Miestä vaihdetaan kuin sukkaa ja lapsi seuraa siinä vieressä vaihtuvaa mies kaartia.Eikö yh-äipät mieti asioita myös lapsenkannalta?Esim.äippä ottaa itselleen miehen noin muutamaksi kuukaudeksi ja sen jälkeen pistää pihalle.Sinä aikana mies on tutustunut ja kiintynyt lapseen kuin myös lapsi mieheen.sen jälkeen tulee taas uusi karju kehiin niin kyllä on taas lapsen ajatusmaailma sekaisin ,kun miettii et mihin se edellinen "setä" lähti?.....ja kiertokulku jatkuu miehestä toiseen eikä loppua näy kukaan ei hyödy kyseisestä toiminnasta mitään ,mutta lapsi joutuu kyllä kärsimään onko se siis oikein`?Mikä teillä YH_ÄIPILLÄ on siinä takaa ajatuksena kun miestä etsitte?Ei ihme että kylillä olette saaneet HUORAN maineen.
Ps. onneksi on olemassa myös luotettavia,rehellisiä,asiallisia sinkkunaisia,jotka ajattelevat myös muutakin kuin omaa napaansa :)
Ps. onneksi on olemassa myös luotettavia,rehellisiä,asiallisia sinkkunaisia,jotka ajattelevat myös muutakin kuin omaa napaansa :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinä sinkkumies!
En tiedä, puhutko katkerasta kokemuksesta (siltä kuulostaa), mutta kyllähän tähän maailmaan mahtuu kaikenlaista. On varmasti miestä sukanlailla vaihtavaa yh-äitiä mutta eivätköhän tällaiset ladyt tee poikkeuksen.
Pääasiassa yksinhuoltajaäidit harvemmikseen vaihtavat miehiä, ainakin minun tuttavapiirissäni. Lapsen kanssa yksin elävä ehkä kuitenkin vaatii mieheltä enemmän juuri lapsen takia, ja jos huoritteleva toisen kierroksen kehäraakki -tyyppinen mies parissa kuukaudessa paljastaa todellisen minänsä, olen kyllä sillä kannalla, että mies pihalle, ihan jo lapsenkin kannalta.
Lippu korkealle kaikille yh-äideille. Ja toivottavasti sinkkumieskin löytää hänen napaansa jumaloivan tossukan, joka sietää mitä vain :)
Niin... surullista lukea tällaista tekstiä, kun olen tuleva yh-äiti, tahtomattani. Asialle en mitään mahda, mies tahtoo helpompaa elämää muualla. Lapset tehdään. Kun perhe-elämä alkaa vituttaa ja oma rauha on mennyt lähdetään lätkimään.Tämän yhden miehen olisin pitänyt.
Teoriasi mukaan saan kantaa tästä lähin "huoran mainetta". Mielenkiinnolla odotan tätä uutta elämänvaihettani, en ollutkaan tietoinen tästä uudesta lisätittelistäni.
Todellakin sinun kannattaa etsiä vain niitä mainitsemiasi luotettavia ja mukavia sinkkunaisia, joita niin kovasti ylistit. Itsekin tunnen liudan mukavia sinkkunaisia, mutta niin tunnen myös mukavia yksinhuoltajia.
Jos pidät yh-Äitejä omaan napaansa tuijottajina, niin voisin kyllä väittää päinvastoin. Monilla on huoli myös lasten hyvinvoinnista ja huonoja kokemuksia takana parisuhteesta. En usko, että yksinhuoltajilla riittää energiaa roikkua epätyydyttävässä parisuhteessa, mutta kai heilläkin on oikeus etsiä "sitä oikeaa".
Hyvää kesää vain sinulle, toivottavasti ei törmätä!
En tarkoittanutkaan "roikkua epätyydyttävässä suhteessa" sitä"alkuperäistä" suhdetta,josta lapset ovat.(itse kyllä yritin/än roikkua siinä suhteessa, sillä mielestäni on tärkeää, että isä ja lapset asuvat saman katon alla)
Tarkoitin, että eihän sekään ole kenenkään edun mukaista, että äiti seurustelee uuden miehen kanssa joka ei tunnukkaan sopivalta. Kai se on parempi erota jos huomaa ettei sovikkaan yhteen. Näin kai toimivat myös ne mainostamasi sinkutkin.
Täytyy sanoa, että kyllä olen sitä itsekin miettinyt miten lapset "mahdollisen" miesystävän ottavat vastaan ja uskaltaako sitä edes aloittaa seurustelua.
Ehdotit, että yh-äitien kannattaisi harrastaa vain yhden illan juttuja. Ihan OK sekin, mutta kyllä itse näen miehessä jotain muutakin kuin mitä siellä jalkovälissä on. Olen vakuuttunut, että useimmat yh-äidit haluaisivat miehen rinnalleen viettämään ihan normaalia arkielämää lasten kanssa.Voihan se niinkin olla, että nämä miehet eivät itse ole valmiita sitoutumaan naiseen, jolla on lapsia.
