Onko totta, että suomalainen on kateellinen?
Kademieli suomalaisilla
onko totta
151076
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voi, kyllä kaikki muutkin kansat ovat kateellisia, kunhan opit tuntemaan heitä. Ei omita tuota parhaimmillaan eteenpäin vievää ja pahimmillaan paikoilleen kahitsevaa tunnetta itsellemme.
Lapsuuden ystäviini kuului vanhus, joka avoimesti tunnusti olevansa kateudesta vihreä,- milloin mistäkin asiasta. Varmaan olikin, mutta hän vapautui siitä kertomalla sen.
Tietenkin olen kateellinen jos minulta epäoikeudenmukaisesti viedään jotain mielestäni minulle kuuluvaa.
Esimerkiksi jossain jakotilanteessa.
Vastaavasti en osaa olla kateellinen kanssaihmisen hyvästä onnesta tai järkevästä tavasta hoitaa asioitaan.
Ei toisen lottovoitto tai järkevät sijoitukset ole minulta pois.
Olen ollut ilkeä.
Tavatessani avoimen vahingoniloisia ja/tai kateellisia ihmisiä olen kyllä kiertänyt veistä haavassa.
Kateus lienee yleisinhimillinen piirre.
Eroja on ilmenemismuodoissa.
Suomalaisilta puuttunee kyky nauttia kanssaihmisen onnistumisesta?
jos hän on kateellinen... Jokaisella ihmisellä on omat mahdollisuutensa. Miksi kadehtia toista jostain hänen hyvyydestään? Minusta meidän täytyisi kääntyä katsomaan itseämme ja kysyä itseltämme mitä kateuden aihetta minussa voisi olla? Aina olen löytänyt itsestäni asioita joita voisi aika moni kateellisena katsella. Joten olen päättänyt sydämessäni että riemuitsen aina toisen onnesta ja toivotan onnea lisää.
Kerran vuosia sitten eräs kerhotuttavuus voitti satatuhatta pelkällä arvalla. Minä olin ainoa joka oli aidosti iloinen hänen voitostaan. Sen sain kuulla kaikkien kanssa kun asianomainen sen itse kertoi. Oli siinä muutama pöllähtänyt silmäpari hämmästelemässä. Kateus on minusta pahansuovaa sellainen ihminen on ilkeä joka on kateellinen näkyvästi.
tosi iloinen laisestasi ystävästä,
vaikka en ole voittanutkaan sataatuhatta
tai edes kymppiä mistään.
Jokainen meistä on oman onnemme seppä
ja jos en omatoimisesti pysty jotakin
hankkimaan, on turhaa olla kateellinen
jollekin muulle, joka on päässyt tavoitteeseen.
melko läheisessä ihmisessä mitenkä kuluttavaa kateus voi olla. Sen seuralaisena kulkee katkeruus. Ja nämä tunteet eivät ole mikään mukava parivaljakko. En itsessäni ole vielä kertaakaan havainnut kateutta, enkä toivo havaitsevanikaan.
Olen joskus havainnut itsessäni tunteen, joka varmaan on sitä kateutta. Mielestäni kysymys on hyvin monessa tapauksessa epäoikeudenmukaisuudesta. Olen ilmeisesti kateellinen Liliukselle hänen miljoonista, mutta en lainkaan naapurin Mersusta.
Kyllä ihmiset ovat kateellisia.
Ystävästäni tuli entinen ystäväni juuri kateuden takia.
En mene sen enempää yksityis kohtiin.
Näin eronneena,olen joskus kateellinen vanhemmile pariskunnille,jotka kävelevät käsi kädessä.
Vähän olen myöskin kateellinen jollekin laulun lahjasta.
Eikös se kateus ole perisynti,niin,että varmaan siihen jokainen jotenkin sortuu.
sortuu. Sitä ei vaan ehkä itse tiedosta. Voihan olla että se on kateutta, kun naapuri on ostanut upean ruokailuryhmän ja sitä ajattelee, että minulle kans. En kylläkään pidä sellaista ajatusta kovinkaan syntisenä, etenkin kun koko juttu unohtuu kun pääsee kotiin.
krääsä ja tavara ei aiheuta minussa mitään kateuden tunteita..
Mutta en tiedä onko se kateutta vai surua kun sitä ajattelen,että lapsillani ei ole ollut isovanhempia kummaltakaan puolelta.
