ole hyvää miestä? Olen huolissani teistä naisista. Luin eilen yhtä toista palstaa ja siellä kyseltiin että kuka tekee kotityöt. En laskenut mutta silmämääräisesti näytti että ainakin 90% naisista teki kotona kaiken! Joissain tapuksissa mies tyhjensi tiskikoneen. Vain yksi nainen minun lisäksi vastasi että yhdessä tekevät kaiken, hoitavat myös eläimet yhdessä jne.
Tuntuu aivan järkyttävältä lukea että nainen tekee perheessä kaiken saamatta edes rakkautta ja huolenpitoa vastineeksi.Minulla ainakin ihana mies. Osallistuu kaikkeen mihin töiltään ehtii ja illalla jaksaa vielä hieroa minua.Vuosiin en ole mennyt nukkumaan ilman vähintään jalkahierontaa. Enkä minä todellakaan ole mikään Pamela Andersson enkä Janina frostell vai mikä helkutti se oli. Vaan ihan tavallinen 150cm paksukainen, (joka on kohta vielä paksumpi)
Ukko tekee tietysti lisäksi vielä semmoset hommat josta minulla ei ole hajuakaan kuten autot ja kaikki korjaus hommat, mutta minä olen sillä kaverina ja seurana ja höpötän puuta heinää tai marisen jostain.. Tulkaa naiset täältä pohjanmaalta etsimään hyvää miestä täällä niitä vielä on.
Tuntuu aivan järkyttävältä lukea että nainen tekee perheessä kaiken saamatta edes rakkautta ja huolenpitoa vastineeksi.Minulla ainakin ihana mies. Osallistuu kaikkeen mihin töiltään ehtii ja illalla jaksaa vielä hieroa minua.Vuosiin en ole mennyt nukkumaan ilman vähintään jalkahierontaa. Enkä minä todellakaan ole mikään Pamela Andersson enkä Janina frostell vai mikä helkutti se oli. Vaan ihan tavallinen 150cm paksukainen, (joka on kohta vielä paksumpi)
Ukko tekee tietysti lisäksi vielä semmoset hommat josta minulla ei ole hajuakaan kuten autot ja kaikki korjaus hommat, mutta minä olen sillä kaverina ja seurana ja höpötän puuta heinää tai marisen jostain.. Tulkaa naiset täältä pohjanmaalta etsimään hyvää miestä täällä niitä vielä on.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvä mies nimittäin. Aivan ihana mies onkin ja osallistuu kotitöihin ja pitää mua kuin kukkaa kämmenellä, vaikka 155 senttinen paksukainen olenkin ;) Kyllä se mies jaksaa töitten jälkeen pitää naistaan hyvänä ja tehdä osansa kodin askareista, kun antaa sille samalla mitalla takaisin eli kyllä se kummasti vaikuttaa, kun kotona on odottamassa (viimesillään oleva) vaimo, joka on laittanut ruoan pöytään valmiiksi miestään varten ja hymyillen ottaa miehen heti haliin, kun tulee kotiin.
No olipas ruusuista, hihi!
Kyllä löytyy multa hyvä mies joka tykkää laittaa ruokaa, puuhailee ja ruuvailee mielellään kaikenlaista, pesee pyykkiä, hoitaa pihamaata.. Välillä tuntuu etten mä saa tehdä mitään kun se ehtii joka paikkaan. No tykkäähän se maata sohvallakin mutta silloin maataan yhdessä ja sitten jos toinen alkaa jotakin tekemään niin toiselle tulee huono omatunto ja pitää alkaa tekemään kans. Niin se pitää olla, yhdessä tehdään (tosin ei saisi huonoa omaatuntoa olla vaan tekemisestä pitäis nauttia). Mulla on ainaki maailman paras mies!
Mun mies hoitaa yksin auton huollon, pihatyöt, lumen luonnin ja käsintiskauksen. Suunnilleen vuorotellen/yhdessä hoidellaan konetiskaus, pyykinpesu ja ruuanlaitto. Itse olen vastuussa pölyjen pyyhkimisestä ja vessojen siisteydestä, myös pääosin imuroinnista. Eli mielestäni minulle hyvä diili, pihatöihin ja lumenluontiin kun menee kerralla paljon aikaa.
