Hylkiö
Jo täällä palstallakin? Alun perin ajattelin; onpa hienoa kun voi purkaa itseään. Positiivisuutta on peräänkuulutettu, mutta mistä sitä kumpuaa jos ei ole mitään positiivista?
Sairaalassa käyntien kokemukset ovat varmasti jokaiselle erinomaisen subjektiivisia kokemuksia. Olen kuitenkin iloinen siitä, että niitä positiivisiakin kokemuksia löytyy.
Tällä hetkellä olen niin lyöty, että en oikeastaan jaksa muuta kuin toivoa, että asuisin vähän ylemmässä kerroksessa.
Tänään jouduin perumaan psykiatrin tapaamisen, koska sain aamulla gm-kohtauksen. Tuntuu siltä, että en enää jaksa koko elämää.
Jo täällä palstallakin? Alun perin ajattelin; onpa hienoa kun voi purkaa itseään. Positiivisuutta on peräänkuulutettu, mutta mistä sitä kumpuaa jos ei ole mitään positiivista?
Sairaalassa käyntien kokemukset ovat varmasti jokaiselle erinomaisen subjektiivisia kokemuksia. Olen kuitenkin iloinen siitä, että niitä positiivisiakin kokemuksia löytyy.
Tällä hetkellä olen niin lyöty, että en oikeastaan jaksa muuta kuin toivoa, että asuisin vähän ylemmässä kerroksessa.
Tänään jouduin perumaan psykiatrin tapaamisen, koska sain aamulla gm-kohtauksen. Tuntuu siltä, että en enää jaksa koko elämää.
Vastaukset 24
Vanhimmat
periksi.
Itse tiedän epin sekä
tapaturman takia, että
on tunne ettei ketään
kiinnosta olemukseni tai
kokemani huonot olotilat.
Jälkeenpäin on selvinnyt, etteivät
uskaltaneet ottaa asioita esille,
siksi että reagoin niihin liian voimakkaasti.
Positiivisuus tulee siinä
jälkijunassa ainakin kavereiden ja sukulaisten
kohdalla.
Tämä palstahan on erinomainen purkautumispaikka,
sillä täältä löytyy kohtalotovereita(ilman politiikkaa).
Ikinä elämä ei tule olemaan samanlaista
enää, jos on epi tullut - siihen vain on totuttava.
Yksin Sinun tottuminen epiin ei riitä,
vaan siihen joutuu myös kaverit/sukulaiset
tottumaan.
En ole itse tottunut, puhuattakaan muista.Ekäpä tämä tästä lutviutuu, kun vaan saisi levättyä tarpeeksi. Olo on koko ajan niin kurja, että ei pahemmasta väliä!
Kiitos, kaikkien palstalaisten kommentit ovat auttaneet; näkökulmia eri taudin vaiheessa kun on niin monia. Todellakin olen nk. "tuore" tapaus, diagnoosi tehtiin about 14 kk sitten. Mikään ei ole mennyt "suunnitellusti" ;) Kukapa sitä tautiansa voisi suunnitella ;) Pakko yrittää, mieskin on päiväkaudet huolissaan...
Auttaiskohan se, että vaan päättää lopettaa sairastamisen ;)
"Auttaiskohan se, että vaan päättää lopettaa sairastamisen ;)"
Päätä mielummin niin, että
yrität tulla toimeen epin kanssa.
Suoraan sanottuna epilepsia on
sieltä ja syvältä -jos ymmärrät
kierto ilmauksen.
Moni kirjoittelee väsymyksestä
ja sen aiheuttamasta ongelmista
epin suhteen -asiaahan siinä on.
Itse taistelen kipujen(saa.......sten),
epin sekä sydämen haarakatkosten maailmassa.
Joten huomaat ettei pelkkä epi ole
ainakaan kohdallani se pahin "tauti".
Terveisin 52h yhteen menoon valvonut.
