Minuun otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että joku kirjoittaja on esiintynyt nimimerkilläni Suomi24-palstalla.
Tuntematon henkilö on kopioinut vanhan kirjoitukseni palstan menneistä keskusteluista ja julkaissut sen palstalla minun nimimerkilläni. En enää seuraa tätä palstaa, mutta eräs ystäväni lähetti tästä asiasta minulle tiedon. Kopioitu ja harhauttavalla nimimerkillä julkistettu kirjoitus on täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025931060
Ei ole mukavaa joutua identiteettivarkauden kohteeksi.
Koska vl-liikkeessä kokemani on ollut minulle monin tavoin henkilökohtaisesti traumatisoivaa, kävin aikoinani keskustelua kipupisteistä tällä palstalla noin puolentoista vuoden ajan.
Kokemukset ja tiedot, joista aikoinani palstalle kirjoitin, pitävät täysin paikkansa, kuten tuonkin kirjoituksen yksityiskohdat. Mutta ehdottomiin hyvän julkaisemistavan vaatimuksiin kuuluu toisen henkilön tekstiä siteeratessa, että siteeraaja ilmoittaa lähteen.
Lisäksi on lukijoiden tietoista harhauttamista esiintyä toisen kirjoittajan nimimerkillä. Olet ilmeisen tietoisella tavalla rikkonut tekijänoikeutta, käyttämällä minun jo tunnetuksi tekemääni nimierkkiä sekä ilmoittamalla minun tekstini sanasta sanaan omaksesi.
Sinä nimimerkkini varastanut henkilö et ehkä tullut ajatelleeksi, että teostasi saattaa aiheutua minulle lisää vakavia kärsimyksiä.
Toivon että sinä, minuna esiintynyt kirjoittaja kannat vastuusi aiheuttamastasi tilanteesta.
Saattaa olla, että sinulla on ollut vilpittömän hyvä tarkoitus nostaa julkiseen keskusteluun vl-liikkeen lähihistorian tuhansille kärsimystä aiheuttaneita kipupisteitä.
Hyviäkään tarkoituksia ei kuitenkaan kannata edistää turvautumalla kyseenalaisiin menettelytapoihin. Hyviä asioita edistää parhaiten toimimalla itse moraalisesti oikein ja totuudellisesti ja lähimmäisten oikeuksia kunnioittaen.
Toinen asia. Joku kysyi tällä pastalla, miksi en enää keskustele palstalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025930694
En osallistu palstan keskusteluun, koska jouduin kirjoitusteni ja siitä seuranneen julkisen keskustelun tähden ankaran henkilökohtaisen painostuksen kohteeksi.
Tapahtumista on aiheutunut minulle ja läheisilleni syviä kärsimyksiä, jotka ovat olleet likimain yhtä haavoittavia kuin kokemukseni hoitokokouksissa.
Käsitykseni sananvapaudesta on monella tavoin muuttunut sen tähden, mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut ja mitä olen joutunut kokemaan.
Tästä syystä olen päättänyt vaieta vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen toiminnasta ja menettelytavoista julkisuudessa.
Tuntematon henkilö on kopioinut vanhan kirjoitukseni palstan menneistä keskusteluista ja julkaissut sen palstalla minun nimimerkilläni. En enää seuraa tätä palstaa, mutta eräs ystäväni lähetti tästä asiasta minulle tiedon. Kopioitu ja harhauttavalla nimimerkillä julkistettu kirjoitus on täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025931060
Ei ole mukavaa joutua identiteettivarkauden kohteeksi.
Koska vl-liikkeessä kokemani on ollut minulle monin tavoin henkilökohtaisesti traumatisoivaa, kävin aikoinani keskustelua kipupisteistä tällä palstalla noin puolentoista vuoden ajan.