Jos jollain keskustelupalstalla 90 % on vastannut jotain niin se ei tarkoita että Suomen perheistä 90 % olisi kyseisenlaisia, tietyt aiheet vaan saavat tietyt ihmiset "tarttumaan kynään". Veikkaan, että tähän keskusteluun osallistujista 90 % sanoo että mies on ihana ja tekee vähintään puolet kotitöistä!
Kyllä minulla ainakin on hyvä mies jopa maailman paras! Hän tekee paljon kotitöitä ja on todella ymmärtäväinen ja huomaavainen! Nyt hänen hyvät piirteet ovat vielä korostuneet kun odotamme meidän esikoistamme (Olen ollut hieman väsynyt ja kipeä joten hän on hoitanut talouttamme)!
Mukava kuulla että näinkin. Totta miehestä tuntuu varmaan tosi mukavalta tulla kotiin hymyilevän vaimon luokse.Pidetään huoli toisistamme ja muistetaan suukotella.
Kyllä minulla on hyvä mies =)
Vaikkakaan en hänen hyvyyttään kotitöillä tai itseni hellimisillä mittaa.
Hän rakastaa minua ja pitää huolta. Nyt raskausaikana hän on auttanut paljon myös kotitöissä mutta kyllähän hän muulloinkin jos olen apua pyytänyt.
Olemme molemmat yrittäjiä sillä erolla että teen itse normaalia 8 tunnin päivää. Mieheni työpäivät taasen saattavat venyä todella pitkiksi. Ja sitten kun hänellä on vapaata, haluan hänen myös voivan sitten levätä. Kyllä minä vielä tähän mennessä olen saanut kahden ihmisen siivot siivottua. Ja ruoankin teen, vaikka mieheni haluaa kokkailla aina kuin joutaa itse. Arvostan sitä piirreettä erikoisen paljon.
Isoimmissa siivousurakoissa tottakai hän on apuna.
Mutta ei noilla kotitöillä miehen hyvyyttä voi mitata. Ollaan väsyjä ja aina ei jaksa itsekkään, miksi miehenkään tarvitsisi aina jaksaa kun apua pyytää.
Mieheni on hyvä koska hän ajattelee minua ja tulevaa lastamme joka asiassa. Hän kohtelee minua tasavertaisena kumppanina ja rakastaa minua juuri tälläisenä kuin olen. Hän tekee töitä tällä hetkellä paljon mutta niin minäkin koska tahdon rahaa säästöön ennenkuin jään äitiyslomalle.
Hän on sellainen kunnon mies, koti ja perhe on tärkeintä maailmassa mutta töitäkin täytyy tehdä.
Meillä on ollut hyvä elämä. Naimisissa ollaan oltu 4 vuotta.
Olen minäkin välillä miettinyt että mikä siinä on kuin tuntuu että kunnon miehet on harvassa. Kaikilla tutuilla tuntuu olevan vain huonoa sanottavaa miehistään. Ja miten muuten ihmiset niin avoimesti kehtaavat haukkua miehiään, eikö he kunnioita miestään yhtään?
Minulla ei ole mitään valittamista, tottakai mihessäni on omat vikansa (kuin minussa) mutta olen ne hyväksynyt ja aikonaan puntaroinut voinko elää niiden kanssa, ja voin, vallan mainiosti.
On se ihanaa kun on rakas mies, ihana koti ja koiruudet sekä meidän pieni kauan toivottu tonttuvaavimme kasvamassa mammman masussa. Elämä hymyilee =)
"Hän kohtelee minua tasavertaisena kumppanina ja rakastaa minua juuri tälläisenä kuin olen".
Näin sen pitää ollakkin ja silloin loputkin arki asiat järjestyy. Onnea teille kovasti. Meillekkin tulossa joulu vauva, olen niin onnellinen.
Kiitos ja onnea kovasti myös teille jouluvauvasta!
Niin, se tasavertaisuus on tärkeää. Meillä ei ole perheenpäätä vaan olemme molemmat ihan yhtä arvokkaita päätöksiä ja suunnitelmia tekemään.
