Hei kirjoitin jo lapsettomuus palstalle,mutta sieltä en kummosempaa apua saanut,saatika mielipiteitä.
Tilanne on tämä,minulla todettiin lapsettomuus kun olin 18v en ovuloi ollenkaan.
Nyt 22v olen raskaana ja hukassa.
Peruskoulu jäi kesken kersana,työpaikkaa ei ole,elän siis sossun toimeentulotuen varassa.
Aikaa mieetiä on viellä 2viikko,sitten on liian myöhäistä.Lääkäri ei osannut sanoa juuta eikä jaata,totesi vaan että tämä on ihme ja kannattaa miettiä tarkoin mitä tekee.
Kaippaankin nyt neuvoja miten pitäisi toimia?.
Omat tunteeni ovat ristiriitaiset.Haluaisin tulevan lapsen,mutta toisaalta taas en haluaisi kun en pystyisi sille paljon muuta kun rakkauta tarjoamaan.Tukea varmasti saisin äitiltäni ja sisaruksiltani,mutta riittääkö se?
Pelottaa,että en ehkä enää ikinä tule saamaan toista tilaisuutta,olen siis täysin hukassa.
Pidänkö lapsen ja olen itsekäs vai ajattelenko tulevan lapsen parasta ja teen abortin.
Se,että antaisin lapsen adoptioon ei tule kysymykseenkään,minusta ei olisi siihen.
Auttakaa minua!
Onko täällä ketää joka on samankaltaisessa tilanteessa tai ketään joka on joskus ollut samankaltaisessa tilanteessa.Nauvoja kaivataan.
Tilanne on tämä,minulla todettiin lapsettomuus kun olin 18v en ovuloi ollenkaan.
Nyt 22v olen raskaana ja hukassa.
Peruskoulu jäi kesken kersana,työpaikkaa ei ole,elän siis sossun toimeentulotuen varassa.
Aikaa mieetiä on viellä 2viikko,sitten on liian myöhäistä.Lääkäri ei osannut sanoa juuta eikä jaata,totesi vaan että tämä on ihme ja kannattaa miettiä tarkoin mitä tekee.
Kaippaankin nyt neuvoja miten pitäisi toimia?.
Omat tunteeni ovat ristiriitaiset.Haluaisin tulevan lapsen,mutta toisaalta taas en haluaisi kun en pystyisi sille paljon muuta kun rakkauta tarjoamaan.Tukea varmasti saisin äitiltäni ja sisaruksiltani,mutta riittääkö se?
Pelottaa,että en ehkä enää ikinä tule saamaan toista tilaisuutta,olen siis täysin hukassa.
Pidänkö lapsen ja olen itsekäs vai ajattelenko tulevan lapsen parasta ja teen abortin.
Se,että antaisin lapsen adoptioon ei tule kysymykseenkään,minusta ei olisi siihen.
Auttakaa minua!
Onko täällä ketää joka on samankaltaisessa tilanteessa tai ketään joka on joskus ollut samankaltaisessa tilanteessa.Nauvoja kaivataan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Anteeksi, millä vuosikymmenellä elätkään? Miten niin peruskoulu jäi kesken - enpä usko!
Muutenkin koko ongelmasi kuulostaa aika tekaistulta.
koulut jäi kesken kun isä ryyppäsi ja piinasi koko perhettä.7 luokan sain jotenkuten läpi,mutta siihn se jäikin.Paikkakunan vaihto ja kiusatuksi tuleminen eivät auttaneet asiaa.Olin turhautunut teini ja kapinoin,eli rellestin ja ryyppäsin.
Tyhmäkun olin jäi ne koulut sitten käymättä.
Jos vain voisin kelloa kääntää tekisin sen silmänrpäyksessä.
Kiitos kommentista vaikka ei siitä mitään hyötyä minulle ollutkaan.