Kokemukset ja tiedot, joista aikoinani palstalle kirjoitin, pitävät täysin paikkansa, kuten tuonkin kirjoituksen yksityiskohdat. Mutta ehdottomiin hyvän julkaisemistavan vaatimuksiin kuuluu toisen henkilön tekstiä siteeratessa, että siteeraaja ilmoittaa lähteen.
Lisäksi on lukijoiden tietoista harhauttamista esiintyä toisen kirjoittajan nimimerkillä. Olet ilmeisen tietoisella tavalla rikkonut tekijänoikeutta, käyttämällä minun jo tunnetuksi tekemääni nimierkkiä sekä ilmoittamalla minun tekstini sanasta sanaan omaksesi.
Sinä nimimerkkini varastanut henkilö et ehkä tullut ajatelleeksi, että teostasi saattaa aiheutua minulle lisää vakavia kärsimyksiä.
Toivon että sinä, minuna esiintynyt kirjoittaja kannat vastuusi aiheuttamastasi tilanteesta.
Saattaa olla, että sinulla on ollut vilpittömän hyvä tarkoitus nostaa julkiseen keskusteluun vl-liikkeen lähihistorian tuhansille kärsimystä aiheuttaneita kipupisteitä.
Hyviäkään tarkoituksia ei kuitenkaan kannata edistää turvautumalla kyseenalaisiin menettelytapoihin. Hyviä asioita edistää parhaiten toimimalla itse moraalisesti oikein ja totuudellisesti ja lähimmäisten oikeuksia kunnioittaen.
Toinen asia. Joku kysyi tällä pastalla, miksi en enää keskustele palstalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025930694
En osallistu palstan keskusteluun, koska jouduin kirjoitusteni ja siitä seuranneen julkisen keskustelun tähden ankaran henkilökohtaisen painostuksen kohteeksi.
Tapahtumista on aiheutunut minulle ja läheisilleni syviä kärsimyksiä, jotka ovat olleet likimain yhtä haavoittavia kuin kokemukseni hoitokokouksissa.
Käsitykseni sananvapaudesta on monella tavoin muuttunut sen tähden, mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut ja mitä olen joutunut kokemaan.
Tästä syystä olen päättänyt vaieta vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen toiminnasta ja menettelytavoista julkisuudessa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
On se hirveää kun kertoo omista kokemuksistaan niin sitten aletaan siitä vielä painostaa? Voimia sinulle.
Kiitos kirjoituksestasi. On todella käsittämätöntä mitä olen saanut kokea. Jumalalle kiitos, etten ole vl-liikkeesä erityisemmin koskaan mukana ollutkaan, tiedän vain muutaman vl:n, joista en pidä yhteyttä kuin pariin ja saan olla rauhassa ajatusteni kanssa. Sinua asia tuskin lohduttaa, mutta minä pelkään tuota yhteisöä, sinne en enää mene. Tämä nyt vain on näin, että Jumalan kiitos, olen poissa siitä joukosta.
Lauseessa "On todella käsittämätöntä mitä olen saanut kokea." Pitäisi lukea On todella käsittämätöntä mitä olet saanut kokea.
Onko muutkin kuten mm.Admata saaneet kokea painostusta ja muuta ikävää kun ovat uskaltautuneet kirjoittamaan tänne omalla nimellään?
...En ole joutunut minkäänlaisen painostuksen kohteeksi, vaikka vajaa vuosi sitten ylläpitämieni sivujen ja oman nimeni julkistamisen jälkeen siihen varauduin.
Olen kuitenkin saanut jonkun henkilökohtaisen yhteydenoton, joissa vl:ien painostuksesta tällä palstalla kirjoittelun johdosta on kerrottu. Niissä tapauksissa, joita olen itse henkilökohtaisesti saanut tietooni, on kyseessä olleet ihmisen omat vl-sukulaiset ja jo entuudestaan tutut vl-ihmiset.
Ne muutamat harvat vl:ien yhteydenotot, jotka olen itse saanut, ovat kuitenkin olleet kaikki asiallisia ja jopa hyvässä hengessä kirjoitettuja.
