Hei!
Mulla meneillään se vihonviimeinen koeputkihedelmöitys, jossa kerrankin tuli jopa vastetta munasoluihin=) Pitäisi olla onnellinen ja luottavainen ja ties mitä, mutta ei, miten käy minulle!! Mies pakkasi kamansa ja totesi että tämä leikki riittää nyt.
Auttakaa hyvät kanssasisaret, mitä pirua tässä nyt sitten teen???
Mulla meneillään se vihonviimeinen koeputkihedelmöitys, jossa kerrankin tuli jopa vastetta munasoluihin=) Pitäisi olla onnellinen ja luottavainen ja ties mitä, mutta ei, miten käy minulle!! Mies pakkasi kamansa ja totesi että tämä leikki riittää nyt.
Auttakaa hyvät kanssasisaret, mitä pirua tässä nyt sitten teen???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulin just samanlaisen tarinan...joku pariskunta oli yrittänyt kauan lasta, lapsettomuushoitoja yms. Kun nainen tuli raskaaksi, mies otti ja lähti, toisen naisen matkaan. Suhde kestänyt jo kauan.
Että miehet voi olla välillä sikoja!!
Tosin sun tapaukses ei varmaan ole kyse toisesta...
Voihan se olla että miehesi haluaa vähän etäisyyttä asiaan ja haluaa hetken mietiskellä asioita.
Lapsettomuus hoidoissa miehet jäävät kuitenkin usein ulkopuolisiksi. Nainen hyppää lääkäreissä yms. Vielä jos on tyypillinen suomalainen mies, ei puhu ei pukahda, tällainen prosessi saattaa olla aika raskas.
Toisaalta jos nyt huomaa että suhteessa on etäännytty toisista, nyt jos koskaan on aika jutella vakavasti mitä kumpikin elämältään haluaa...
Jaksamista!!
Ei liene muuta vaihtoehtoa kuin jättää hoito kesken...? Siis tietenkin, jos olet jo miehesi kanssa saanut keskustella, ja hän on tosissaan. Taitaa olla hällä pidemmän aikaa luovuttaminen liikuskellut mielessä, mutta ei ole uskaltanut aikaisemmin sanoa ja nyt sitten tuli pakkotilanne, ns. pupu pöksyyn? Tällainen tuli mulle mieleen...
Voimia kovasti, toivon että miehesi vielä viime hetkellä keräisi rohkeutta ja kääntäisi kelkkansa! *hali*
en tiedä, huomenna aamulla pitäisi mennä poimintaan.. mutta kun ei sitä miestä näy ei kuulu..
ajattelin jo että pyydän kenet tahansa bussipysäkiltä mukaani ken suostuu luovuttamaan siittiöitään..
menen kuitenkin aamulla sairaalaan, yritän kertoa tilanteen, toivoisin että jos saataisiin keräys kuitenkin tehtyä ja pakkaseen odottamaan jotakin. eikö se kuitenkin liene mahdollista..
ahdistaa, vituttaa, nyppii, ja etenkin itkettää, kun ei tämän asian kanssa vielä ollakaan itketty montaa vuotta.. no, tämän jälkeen ei tarvitse enää itkeä hoitojen epäonnistumista.. kateellisena katselen naapureiden vauvaonnea.. toivottavasti muilla kävisi parempi tuuri kuin minulla..
kaikille kovasti plussaonnea, minusta jäi nyt ikuisesti lapseton, mutta päivä kerrallaan opin ehkä asian kanssa elämään..
enpä olisi ikinä uskonut että meille kävisi näin, ollaan kuitenkin monta vuotta yritetty lasta, eletty vuosia jo ennen sitä yhdessä.. tyhmintä on se, että tällä hetkellä itken sitä, että hoito jäi kesken, vaikka pitäisi kai itkeä että elämäni rakkaus pakeni juuri elämästäni.. ehkä se iskeytyy tajuntaan myöhemmin..
puolesta. Tilaanteesi on kyllä ikävä. Meillä oli myös aluksi "vinkumista" kun miehen piti purkittaa, mutta yritin olla raivostumatta siitä. Onhan se ihan eri asia käydä itse punktiossa ja muissa hoidoissa sekä henkisesti että fyysisesti kun hänen osuutensa hommassa.
Meillä tilanteeseen auttoi myös se ettei miehen tarvinnut olla paikalla, vaan vein aamulla tuoreet simpat mukanani sairaalan antamassa purkissa labraan ja sitten itse punktioon.
Musta tuntui että häntä pelotti ja hävetti, kävi varmaan miehisen itsetunnon päälle... ihana ja rakas kuitenkin. Ei ole ollut helppoa hänelläkään.
Ajattelin vaan että jos yhtään auttais purkittaminen kotona, toivottavasti saatte asian järjestymään jotenkin ettei hoito mene hukkaan, tsemppiä
miehen simpat labraan. laki määrää, että miehen pitäisi mennä itse henkkarit mukana!!!!!!!!!
Kyllä meilläkin on onnistunut se, että olen itse vienyt simpat, ne pitää vaan toimittaa tunnin sisällä sairaalaan lämpimässä.
Ja ihan heti annettiin vaihtoehdoksi kun tuskailimme ettei miehen työn kannalta ole aina niin helppoa lähteä mukaan.
se onnistui, itse asiassa ehdoittivat sitä sairaalasta ei pitänyt edes kysyä. Kuljetuksissa tietty hermoilin, välillä kun on ollut talvi ja sit aikataulutus kans tiukka. En muista oliko meillä kans tunti vai miten mutta neljästi oon ollut kuskina:)