Minulla on sinua niin kova ikävä että sydämeen koskee koko ajan. Välillä haluaisin pystyä jatkamaan mutta välillä tekisin mitä tahansa että saisin entisen takaisin.
Jospa vain oltaisiin pystytty selvittämään ne asiat ja olisimme olleet vahvempia yhdessä sen jälkeen. Selvitty sen jälkeen kaikesta, yhdessä.
Minulla on ikävä sinun ääntäsi, kosketustasi, nauruasi, itkuasi, hellyyttäsi, ymmärtäväisyyttäsi, hengitystäsi, sydämen lyöntejäsi.
En vain suostu ymmärtämään miten yksi asia saattoi olla niin suuri ettei siitä muka päässyt eteenpäin yhdessä. Ajattelin että mehän pystytään yhdessä ihan mihin tahansa.
Haluaisin niin hirveästi vielä uskoa siihen että voitaisiin vielä yrittää ja että voitaisiin vielä selvitä. Sinua erityisempää ja tärkeämpää tuskin tulee kohdalleni enää koskaan. Minusta tuntui että me täydensimme toisiamme ja olimme yhdessä jotenkin erityisiä. Kaikkia niitä pieniä asioita minä kaipaan ihan hirveästi, niin paljon ettei sanat riitä tätä ikävää ja kipua kuvaamaan.
KUNPA OLISIT VAIN USKALTANUT, MEIDÄN TÄHDEN. MEIDÄN KAHDEN VUOKSI. Olisit rynnännyt luokseni ja ottanut minut lähelle ja sanoanut että ei ole mitään mistä emme yhdessä selviäisi. Olisit näyttänyt että meitä tärkeämpi ei kukaan tai mikään ole.... Minä olisin ollut niin valmis yrittämään ja keksimään keinoja, ihan mitä tahansa kunhan olisin nähnyt että sinä olisit uskaltanut. En voi uskoa, että asia olisi ollut niin ettet olisi pystynyt.
...Haluaisin vaan olla ihan lähelläsi taas ja puhua asiat selviksi niinkuin aina ennen. Sopia niin että molemmilla on hyvä olo ja olo että me olemme se tärkein juttu.
Jospa vain oltaisiin pystytty selvittämään ne asiat ja olisimme olleet vahvempia yhdessä sen jälkeen. Selvitty sen jälkeen kaikesta, yhdessä.
Minulla on ikävä sinun ääntäsi, kosketustasi, nauruasi, itkuasi, hellyyttäsi, ymmärtäväisyyttäsi, hengitystäsi, sydämen lyöntejäsi.
En vain suostu ymmärtämään miten yksi asia saattoi olla niin suuri ettei siitä muka päässyt eteenpäin yhdessä. Ajattelin että mehän pystytään yhdessä ihan mihin tahansa.
Haluaisin niin hirveästi vielä uskoa siihen että voitaisiin vielä yrittää ja että voitaisiin vielä selvitä. Sinua erityisempää ja tärkeämpää tuskin tulee kohdalleni enää koskaan. Minusta tuntui että me täydensimme toisiamme ja olimme yhdessä jotenkin erityisiä. Kaikkia niitä pieniä asioita minä kaipaan ihan hirveästi, niin paljon ettei sanat riitä tätä ikävää ja kipua kuvaamaan.
KUNPA OLISIT VAIN USKALTANUT, MEIDÄN TÄHDEN. MEIDÄN KAHDEN VUOKSI. Olisit rynnännyt luokseni ja ottanut minut lähelle ja sanoanut että ei ole mitään mistä emme yhdessä selviäisi. Olisit näyttänyt että meitä tärkeämpi ei kukaan tai mikään ole.... Minä olisin ollut niin valmis yrittämään ja keksimään keinoja, ihan mitä tahansa kunhan olisin nähnyt että sinä olisit uskaltanut. En voi uskoa, että asia olisi ollut niin ettet olisi pystynyt.
...Haluaisin vaan olla ihan lähelläsi taas ja puhua asiat selviksi niinkuin aina ennen. Sopia niin että molemmilla on hyvä olo ja olo että me olemme se tärkein juttu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
- kaipaat , luoksesi.
Koska jotenkin kirjoituksestasi pystyi "aistimaan" että sinulle ei halua pahaa kukaan:)
Anteeksi nyt, tuli tarve yrittää sinulle jotain hyvää...
kenelle tämä on tarkoitettu?anna lisävinkkejä.kaipaan myös erästä naista.
En halua kertoa nimeä. Enkä tiedä haluanko paljastaa muutakaan... Tuskin hän tänne eksyisi kuitenkaan. Sattuu kovin kovasti.
teksti. Sellaista se on, kun on ikävä. Luulen tietäväni, miltä sinusta tuntuu.
L**** t***!
lopetti.