Mikä lienee syynä siihen, että Aimo Hautamäki oikein erikseen nimeltä mainitsee tämän "Paula E:n" SRK:n vuosikirjaan kirjoittamassaan katsauksessa.
Mutta Hautamäki tai kukaan muukaan SRK:ssa ei ole reagoinut siihen mitenkään, että Internettiin kaikelle kansalle on Admatan toimesta pystytetty perusteellinen ja järeä tosiasia-argumentaatio SRK:n harhaoppista opetusta, hoitokokouksia, kieltoja ja hengellistä väkivaltaa kritisoimaan.
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/
Miksi Admatan pysyvä ja musertavaa kritiikkiä sisältävä sivusto ei ole saanut SRK:lta julkista kritiikkiä?
Admatan asiallinen sivusto on vankka ja hyvin perusteltu SRK:n vastainen tietopankki, joka on julkistanut ja tehnyt näkyväksi vl-opin pimeän puolen. Admatan sivusto on SRK:lle monin verroin vaarallisempi kuin tällaisen keskustelupalstan menevät ja tulevat ja bittiavaruuteen katoilevat kirjoitukset.
Olipas vakava kirjoitus. Mitä kaikkea mahtaakaan v-lest.herätysliikkeen julkisivun takana lymytä.
Mutta! Missä on oma vastuuntuntosi??
"olen päättänyt vaieta vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen toiminnasta ja menettelytavoista julkisuudessa."
Eikö sellaisten ihmisten, jotka asioita todella tuntevat sisältä päin, ole moraalinen vastuu ja valvollisuus nostaa julkisuuteen epäkohtia. Kysyn vaan ystävällisessä ja rakentavassa hengessä, hyvä Paula E. En painostustarkoituksessa!
Miten SRKn nykyiset johtajat voisivat edes tietää vääryyksistä jos kukaan ei heille niistä kerro? Ilmeisesti nykyiset v-lest. seurakuntalaiset eivät näistä asioista tiedä ja vanhemmat ihmiset eivät ota niitä esille rauhanyhdistyksessä. On vaikeaa korjata erehdyksiä jos ei niistä ole tietoinen.
Jotkut vl ihmisistä ovat niin kovia ja ankaria, että siinä on parempi vaan vaieta ja paeta, kai.
Oulun seudun tiedotusvälineet ovat sen verran varuillaan ettei niissä mene läpi mikään todellinen tieto SRK:n toimista hoitokokouksissa. Mauri Kinnusen asiallinen ja sisältä päin lähihistoriaa tarkastellut kirjoitus julkaistiin Kalevassa viime syksynä. Kinnunen on itse vl. Mutta SRK ja Päivämies ovat vaienneet sen kirjotuksen konkreettiset ehdotukset täysin.
Löytyisikö se Kinnusen teksti vielä jostakin luettavaksi?
Kaleva 1.10.2006
(Otsikko)
Tämä vuosituhat haastaa lestadiolaisuuden
Suomen suurimman herätysliikkeen pitäisi pystyä avoimesti kohtaamaan menneisyytensä kipupisteet.
Perinteisillä vastakkain-asetteluilla ei ole enää merkitystä, Mauri Kinnunen kirjoittaa.
Maamme kannattajajoukoltaan suurin ja laajimmalle levinnyt herätysliike, vanhoillislestadiolaisuus, viettää lokakuun alussa keskusjärjestönsä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) 100-vuotisjuhlaa. Herätysliikkeellä on kannattajia myös Ruotsissa, Norjassa, Pohjois-Amerikassa, Baltian maissa, Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Uusimpana ”aluevaltauksena” ovat Ecuador Etelä-Amerikassa ja Togo sekä Kenia Afrikassa.