...mitä Pärre sanoo, että jos pystyisi hyväksymään itsensä epin kanssa. Älä Telle heitä vielä kirvestä kaivoon! Tämä palsta on kaikenlaisia tuntoja varten. Vielä sinullakin olo helpottuu. Olet pettynyt kun et päässyt lääkäriin. Toivottavasti pääset kun seuraava aika on. Voisitko muuten saada aikaa psykiatriselle sairaanhoitajalle? Jolle voisi käydä juttelemassa tuntojaan. Käyn ite semmoisella.
Sairautta on hirveän vaikea hyväksyä, ne jotka menevät läpi positiivisella asenteella - niin, onko heitä oikeasti? Sairastaminen on psykofyysinen asia.
Voi, toivon todella että saat lääkeasiasi tasapainoon, ajan kanssa sekin tapahtuu. Ajan myötä myös kokonaisvointisi paranee.
Lepoa nyt ja armahtamista itseä kohtaan. Voimia!- Kaikille voimia! -
Täytyy sanoa, että asetat tavoitteet pitkällle, jos odotat, että läheiset ja kaverit hyväksyvät myös. Hyvä tietenkin, jos näin on, mutta tossa täytyy sitten käydä kavereiden suhteen aikamoinen leikkuri, jos kaikkien pitäisi hyväksyä epilepsia ja sen aiheuttamat oikut. Minä olen ainakin jo aikoja sitten luovuttanut vaatimasta kavereiltani liikaa.
mutta kohdallani oli ainakin tuo
alla oleva lainaukseni ekasta
viestistäni.
"Jälkeenpäin on selvinnyt, etteivät
uskaltaneet ottaa asioita esille,
siksi että reagoin niihin liian voimakkaasti".
Ymmärrän täysin heidän reaktionsa
ja miten he voisivat asiaan
suhtautua positiivisesti, jos
itse olen "känkkäränkkä".
Usein olen kuullut jälkeenpäin
kuinka huolissaan olivat olleet
tilastani/voinnistani.
Eivät vaan uskaltaneet asiasta
puhua juuri siksi, että hermostuisin
siitä "paapomisesta".
Vaikeammaksi meni vielä tapaturman
jälkeen, sillä sanoin -ikävä kyllä-
liian monelle suorat sanat.
Puolustuksena voin kertoa, että
normaalisti en olisi suutani
aukonut liikaa, mutta kivut ja univelat
teki tehtävänsä:((((
Kuules. Skattalla on hienoja paikkoja käydä syömässä ja esim. Nepalilainen on erinomainen. On aivan normaalia, että GM-kohtauksen jälkeen ei jaksa mennä tapaamisiin ja liekkö saisikaan tai olisi mitään hyötyä. Nyt vaan unta palloon ja hyviä päiviä kohtaa sullekin, onhan noita niin paljon ollutkin.
Itse jaksoin viimevoimilla raahautua tänään yliopistolle ja oli aivan hirvittävän kiva kuulla, että muilla aivan samanlaisia vaikeuksia gradun kirjoittamisen suhteen ja proffat olivat todella ystävällisiä ja rakentavia.
T. Nepalilaisen ravintolan suurkäyttäjä Skattalla.
PS. Et sä mikään hylkiö ole, korkeintaan välillä vähän ilkiö:) ja siitähän voi saada voimaa vaikeuksissa?
samassa paikassa (aina kunnon salliessa) ;)
No käydäänhän joskus yhdessä sitten syömässä, vaikka pöytätapani eivät ole kauneimmasta päästä, niin osaa minä frakki päälläkin juhlia, vaikka se ei ole minua. Sinne on muutamia kuukausia sitten ehkä jo puoli vuotta sitten:) tullut erinomainen lohiannosvaihtoehto. Naam leivän ja erikoisen interjöörin ja täydellisen palvelun saattelemana siellä syö todella mielellään ja kyllähän se paikka oli gourmet-paikan kohteena ainejärjestöstämmekin.
