Sain viikko sitten tietää että oon raskaana.. Tuli mieleen että jos se on kohdun ulkopuolinen niin antaako se jotain oireita? Häviääko positiivinen tulos jossain vaiheessa...? Nyt tämän ajan mitä olen tiennyt olen vaan miettinyt että onko kaikki kunnossa... Mulla oli tuulimuna raskaus vuoden 2006 alussa ja nyt se kaikki palas takas mieleen... Jospa taas kaikki menee pieleen.. Pääsen vasta viikon päästä ultraan katsomaan tilannetta mutta kun tuntuu että pää hajoaa ennenku se viikko kuluu... Tulin raskaaksi vaikka menkkoja ei ole ollut yli puoleen vuoteen... Nyt sit ei tiedä ees yhtään missä vaiheessa raskaus olisi... Yritystä takana lähemmäs vuos... Kaikki tuntuu niin epätodelliselta... Mielessä pyörii vaan se että jotain olisi vialla...! Sen jälkeen kun sain tietää ala vatsaa vihloo/pistää... Johtuiskohan stressistä....? Pitäs pystyä käymää koulussa ja koulun ohessa vielä töissä mut ku mistään ei tunnu tulevan mitään ku on niin epävarma olo...
Antaisitteko apua
Mitä mietin...
2450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
varmasti hyvin on!
Älä ainakaan tuosta alavatsakivusta huolehdi - mulla on ollut ihan hirveet alavatsakivut (erilaisia ja eri kohdissa) alusta asti!!! Nyt rv17 ja kaikki ok.
Monella on kipuja jo alkuraskaudesta, liittyy kohdun muutoksiin. Eiköhän se siis ennemminkin kertoisi, että joku siellä kasvaa :)
Koita opetella ottaan iisisti, valitettavasti se huolehtiminen siitä, että kaikki on ok, sen kun tuntuu lisääntyvän... Tsemppiä!
Kaikenlaista kipua on täälläkin koko ajan. Ja minäkin tulin raskaaksi siten, että kahdet menkat oli jättänyt välistä (ja sitäkin ennen todennäköisesti oli ollut ainakin kahdet ilman ovulaatiota). Mutta niin vaan ultrassa saatiin laskettu aika selville, ne kahdet menkat oikeasti jäivät välistä, enkä ollut siis raskautunut ennen. Nyt olen rv 16. Kyllä kaikki varmasti menee hyvin. Tällaista odotteluahan tämä on ja joka kerran kun menee neuvolaan tai ultraan jännittää, että onko kaikki hyvin varsinkin nyt, kun en ole vielä tuntenut potkuja. Sittenhän ainakin tuntee, että pikkuinen on hengissä kun potkii. Mutta äitini sanoi, että huolehtiminen ei kyllä lopu koskaan, vaikka minä ja veljeni ollaan lähes 30-vuotiaita, vieläkin hän miettii, onko meillä kaikki hyvin. Että kannattaa tottua siihen...:)