Ps.Toivottavasti kirjoituksestani tuli ilmi etten halua vain yhden illan seksiä.Ei kannata yleistää. Siispä jos törmätään en kenties halua seksiä ollenkaan vaan puhekumppanin.
Äläpäs nyt yleistä. Meitä yh-äitejä on varmasti paljon ja hyvin monella meistä ei ole tapana vaihtaa miestä kuin sukkaa.
Itse olen ollut reilun kaksivuotta lapsen kanssa kahden, eikä ole nurkissa näkynyt yhtään karjua.
Totta kirjoituksessasi on hitunen, kyllä löytyy myös yh-äitejä jotka näin tekee..
Mutta, mutta niin tekee myös monet miehet...
niin sinkut, yh.t kuin etävanhemmat...joten jätetäänkö toi yleistys pois???
Saat muuten taatusti kirjoituksellasi monet kiukustumaan ja aivan aiheesta.
puhuit tosi asiaa että tollasen miehen puheet saa kiukustumaan. Ja vielä yleistää...
Olen itsekin ollut 3 vuotta itsekseni lapsen kanssa...eikä mulla ole miehet pyörinyt jaloissa. Täällä tuntuu vain olevan semmonen käsitys että yh.t ovat vain huoria....missähän välissä.
Se on yleistä käsitystä ...huomasin että eron jälkeen...varsinkin ukkomiehet luulevat että saavat seksiä kun vähän vain vinkkaa....ne varmaan luulee että on hirveesti miehen puutteessa. Minä ainakin kammoan ukkomiehiä...tulee vain mieleen että mitä mieltä niitten aviovaimot ois jos tietäis.
Uskon ja toivon että mullekin joku päivä tulee se oikea vastaan. Minä en hae kasvattajaa lapselleni vaan tasavertaista kumppania. Lapsellani on jo isä eikä hän tarvitse enää toista.
Mutta kaikki yh.t ...uskokaa ja jaksakaa...paistaa se päivä vielä risukasaankin!!
päässäni liikkuu miten selviän seuraavista viikosta ilman rahaa.
Vastoinkäyminen on seurannut toistaan viime viikon ja tili on miinuksella... niin ja lapsilisäpäivään on pitkä aika.
Mieli on maassa ja itku ei ole kaukana
Eipä tule mieleen nyt vaihtaa sukkaakaan...saati sitten miesystävääni.
Yh-äidin kanssa seurustelu muuttuu hyvin nopeasti tiiviiksi kotielämäksi.
Muuten on mahdottomuus edes seurustella,koska lapset vaativat niin paljon aikuisen läsnäoloa.
Muutama kuukausi on juuri se aika, kun pari jaksaa pitää yllä "roolia";sen jälkeen luonteen sopimattomuudet alkavat hahmottua.
Tuskin kukaan yh-äiti lähtee leikkien suhdetta rakentamaan,arjen pyörittäminen on raskasta ja kaipuu toisen ihmisen läsnäolosta on toiveena (varmasti) monella.
En epäile,etteikö vakavasti tunnevammaisia yh:a ole,mutta luulisin heidän olevan vähemmistö!
Välttämättä juuri eronnut yh ei edes huomaa olevansa rikkinäinen ihminen,itsetunto on nollilla ja halu saada hyväksyntää voi johtaa hätiköityihin suhteisiin.
Tasapainoisena ihmisenä varmasti annat sen anteeksi,vaikka tuntisit olevasi loukattu.
Lapsilauman kanssa yksin jääminen omasta tai toisen tahdosta on aina valtava henkinen prosessi,siitä selviytymiseen auttaa vain aika ja hyvä,läheinen ihminen.
Ota opiksi.Anna ihastumiselle ja sen kohteelle aikaa..niin voit löytää elämäsi ihmisen.
kysymykseen vastaus: Yh-äippien päässä liikkuu samanlaisia ystävyyteen,rakastumiseen ja hellyyteen liittyviä toiveajatuksia kuin kaikilla ihmisillä.
Minä en ole seurustellut kenenkään kanssa lapseni syntymän jälkeen (13,5 v.) Lapseni ei ole nähnyt ainuttakaan kaksilahkeista, (ei edes isäänsä).
Miehiä onneksi muita, esim. veljet, pappa, kavereiden isät. Se onkin mun kriteeri ollut, että jos ja jos alan seurustelemaan, niin pidän huolen siittä että se on vakavalla ja vakaalla pohjalla, ennenkun anna lapseni tutustua häneen.
En ole ollut kenenkään kanssa edes sängyssä lapseni syntymän jälkeen ja lapseni siittäjäkin oli elämässäni tasan toinen kerta, että se siittä huoraamisesta. Kaikkea ei todellakaan voi yleistää.