miten vaaka-mies ihastuu

Erittäin ajankohtainen aihe minullakin. Vastauksia, vastauksia, te tietäväiset ;)

En itsekään ole kovin sopiva hänelle merkin perusteella, mutta muuten natsaa ja hyvin! Nyt vain haluaisin tietää miten natsais vielä paremmin ja kauemmin.
Suht. kaukaisia sukulaisia ollaan, mutta mitäpä siitä, ainakin jokin asia natsaa aina, vaikkapa yhteinen suku, tavat ja luonteenpiirteet :)

No mä olen sellainen, että mä tuppaan ihastumaan sellaisiin naisiin, jotka on jo ennestään jotenkin tuttuja tai joita näkee edes sillointällöin. En tavallisesti kiinnostu jostain naisesta silmänräpäyksessä. Oon miettiny, mistä tämä johtuu. Ehkä mun pitää tuntea vastapuoli edes jotenkin ennenkuin tunteet alkaa heräilemään tai sit toisesta pitää olla jonkinlainen kuva ennenkuin annan itselleni "luvan" oikeasti kiinnostua. Ehkä jotain kolhujen välttelyä. Multa kyllä löytyy myös raja, jossa tunteet voittaa järjen ja pato murenee. Toisaalta mun pitää myös jotenkin aistia, että toinenkin vois olla kiinnostunut ennenkuin alan yrittämään mitään. Sit taas ujostelen ihastuksen kohdetta, mut muiden naisten kanssa saatan samalla tulla juttuun ihan ok, koska toisaalta en tunne läheskään niin paljon paineita puhua mukavia naiselle x, johon en ole ihastunut. Kieroutunut kuviohan tää on...

Puhun nyt lähinnä omasta puolestani, mut itse oo aika altis imartelulle, vaikken siihen oikeasti uskoisikaan. Kun joku kehuu niin tekee heti mieli sanoa takaisin joku kohteliaisuus. Sit jos on siipi maassa niin kauniit sanat yleensä parantaa. Suora lahjonta ei kyllä oikein uppoa.

Yleensäkin tulee hyvä mieli, jos tunnen mielyttäväni muita. Hyväntuulisena voin olla tosi avulias (harvojen)ystävieni luona, vaikkei sitä kukaan edes pyytäis ja hyvältähän se tuntuu, jos joskus saa vaiks pikkuisen kiitosta :). En alakuloisena yleensä edes ole kavereilla. Silloin lähinnä mätänen kämpillä tekemättä/ajattelematta juuri mitään. Toisaalta "sosiaalisen putken" jälkeen mätänen niinikään kotona, mutta se taas on sellaista latautumista.

Kiinnostavan tytön kanssa jutellessa homma menee lähinnä arkiseksi hölinäksi sen takia, että yritän välttää ristiriitaa, jotta antaisin kohteliaan vaikutuksen itsestäni. Ei säästä tms. puhuminen oikeesti kovin paljoa kiinnosta. Mun on huomattava toisen jutuista, sanavalinnoista tai jostain että rohkenen puhua jostain sellaisesta, joka ei saata varovaisuudellaan vastapuolta ja itseäni ihan hermoraunioksi tai vaikka tylsistymistä ei toisesta huomaiskaan niin tunnen itseni hölmöksi, jos huomaan puhuvani liikaa joutavia vain välttääkseni hiljaisuutta. Jos tunnen naisen etukäteen niin tilanne voi olla eri. Siltikin yritän muotoilla lauseeni pehmeiksi ilman, että pitäisi alkaa valehdella. Kulmia tulee aina pyöristeltyä. Pyöreät muodot näyttääkin nätimmiltä. Mulla nousee melko helposti karvat pystyyn kaikenlaisista karkeuksista.

Uskokaa vaik siihen et kaikki merkit on paskoi nii ei tartte sit tääl enää spekuloida niit... vai??