Lestadiolaisuuden ydinsanoma, viesti siitä, että Jeesus on antanut opetuslapsilleen ja hänen seuraajilleen tehtävän saarnata parannusta ja syntien anteeksiantoa kaikille luoduille, on saanut yhä enemmän vastakaikua eri puolilla maailmaa.
Tämä kehitys ei ole kuitenkaan ollut vailla haasteita.
Levitessään uusille alueille ja täysin erilaisen kulttuurin keskuuteen vanhoillislestadiolaisuus on joutunut kohtaamaan tapoja, normeja ja uskomuksia, jotka poikkeavat täysin siitä, mihin on totuttu liikkeen vanhoilla ydinalueilla. Ilmeisesti tuo kohtaaminen on sujunut ilman suuria hankauksia.
Lestadiolaisuuden kansainvälistyminen tuo toki uusia haasteita liikkeen ydinalueille Suomeen. Henkilökohtaiset kontaktit, matkailu ja kulttuurirajat ylittävät avioliitot asettavat Suomessa asuvat vanhoillislestadiolaiset kyselemään, mikä ”tässä kristillisyydessä” on uskon perusta ja mikä mahdollisesti on historian tuomaa, uskon kannalta epäolennaista tapakulttuuria.
Tässä tarkastelussa on olennaista tuntea lestadiolaisuuden historiaa ja perehtyä aikalaislähteisiin. Ehdottomuus opillisissa ja tapakulttuuriin liittyvissä asioissa on ollut yksi lestadiolaisuuden tunnus. Aikoinaan lestadiolaisuudessa yleinen yksinkertaisen pukeutumisen ihannointi juontaa juurensa Lars Levi Laestadiukseen ja hänen saarnoihinsa. Jos ihmisellä on Laestadiuksen mukaan elävä usko, sen tulee näkyä myös ulkonaisina merkkeinä. Uskova hylkää maailman koreuden ja turhuuden.
Laestadius paheksui varallisuuden näyttämistä ja rahojen tuhlaamista ulkoiseen ja maalliseen. Saarnojen innoittamana herätysliikkeeseen liittyneet alkoivat vähitellen kontrolloida toisiansa normien ja ”kristityn” ihanteiden noudattamisessa.
Lestadiolaisuus syntyi Fennoskandian äärimmäisessä perukassa, ja se omaksui ympäröivän tapakulttuurin askeettisimmillaan. Pohjan perillä monet rintamaiden arkipäiväiset vaatteet, esineet ja asiat olivat ylellisyyttä ja kerskaa ja niitä tuli ”kristityn” välttää.
Olosuhteissa, joissa ”heräämättömätkin” pitivät monia etelän tapoja ja esineitä ylellisyytenä, vältyttiin yhteentörmäyksiltä. Ristiriitaa herätysliikkeen ja ympäröivän yhteiskunnan välille syntyi, kun periferian tapakulttuuria siirrettiin rintamaiden lestadiolaisyhteisöihin. Lestadiolaisuus alkoi leimautua syntyalueensa ulkopuolella monissa tapakulttuuriin liittyvissä asioissa omituiseksi.
Uusi ristiriitatilanne syntyi modernisaation tunkeutuessa perimmäisiinkin kyliin Pohjois-Pohjanmaalla 1960-luvulla. Tämä mursi lestadiolaisuuden pitkään hallitseman paikalliskulttuurin. Vanhoillislestadiolaisuus reagoi modernisaation haasteisiin (televisio, perhesuunnittelu, peruskoulu, maaltamuutto/suuri muuttoaalto Ruotsiin) käpertymällä itseensä ja suoristamalla rivejään.
Koko 1970-luvun Päivämies-lehden pääkirjoituksia ja artikkeleita leimaa ”piiritystunnelma maailman pahuuden raivotessa” ja usko pikaiseen maailmanloppuun. Kehitys johti ”puimatantereen puhdistamiseen” niin sanotuilla hoitokokouksilla. Tilanne alkoi vähitellen muodostua liikkeen sisällä kestämättömäksi. Vuoden 1979 lopulla liikkeen johdossa suoritettiin henkilövaihdoksia ja otettiin uusi suunta. Tavoitteeksi tuli avoin tiedottaminen ja hyvien suhteiden ylläpito kirkkoon ja muihin yhteistyötahoihin.