*Hassujen piirrosten Himalajalta ympäröimänä*.
PS. Jotenkin ajattelen, että et ole Poseidonin kanta-asiakas, mutta ei sekään ole huono paikka... tämä Skatta on niin rauhallinen, että joskus hulluna kun on kaipaa vähän säpinää, kuten Kalliossa. Onneksi kuitenkin minut virvottiin terveeksi ja tuoreeksi pääsiäisenä ja kevätpörriäinen myytin ottaen rahat, mutta muistamatta antaa lehteä:D. Piti juosta lasten perään ja ne oli tosi nolona:).
on ihan käypä. Harvoin tulee käytyä. Nykyisin savuton puolikin on oikeasti savuton ;)
Käydään vain safkalla ;)
kirjottelin sillon, että pidettäs jonkunlainen miittinki tässä kesällä. Täällä voi pölöttää ja kirjotella mitä haluu puoliunessa, mut ei se vastaa sitä, että juttelee livenä toisen kanssa. Siitä voisi olla apua, ei ehkä kaikille, mutta joillekkin meistä ja olisin ainakin ilonen jos joku saisi vähä rohkasua sairauteensa, kun täälä muutamat välillä tuntuu olevan aika maissa. Olisi itsestäkin kiva tavata ns. kohtalon tovereita livenä. Käytäs vaikka jossai syömäs tai muuten vaan johki kokoonnuttas ja sit mietittäs mihi mennää. Jos joku saa kohtauksen nii apu löytyy läheltä, meinaan tuskin kaikki kohtaillaan samaan aikaan :D
ps. miten ois? oisko halukkuutta? aattelin tossa ku ilman vähä lämpenee nii kirjotella otsikon tohon palstalle ja vähä suunnitella et missä ja miten, tietysti voitas vaikka äänestys tehä ajankohdasta ja paikasta jne...
Telle hyvä, et varmasti ole täällä mikään hylkiö. Itse asiassa toivoisin, että täällä ei ihmisiä ollenkaan jaoteltaisi hylkyihin ja suoriutujiin tms., näin tehdään muualla ihan tarpeeksi. Toivottavasti täällä saa olla ihan sitä mitä on.
Mutta totuuden nimissä sanottakoon, että olet välillä aika teräväsanainen nainen. Ja saat ollakin jos siltä tuntuu. Jokainen kuitenkin reagoi omista lähtökohdistaan ja siinä saa helposti kipinät lentelemään ja virtuaalinenän verille.
Ehkä olen itse vähän naiivi -tai sitten vain rauhaarakastava- , kun en mielelläni noita kipunoivia keskusteluja käy. Yritän esittää asiani jos en aina myönteisesti niin ainakin kohtuullisen asiallisesti. Myönteinenkin mielipide on mielipide! Tuntuu välillä, että täällä podetaan uutismaailmalle tuttua tautia: vain hurjimmat ja kamalimmat jutut ylittävät keskustelukynnyksen ja myönteisille jutuille ei anneta edes viittä riviä. -Tällä en tarkoita sanoa, ettei näitä "kipinäkeskusteluja" saisi käydä, siitä vaan, mutta itse en niistä välttämättä nauti.
Yksilöitä täällä koneen takana kuitenkin ollaan, erilaisia ihmisiä omine ongelminemme, huolinemme, pelkoinemme ja - iloinemme. Toivottavasti kaikille on tilaa.
Tukea täältä varmasti saa, ja kerrassaan hienoihin ihmisiin voi tutustua. Täytyy sanoa, että varsinkin nyt, kun joudun olemaan pitkiä pätkiä pois Suomesta oman turvaverkon ulottuvilta, on tämä palsta tuonut paljon apua ja lohtua vaikeisiin hetkiin.