Suomessa on oppivelvollisuus - joko tietty oppimäärä (peruskoulu) tai tietty ikä. On helpoa esim. yhden tuplaamisen ansiosta tulla "täysi-ikäiseksi" siten, ettei ole suorittanut peruskoulun oppimäärää.
lapsi, koska sun kohdallas se todella on suuri ihme, jos sut kerran on lapsettomaksi todettu..! koska vastaavaa tilannetta sinulla ei välttämättä enää ikinä tule vastaan että saisit oman lapsen !
Ajattele elämää myöhemmin, sit kun kaikki muu on ok ja haluisit lapsen eikä enää saa niin luultavasti kadut ettet ottanu ihmettä vastaan sillon kun ois tullu?
Itsekin tulin 18v. raskaaks ja meinasin eka tehdä abortin, painostuksen alla. Onneksi en!
Olen kyllä ollu vuoskausia yh ja sossun tuillaki eletty mutta ei se nyt oo menoa haitannu, hyvin on pärjätty. Hoitoapua myös olen saanu, porukoilta lähinnä. Sullahan on myös sosiaalinen verkosto, mikä onki tärkeetä!
Muakin kiusattiin koulussa yläasteella, mutta sittemmin on sentään ollu tämä yksi pysyvä ihmissuhde, lapsi joka hyväksyy juuri tälläsenään ja rakastaa ehdoitta!
Nyt paljon myöhemmin tilanne on se, että mulla on vihdoin ihana mies ja on yritetty lisää lapsia jo yli vuoden muttei oo tullu. Kyllä vituttaa ja masentaa!! Mutta sit koitan muistaa että asiat vois olla niin paljon huonomminki, että mulla ei saattas olla edes tätäkään lasta jos olisin aikoinaan valinnu väärin...
miksi ajattelet, että tulevalle lapselle parasta olisi että tekisit abortin? uskotoko että kuolema on hänelle parempi kuin elämä sinun lapsenasi? höpöhöpö.
suomessa elämisessä on se hyvä puoli, että täällä on hyvä sosiaaliturva. anna lapsen kasvaa ja syntyä, kyllä yhteiskunta teistä huolta pitää. tämä ei tarkoita, että sinun täytyisi koko elämäsi elää sossun avustusten turvin. odotusajan ja lapsen ensimäiset vuodet voit käyttää opiskeluun. kun saat peruskoulun hoidettua, mene vaikka aikuislukioon. ties vaikka kuinka pitkälle pääsisit opinnoissasi. jos vaan motivaatiota riittää - se on sinun asenteestasi kiinni. älä ajattele että olet vanha opiskelemaan. niin on moni muukin.
olet vielä nuori. kolmekymppisenä sinulla on jo ammattikoulutus tai lukio suoritettu ja ehkäpä myös ammattikorkea tai yo. silloin olet hyvän ikäinen työhön.
vauva tarvitsee sinulta rakkautta ja hoivaa. muu tulee juuri nyt sossulta ja lisäapu läheisiltäsi. jos lapsen isä ei ole kuvioissa mukana, hanki (yksinhuoltaja)ystäviä, teille tulee olemaan toisistanne paljon apua.
kyllä sinä pärjäät ja niin pärjää vauvasikin!
Tässä voi olla sinulle tilaisuutesi pistää elämäsi uuteen uskoon. Peruskoulun pystyt suorittamaan loppuun jotta saat päästötodistuksen. Tällä hetkellä on huutava pula esim. lähihoitajista. Jos olet luonteeltasi auttavainen ja tulet ihmisten kanssa toimeen, niin mikä estäisi sinua opiskelemasta? Tai mahdollisuuksia on monia! Kurssien ja tälläisten aikuiskoulutus -juttujen kautta on mahdollista opiskella moneen ammattiin, ehket mitään yliopistotasoista koulutusta itsellesi havittelekaan. Oppisopimuksella on monta ammattia mahdollista hankkia. Ei sen elämän aina tarvitse mennä niin, että ensin opiskelu, työ, puoliso, matkustelua ja "omaa aikaa", sitten vauva... Opiskella voi ja ammatin hankkia vielä sen jälkeenkin kun on lapsi, se on vain järjestelykysymys. Onko sinulla miestä vai oletko yksin? Puolison kanssa olisi tietysti helpompaa hoitaa nämä asiat ja keskustella perin pohjin. Pelkkä rakkaus ei tietenkään riitä, mutta se on tärkein ja arvokkain mitä äiti voi lapselleen tarjota kaiken tämän nykyajan markkinahumun ja "huu-haan" keskellä.