Samalla niin sanotut hoitokokoukset päättyivät lähes tyystin. Keskustelu 1970-luvun tapahtumista ja niiden merkityksestä 2000-luvun vanhoillislestadiolaisuudelle odottaa edelleen sopivaa ajankohtaa liikkeen sisällä.
Lestadiolaisuus on saanut voimaa selvistä vastakkainasetteluista (etelä/pohjoinen, kaupunki/ maaseutu, sivistyneistö/oppimattomat, papisto/maallikot, rikkaat/köyhät, maailmallisuus/askeettisuus). Tämäntyyppiset joko–tai -asettelut ovat olleet tyypillisiä useimmille uskonnollisille liikkeille. Niillä on synnytetty ja pidetty yllä yhteisöidentiteettiä.
Tämä vuosituhat tulee olemaan haasteellinen vanhoillislestadiolaisuudelle, kun perinteisillä vastakkainasetteluilla ei ole enää merkitystä. Suuri osa liikkeen jäsenistä elää urbaanissa ympäristössä Etelä-Suomessa ja tuhannet vanhoillislestadiolaiset nuoret työskentelevät tai opiskelevat ulkomailla. He törmäävät kymmeniin uskontoihin ja kulttuureihin. Tämä nostaa esiin lukuisia kysymyksiä, joihin heidän isovanhempansa eivät juurikaan joutuneet pohtimaan vastausta.
Pohjoinen herätysliike asennoitui alusta alkaen varauksellisesti tai kielteisesti uusiin aate- ja kulttuurivirtauksiin, esineisiin ja keksintöihin. Ne nähtiin turhina tai niiden pelättiin ”vieroittavan ihmistä Jumalasta ja haittaavan uskonkilvoitusta”. Kulttuurivihamielisyydestä huolimatta lestadiolaisuus on ollut innoituksen lähteenä varsinkin kirjallisuudessa ja musiikissa. Lestadiolaisella laulu- ja virsiperinteellä on keskeinen osuus nykyisessä luterilaisen kirkon virsikirjassa.
Useilla Suomen eturivin kirjailijoilla on ollut/on lestadiolaistaustaa tai he ovat kuuluneet/kuuluvat liikkeeseen. Asennoituminen eri kulttuurimuotoihin on vaihdellut vuosikymmenien kuluessa. Kielteisintä asenne on perinteisesti ollut kilpaurheiluun, tanssiin, teatteriin, elokuviin, oopperaan ja viihdemusiikkiin.
Vanhoillislestadiolaisuus otti kielteisen asenteen television hankkimiseen koteihin vuonna 1963 vuosikokouksessaan. Tuo päätös sai aikoinaan muun muassa liikkeen arvostaman ja monissa tehtävissä käyttämän kirkkoherra Kullervo Hulkon puuskahtamaan: ”Kävi kuten 1930-luvulla, kun radio tuomittiin.”
Torjuva asenne televisioon tulee jatkossa varmasti uudestaan puntariin, kun raja tietokoneiden, kännyköiden ja televisiovastaanottimien välillä häviää. Ainoa kestävä ratkaisu näihin haasteisiin lienee valinnan suorittaminen ohjelmasisällön eikä mediavälineen tai taidemuodon pohjalta.
Viime aikoina on liikkeen sisällä keskusteltu suhteesta musiikkiin. Huomattava osa maamme eturivin kirkkomuusikoista on mukana vanhoillislestadiolaisuuden toiminnassa. Heidän konsertoimisensa ja vilkastunut kuorotoiminta on nostanut vastareaktioita, jotka ovat heijastuneet liikkeen äänenkannattajan Päivämiehen kirjoituksissa.
