Pitihän se nyt nähdä ettei tartte spekuloida sitten. Soveltuvuuskoe oli ja en sitten jännittänytkään ihan hirveästi vaikka luulin. Matikka meni miten sattuu, ei monta oikein. Muuten aika suht sanoisin. Psykologille en tiiä mitä ois pitäny sanoa, joten jos katsoi että olen liian pälättäjä niin sitten katsoi. Mitähän siihen "miksi sut pitäis valita" ois "kuulunut" vastata, kaikkihan sen tietää että sitä kysytään, ja jos vähän jokainen sanoo että koska on paras?
No, kävi miten kävi. Jos en nyt tule valituksi, niin en jatkossa pyri. Syystä että alkaa olla jo hoitsuja sitten niitäkin. Vanhusosasto ei kiinnosta, ja se oli ainut mahdollisuus. Onneksi sitä ei korostettu, en ois kyllä lasketellut lööperiä. Mikä lie on ratkaisevin tekijä? Yleinen kiinnostus alalle? Miten ne sen tutkinee, jos kaikki sanoo haastiksissa ainakin samaa..
Sittenpä sen näkee.
No, kävi miten kävi. Jos en nyt tule valituksi, niin en jatkossa pyri. Syystä että alkaa olla jo hoitsuja sitten niitäkin. Vanhusosasto ei kiinnosta, ja se oli ainut mahdollisuus. Onneksi sitä ei korostettu, en ois kyllä lasketellut lööperiä. Mikä lie on ratkaisevin tekijä? Yleinen kiinnostus alalle? Miten ne sen tutkinee, jos kaikki sanoo haastiksissa ainakin samaa..
Sittenpä sen näkee.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mäkin menin uhmaa täynnä kattomaan, josko koulupaikka irtois. Molemmat vanhemmat alkkiksia, äiti jo kuollut maksakirroosiin. Hoidin sisaruksia jo pienestä pitäen. Pääsykokeissa en uskonut saumaa olevan ja haastatteluissa sanoin: "tuskin mihkään pääsen kuitenkaan" Olin jo hakenut artesaaniksi, johon uskoin pääseväni / sopivani. Yllättäen pääsin kuitenkin kouluun terveydenhuolto-oppilaitokseen. Elämä yllättää. Olen saanut itsetuntoa ja olen hyvä nykyisessä työssäni. Näkemystäkin asioihin on, vaikka vuosia kuvittelin saaneeni koulupaikan erehdyksessä.