Vielä rohkaisuksi, että itselläni on monta tuttua, jotka ovat ammattiinsa kyllästyneenä opiskelleet uuden ammatin lasten saannin jälkeen tai aikana.
Kiitos sinulle ja kaikille muillekin rohkaisuista.
Totta,että sen peruskoulun voin suorittaa myöhemminkin.Mulla onkin tarkotus suorittaa peruskoulu verkko opiskeluna.
Hävettää vaan kun itsekkin elää yhteiskunanvaroilla ja nyt olis viellä lapsikin tulossa samaan syssyyn.
Mutta tarkemmin ajateltuna niin elää moni muukin,eikä se heistä tee huonompia ihmisiä ja tarkoituksena olisi hankkia se ammatti/työpaikka kuitenkin.Loppuelämääni kun en aio sossun turvin elää.
Lapsen isästä erosin 2kk sitten,eikä yhteen olla menossa minun päätöksestäni.Toki hän lupasi kantaa kortensa kekoon mikäli lapsen päätän pitää.Kunhan nyt vaan saisi ajatuksensa kokoon,että en tee virhettä päädyin sitten lapsen pitämään tai aborttiin.
:-)
et mielestäni ole itsekäs jos pidät lapsen. ei elämän mahdollisuuden antaminen toiselle ihmiselle ole itsekästä. eihän lapsesi saa elää ollenkaan jos teet abortin. jos tiedät että haluat lapsia jossain vaiheessa elämääsi, niin ehkä se kannattaisi tehdä nyt jos et myöhemmin ehkä saakkaan lapsia.
iän myötä hedelmällisyys muutenkin laskee.
olen saanut lapseni 19-ja 21-vuotiaana. minulla oli toisen asteen ammatillinen tutkinto ennen sitä. aijon kuitenkin opiskella vielä ja niin on miehenikin ollut opiskelija siihen asti kun esikoinen oli 1.5-vuotias.
vaikka on lapsia niin silti voi opiskella.
yhteiskunta tukee kuitenkin lapsiperheitä monin tavoin ja pienilläkin rahoilla pärjää kun rahaa käyttää oikein. olisi kuitenkin hyvä jos olisi edes välillä töitä tai opiskeluaikana lomilla käydä töissä.
ei vauvoihinkaan välttämättä kulu paljoa rahaa. kaupat vaan pursuilee täynnä tuotteita mitä muka puitäisi ostaa. käytettynä voi ostaa halvalla hyväkuntoisia vaatteita, vaunuja, rattaita yms.
ei kukaan ole täysin valmis äidiksi. vanhemuuteen jokainen kasvaa raskauden ja lapsen myötä.
kun sinulle se onni suodaan. Jotkut eivät tosiaan voi saada ollenkaan lapsia, vaikka kuinka haluaisivat ja niin kuin sinullekin oli aiemmin sanottu.
Varmasti kaikki menee hyvin ja niin kuin sanoit, voit tarjota rakkautta. Se on kuitenkin tärkeintä!
Älä mieti liikaa, mutta pidä lapsesi.
Minä menetin pienen tyttöni, joten kauhistuttaa nämä ajatukset.. Sitä toista kertaa kun ei välttämättä suoda..
Toivottavasti olet tehnyt parhaan mahdollisen ratkaisun ,ainakin toivon et päätit pitää lapsen.Olisi kiva kuulla mikä on tilanteesi tänään,päätitpä miten vaan. Voimia sulle.