Nuo reaktiot ovat ilmeisesti heijastumia 1970-luvun linjauksista. Kuitenkin vielä 1950-luvulla Helsingin olympiakisojen hymnin säveltäjä Jaakko Linjama kehotti laulun lahjan omaavia vanhoillislestadiolaisia osallistumaan aktiivisesti kirkkokuorotoimintaan.
Lestadiolaisuus on koko olemassaolonsa ajan ollut hyvin yhteisöllinen liike. Yhteisöllisyyttä on ylläpitänyt vilkas seuratoiminta ja tarkkarajainen seurakuntakäsitys. Liikkeen normisto on luonut rajaa uskovien ja ”suruttomien” välille auttaen yhteenkuuluvuuden tunteen syntymistä ja säilymistä.
Lestadiolaisuus on muodostunut pienoiskulttuuriksi, jolla on omat kirjoittamattomat ja kirjoitetut sääntönsä ja tapansa. Yhteisön jäsenet tietävät vaistomaisesti, miten uskovan tulee pukeutua ja käyttäytyä, millaiset mielipiteet ovat arvostettuja ja millaiset hylättäviä. Perhekeskeisyys, voimakas yhteenkuuluvuus ja selkeä normisto vetävät tänäkin päivänä ulkopuolisia puoleensa.
Toisaalta edellä mainitut ominaisuudet voivat olla nostamassa ulkopuolisten kynnystä hakeutua liikkeeseen. Samalla lestadiolaisuudesta erkanee niitä, jotka kokevat herätysliikkeen ahdistavana. Haastavaksi on muodostunut normien ja tapakulttuurin päivittäminen. Liikkeen sisällä käydään keskustelua siitä, ovatko vuosikokousten, puhujien- ja seurakuntavanhinten sekä seurakuntapäivien linjaukset tapakulttuureissa, yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa asioissa ”aikansa lapsia” vai tulisiko niitä noudattaa hamaan ikuisuuteen saakka.
Vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta, kun liikkeen piirissä tartutaan avoimesti ja rehellisesti 2000-luvun haasteisiin. Se edellyttää myös liikkeen historian ymmärtämistä ja menneisyyden kipupisteiden avointa kohtaamista. Sitä haluavat varmaan myös ne kymmenettuhannet nuoret, joita on ilo katsella suviseuroissa.
Mauri Kinnunen
Kirjoittaja on lappeenrantalainen filosofian tohtori ja historian lehtori.
käyttää rekisteröidyn nimimerkin nikkiä?
ei ollut rekisteröity. Alkuperäinen Paula E on nyt näköjään rekisteröinyt nimimerkkinsä.
Miksi tuo ei onnistuisi, koska nimissä on eroa! Katso tarkemmin. Alkuperäinen on rekisteröitynyt jo ajat sitten, eikä ole tänne sillä nimellä kirjoittanut pitkään aikaan.
että se kirjoitus johon SRK:n vuosikirjassa viitataan, oli kyllä rekisteröimättömän Paula E:n käsialaa.
Eikä siinä mielestäni ollut yhtään pistettä missään välissä. Mutta samapa tuo minulle. Asiat ratkaiskoot, eivät kirjoittajat.
että Paula E:n vaikenemiseen oli juuri tuollainen syy! Ajattelin, että kuvittelen vain mörköjä joka paikkaan, mutta eipä se ollut turhaa kuvittelua.
Että mikä mahti saa aikuisen ja järkevän ihmisen pysymään pois palstoilta ja julkisuudesta, jos hän itse haluaisi osallistua keskusteluihin ja sanoa vielä jotakin.
Selittelyn maku?
Huono omatunto?
Täällähän on monia, jotka ovat vuosia pitäneet samoja asioita esillä.
että hänen vl-läheisensä voivat joutua jotenkin ikävyyksiin? Tai ehkä jo joutuivatkin? Se lienee useimmille veeällille suurin syy vaikenemiseen: läheiset voisivat joutua kärsimään.
joutua?