Olen aina yrittänyt kohdella miestäni kunnioituksella ja rakkaudella. Haluan hänelle vain kaikkea hyvää. Ja mieheni on sanonutkin niin osuvasti että ihmistä kohdellaan niinkuin ihminen antaa itseään kohdeltavan.
Olen siis tavallaan ansainnut mieheltäni kaiken tämän ihanuuden. Ihanaa kuin ei ole katkeruutta tai pettymystä myrkyttämässä suhdetta. Sellainenkin on tullut koettua saatikka monilla tuntuu olevan juuri tämä ongelmana suhteessa.
Arki on helppoa ja onnellista.
Tottakai myös meidän perheessä on varjoisampia päiviä mutta ilman niitä emme osaisi arvostaa niitä parempia päiviä.
Kärsimme lapsettomuudesta melkein 5 vuotta ennenkuin saimme tämän pienen elämänalun aikaiseksi. Aika oli hetkittäin rankkaakin mutta meillä oli sentään toisemme koko ajan.
Elämä menee painollaan eteenpäin ja me emme voi kuin kulkea mukana. On se hienoa kun on niin luotettava ja rakas kumppani tätä matkaa kulkemassa mukana.
Toivon kaikille että löytäisitte terveen ja tasapainoisen parisuhteen, kyllä se on se elämän tarkoitus. Jokainen meistä pystyy siihen oikean kumppanin kanssa.
Ja rakastamisesta sellaisena kuin on... minussa onkin mitä rakastaa, pieni ja pyöreä minäkin ja kohta vieläkin pyöreämpi =)
Onnea oikein paljon ja ihanaa kun olette viimein saamassa perheenlisäystä. Mekin yritimme pitkään (siis minusta pitkään viime kesästä lähtien).Tiedän tunteen kun joka kuukausi odottaa..Mutta kai se niin on että lasten tulo ei ole meistä vaan niistä itsestä kiinni. Se onkin se kaikkein vaikein asia aikuisena hyväksyä että; ne tulee kun on tullakseen ja lähtee myös.
Siispä kaikki menetyksenpelko jota minäkin koen päivittäin on turhaa,sillä en voi oikeasti siihen vaikuttaa. Mutta silti pelkään ja odotan samanaikaisesti,ei voi mitään. Onnea vielä teille ja enkeleiden siunausta, kulkekoon enkelit kanssanne koko raskauden loppuunasti! *halaus*
ehkäpä oma vikani... minä ainakin totutin mieheni siihen.. siis 8v. tein kotona kaiken kun olimme vain kahdestaan... se oli silloin omasta mielestä kivaa...........
mutta nyt kun 12 yhteistä vuotta 3 lasta....... ai jai..... kyllä se joskus auttaa, mutta kun on niin molemmat totuttu tähän... itsekin...
ei osaa edes ajatella että joku vois auttaa....
outo juttu mutta en valita TÄHÄN TOTTUU!!! ja olen ihme kyllä onnellinen näin...
joskus ei jaksais tehdä kaikkia, mutta kyllä ne vaan tulee tehtyä....
Minun mieheni on aina tehnyt suunnilleen puolet kotitöistä. Välillä tuntuu, että enemmänkin.
Raskausaikana hän on huolehtinut siivouksista lähes yksin.
Kaikenlaiset kotityöt hoituvat mieheltäni pyykinpesusta ruoanlaittoon. Ja päälle vielä perinteiset "miesten työt".
Joten huolettomana voin lähteä synnytysreissulle, kun tiedän miehen klaaraavan kotona; lapset saavat ruokaa ja puhdasta päälle. : )
enkä oo siitä moksiskaan, mielellä menee maatilahommissa minun töitä pitempään. niin ei tulis mieleenkään oottaa kotona että kun se mies kesällä saattaa tulla yhdentoista kahdentoista aikaan niin että sen pitäis tiskata... minä olen onnellinen näin. meidän huusholli ei ole aina siisti, mutta teen sitä mukaa kotihommia kuin jaksan ja jos miestä alkaa jokin häiritseen niin auttaa kyllä.
ei parisuhteen onnellisuus tai miehen hyvyys ole mitattavissa kotitöiden määrällä.
minulla on ihana mies