaninta on se, ettö poika oppi nyt juuri lukemaan, ennenkuin koulu taas loppuu kesäksi...

dysfasia poika. täyttää loppuvuodesta 7-vuotta ..
Pojalla todettiin dysfasia 4- vuotiaana , mutta puheterapeutilla hän on käynnyt jo 3- vuotiaasta asti.
Integroidussa erityisryhmässä poika aloitti 5-vuotiaana. koulun hän aloittaa vasta 8-vuotiaana ja käy nyt toisen kerran vielä eskarin. Puheen ymmärtämisessä ja lauseiden rakenteissa on vielä harjottelemista, mutta hiljaa hyvää tulee :)

Poika oppi pari kuukautta sitten lukemaan ja on aivan innnoissaan siitä.
Pahimmat vuodet ovat jo toivottavasti takanapäin (uhmakaudet) ja kun puheen ymmärtäminenkin alkaa olla sitä luokkaa että turhautumis/raivoamis tilanteita ole tullut enää vuoteen..
Kovan työn on poika tehnyt ja uskon että tulevaisuudessa hän tulee pärjäämään hyvin.

Olen myös kokenut tärkeänä sen että lapsen itsetuntoa vahvistamalla jaksaa lapsikin ponnistella ja halu oppia uusia asioita pysyy tärkeänä.

Meillä mies täyttää jo kohta 12. Poika siirtyi erityisryhmään kuusi vuotiaana,jossa oli kaksi vuotta. Kahdeksan vuotiaana integroitui normaalille eppuluokalle. kaksi vuotta poika oli lähikoulussa, ja se oli kyllä hiton huono kokemus. Kolmannelle siirryttiin sitten erityiskouluun, jossa on huippu erityisopet, ja kehityis singahti lentoon.

Ikävä kyllä meillä huomattiin että poika oli ns. normaaliluokalla ollessaan pelkkä rasite niin opettajien kuin muiden lasten vanhempienkin mielestä.

Nuyt onneksi kaikki on ok, lapsi hyvässä koulussa, jossa osaavat opet ja jossa lasta ei syrjitä.