Tuntuu kuitenkin hyvin hurskastelulta sanoa,ettei olisi kateellinen ollut koskaan,ehkä ei sitä silloin tiedosta,onhan se perisynti!Silloin siis meissää jokaisessa se on olemassa..........?????????????
isovanhempien puuttumisesta voi olla kateutta, surua se on. Ellet sitten katsele muiden lapsia ja ajattele, että tuollakin on isovanhemmat ja minun lapsillani ei.
Kateutta voi varmaan olla monenlaista. En mitenkään yritä hurskastella, kun sanon etten ole tuntenut kateutta. Ellei tätä pienen hetken tuntuvaa minulle-kans-tunnetta lasketa kateudeksi.
Elämäntilanteeni oli surkea. Minulla oli pieni poika, jolle yritin saada elämän mahdollisimman normaaliksi, ettei hän huomaisi, missä ahdingossa elämme.
Muistan, että kauppoihin tuli erittäin halpoja viinirypäleitä. Voi että olisin halunnut ostaa niitä lapselle, mutta se olisi ollut muusta ruuasta pois. Ja se muu ruoka oli siis puoli litraa maitoa ja 200 g jauhelihaa ja muuta vastaavaa, millä juuri ja juuri sai ruuan pöytään.
Lapsi kävi naapurissa ja kertoi kotona silmät loistaen, että oli saanut hyviä viinirypäleitä siellä.
"Ja niitä sai ottaa niin monta kuin halusi".
Minä itken vieläkin. Onko se kateutta? Yhä olen katkera, ettei minulla ollut varaa mihinkään ylimääräiseen. Kaikki piti lapselta kieltää.
Ne halpaa halvemmat viinirypäleetkin.
Itken nytkin.
Kateus on mielestäni aika lailla kansainvälinen ilmiö. Se sijaan sanoisin,että jostakin kumman syystä meillä suomalaisilla on aika kielteinen ote asiaan kuin asiaan eli otetaan ensin esiin kielteinen kanta joko skeptisessä, kyynisessä, ironisessa tai ihan suoraan epäilevässä muodossa (koko juttu on valetta) kuin että maltettaisiin edes miettiä hyviä puolia. Kun mikään tässä maailmassa ei ole vain yhden näkökannan asia.
Ei turhaan sanota, että olet mitä ajattelet. Se onkin mielenkiintoista, kun näitä palstakirjoitteluja tutkaa.
Kateelisuus on vertailua toiseen tai toisiin. Ja siis itseasiassa huonoa itsetuntoa. Henkilökohtaisesti en ole kade kenellekään mistään ja se on totta. Kun kulissin taakse pääsee katsomaan, huomaa nopeasti, että jokaisella on oma kohtalonsa ja omaani en toisen elämään vaihtaisi. Koska näin on, on ihan turhaa kadehtia keneltäkään mitään. Sen sijaan voi olla tyytyväinen siihen, mitä itse on saanut, vaikka elämän lahjaan sinänsä. Miten sen käyttää ja mitä sitä saa irti on korvien välissä - ja vähän kohtalonkin käsissä.
Koko "Kauniit ja rohkeat"-idea perustuu kateuteen ja kostoon.
Ei suomalainen myönnä noin avoimesti kadehtivansa toista tai kostavansa mukavääryyksiä.
Jos meillä kadehditaan, niin se tiedetään salaiseksi paheeksi eikä sitä kaikille toitoteta.
Jokainen voi itsekseen päättää, että koska naapurilla on, niin minäkin kyllä...
Moni on huomannut, että jokin huonekalu, vaate tai auto herättää naapurin innostuksen samanlaiseen.
Mutta emme me mene tärvelemään naapurin hankintaa kademielisessä vihassa.
Kateus on oiva tunne, kannustava ja innostava. Anna pois ihmisten kadehtia. Saavat tarmonpuuskan kohentaa omaa elämäänsä.
Älä hyvä ihminen sotke faktaa ja fiktiota toisiinsa.
Superman ja Turhapuron Uuno ovat myös roolihenkilöitä,, tiedoksi.
Kyllä meissä on paljon sellaista kateutta että aletaan pahantahoisesti kaivaa jotenkin maata toisen alta jos hänellä on mennyt paremmin asiat kuin minulla.