Ei tunne ollenkaan uskottavalta.
Jokainenhan saa sanoa sanottavansa.
Rakastatko sinä vanhempiasi? Rakastatko sisaruksiasi? Onko sinulla hyviä ystäviä vl-uskon piirissä vaikka et itse siihen kuuluisi? Tunnen tapauksia perheistä joissa vl-uskosta erotettu jätettiin kokonaan yksin, eristettiin kaikesta kanssakäymisestä. Vedettiin VIIVA PÄÄLLE. Tämä lakkasi olemasta olemassa heille.
Ihminen on sosiaalinen ja haluaa kuulua omaan "syntymälaumaansa". Välien katkaiseminen rakkaisiin on julmimpia rangaistuksia mitä ihmisellä voi olla. Tällainen on tuttua vl-liikkeessä. Jo itse Snellmann kiinnitti 1800-luvulla huomiota tähän lestadiolaisuuden piirteeseen. Heillä on samoin kuin ääri-islamisteilla: edes omat lähimmät eivät ole yhtä kallisarvoisia kuin uskollisuus uskolle ja omalle järjestölle. Välit saatetaan katkasita jos sukulaisella on vääriä mielipiteitä.
Sitä voidaan nimittää sosiaaliseksi kuolemaksi.
Ehkä avaaja on yrittänyt välttää äärimmäistä sosiaalista eristämistä?
...julkinen sukulaisen taholta tapahtuva leimaaminen mielisairaaksi???
Tästä asiastahan on tälläkin palstalla puhuttu äsken. Mielestäni se on melkoinen uhka erotetulle, jos puhumisen/kirjoittamisen vaihtoehtona on joutuminen "hullun kirjoihin" noitten "rakkaitten" vl-sukulaisten parjaustoiminnan vuoksi.
Mitä itse tekisitte siinä tilanteessa.
En todellakaan tiedä, onko Paula E:n kohdalla näin, sillä tämä on puhdasta spekulointia syistä, mitkä voisivat vaientaa totuudenpuhujan.
Joka tapauksessa Jumalan siunausta sinulle, Paula E.
Tosin kun seuraileepi näitä kirjoituksia saa lukea miten kovasti painostetaan ja vaaditaan olemaan hiljaa hoitokokouksista, niin jossakin on vikaa. Kyllä nuoret teologitkin hiljennettiin, kun olisivat halunneet selvittää hoitokokoukset. Noo, se vaan kertoo sen, että parempi pysyä etäällä koko joukosta?
takana oleva teksti näyttää kuitenkin sanasta sanaan olleen Paula E:n tekstiä, vaikka hän ei sitä nyt tuona päivänä ehkä itse ollutkaan laittanut palstalle, vaan sen kenties oli tehnyt joku muu Paula E.
Olisiko uuden Paula E:n pitänyt mainita, että hän ei ole Paula E - vaikka hän onkin rekisteroimatön Paula E, aito sellainen.
minulla on internetosoite. Ongelmana on se, että jos sen näille sivuille jättäisin, täyttyisi E-postilaatikkoni sadoilla sähköposteilla, joista puolet suoranaisilta hourupäiltä.
Jos olet kiinnostunut mailailemaan, voit jättää oman sähköpostiosoitteesi. Minulla on paljon sinua kiinnostavaa tietoa väärinkäytöksistä. Kirjoita vaikkapa oikealla etunimelläsi.
Kun klikkaat aloittajan nimeä, niin pääset hänen sivulleen, jossa on osoite.
Ei ole nimiä tiedossa kuka painostaa, mutta tuskin ihan penkki-vl:t sentään painostavat?
Kiusaaminen, pelko, kontrolli ja nöyryyttäminen opittiin luvallisiksi kanssakäymisen muodoiksi hoitokokouksissa.