Meillä jokaisella kun on niin erilainen tapa reagoida vaikeuksiin. Oma tapani on yrittää etsiä siitä jotain nauramisen aihetta, vaikka aina ei totisesti naurata. Jouduin -minäkin- hakeutumaan pikaisesti kriisiterapiaan kun hajosin menin kappaleiksi piks paks poks eräänä päivänä. Keräilen kappaleita ja toivon, että jonain päivänä vielä löydän niistä uudenuutukaisen Pepin.
Voimia toivotan sulle Telle. Olen pahoillani, että sait taas kohtauksen. Tehdäänkö lääkityksellesi parhaillaan jotakin? On iso asia saada kohtaukset kuriin, fysiikka kun pelaa, on asioita paljon helpompi käsitellä.
Eli voimia, aurinkoa!
auringosta ja voimista ;) Todellakin, olen kuullut läpi muistamani elämän huomautuksia teräväsanaisuudestani (siksi ehkä kielenkääntäjyys ammattini). Luulen kuitenkin, että pahimmat "mokat" juontuvat omasta pahasta olostani. Olen pahoillani, jos olen tuottanut teille muille pahaa mieltä! En minä ole paha ihminen.
Toivon teille kaikille voimia ja kesää kohti mentäessä aurinkoa!
Hih, hauska kuulla että olet kääntäjä, mulla oli sellainen tutina jo aikaisemmin että varmaan olet. Meillä on puolet suvusta kieli-ihmisiä ja mustakin melkein tuli sellainen... ennen kuin käänsin urakelkkaa. Mitä kieliä käännät?
Telle, hyvä ihminen, ei kukaan varmaankaan usko että olet paha! Pyrstö pystyyn!
ja ihmiset oireelee pahaa oloaan niin eri tavalla. Itse kuulun siihen vetäytyjä-sakkiin, joka itkee silmänsä turvoksiin viinilasien kera:) Nimim. kahden viikon tihrujen jälkeen hiukan parempi päivä.. Joskus toivon, että osaisin vaikkapa kiukutella tai haistatella tai ihan mitä tahansa muuta kuin sitä lattialla istumista. Tiedän, että masennuksen kourissa on vaikea nähdä tulevaisuutta mutta jonain päivänä se on sullakin paremmin. Pakko olla.
ja paljon lämpöisiä halauksia sulle Telle !
Mua tää palsta hylkii,kun ei vieläkään
päästä mua kirjautumaan sisään ja
kaikki textitki aukaisee niin hitaasti,
että tuskastun.
Ikävää että koet noin ja tiedän miltä olosi tuntuu. Jo olisi sun aikasi voida paremmin.
Tänne saa kirjoittaa niin ilot kuin surutkin
ja ei ketään jaotella sen mukaan,
toivottavasti.
Nyt on menossa yhdellä sun toisella kevät masennusta ja mäkin lopetin työt =)
Tuli takaisin ennakko tuntemukset ja
kamala työstressi.
Alan jonkun ajan päästä etsimään uutta
paikkaa kunhan ensin saan itseni parempaan kuntoon.
Pakko se on myöntää ettei sitä sellaisessa terässä ole kuin ennen ja kyllä noi lääkkeet
ja kohtaukset oat mulle kepposensa tehneet =(
Ei me periksi anneta ja niillä eväillä porskutellaan eteenpäin mitä meillä on
vaikka aina kuoppia on matkassa.
Aikansa kutakin ja sut kyllä kuntoon saadaan, kun kerran mutkin on saatu ja mä sielä pohjalla vasta olinkin. Kokeilin 10 lääkkeet ennen kuin löytyi sopiva ja toivon sydämestäni ettet niin monia joudu syömään.
Hitaasti lääkkeiden kanssa on edettävä ja
aina on tiukka paikka kun taas kohtaus tulee, mutta muista että sulla on ihana mies tukemassa jne...
Voima halauksia ! t:Sauvatar
Ai jouduit työt lopettamaan? Sullehan ikävästi kävi. Muistan kun joitain viikkoja sitten puhkuit vielä intoa ja ilmapiirikin oli kiva. Toivottavasti on olemassa joku toinen, paremmin sopiva paikka. Ootko ajatellut pysyä vielä hoitoalalla vai hakea jotain muuta? Hyvät lepäilyt!
Ensin katson mitä hoitoala tarjoaa.
Mun terveys ei ole hyvä tän epin kanssa,
kun koko ajan väsyttää ja sitä töissä
huomaa kuinka lääkkeiden syönnit ja
kaikki kohtaukset on tuhonsa aivoihin
tehneet =(
Pakko myöntää vaikka haluja ei ole =(
Ei tule mitään jos ei jaksa tehdä
kuin 4h päiviä ja miksi jatkaisin
pidemmälle, kun nyt jo olin niin
stressaantunut ja väsynyt,
että yöt olivat katkonaisia ja joka
päivä alkoi taas tulemaan kohtaus
tuntemuksia.
Näin sitä menttin taas taaksepäin,
mut mitä sitten ?
Joko mua varten on töitä tai sitten
on vain se eläke ?
oletko ajatellut että olisit eläkkeellä ja tekisit vähän keikka työtä .se on sallittua eläke yhtiö laskee kuinka paljon \kk voi ansaita.ei rasittuisi liikaa ja saisi itselle virikkeitä
Huomasin tuolta ylempää, että sinut on taas "hyväksytty" Sauvattarena palstalle ;))
Todella ikävää, että työkokeilusi vei voimasi: nyt vaan kokoat ne takaisin!!
Itse "lopettelin" tänä aamuna uuden 2-vuorokautisen oksentelu-aura -session :( On se niin kamalaa, että huomenna pitää kyllä soittaa neurologille ja kysyä, onko minun todellakin odotettava tämän kuun loppuun asti, jolloin minulle tehdään kasetti-eeg! Ei tästä tule mitään, että ihminen vain oksentelee 7:stä päivästä viisi! Nyt alkoi sisu kuohua. Enhän ehdi saamaan mitään ravinteitakaan, kun kaikki tulee ulos saman tien. No, aamulla söin näkkärin ja se pysyi ;)
Lepäile sinäkin nyt rauhassa ja mieti sitä uutta paikkaa levättyäsi!
että kirjoittaisi mulle ne paperit,
mutta joudun vielä lisä testeihin mm. neuropsykologiseen ja aion vielä
mennä toiseen työkokeiluun,
mutta en tiedä mitä se hyödyttää,
kun en jaksa niin en jaksa.
Ne ei mua eläke putkeen halua,
kun olen liian nuori.
Levätään niin jaksetaan.
Sä oot kohta letkuissa jos eivät
aikaista sun tutkimista.
Koita saada ne tajuamaan.
En ole ennen kuullut, että
joku oksentaa noin paljon ja
siinä sen huomaa miten yksilöitä
olemme.
Harmi kun näin vaikean kautta
tutustut lääkkeisiin kun alku
muutenkaan ei ole helppoa epin
kanssa.
Onko sulla Keppra vielä kiusana ?
löytyy kevyempi työpaikka ,kun voimistut
uuden paikan kanssa ja mitä keveydestä
tulee niin sehän on tämä pää joka
sanoo sopimukset irti en minä.
Se ei siedä stressiä yhtään,
kun heti alkaa tulemaan auroja
koko päiväksi tai joka päivälle
muutamia päivässä ja tuntuu
ettei noi tajua ( neurologi ).
Kuinkakohan monta työkokeilu
paikkaa täytyy kokeilla,
että ne huomaa onko mun päästä
oikeasti siihen vai ei ?
Sitten valvoin yöt ja pähkäilin
työ asioita ja olin niin väsynyt
töiden jälkeen etten jaksanut
yhtään mitään.
On nämä epi lääkkeet niin
unilääkkeen veroisia ja ne ei
tiedä kun eivät itse näitä syö.
Tosin en ole mäkään koskaan
unilääkkeitä syönyt.