Nyt se vaan lähenee vihaan/pelkään sairaaloita ja olen 20vuotias en ole ikinä joutunut jäämään sairaalan yöksi. Ainoa kerta varmaan kun olen syntynyt :)
Mutta siis nyt pelottaa ja jännittää joudun 21.-25.5
video-eeg:hen mietin vain että miten voin olla siellä saamatta paniikkihäiriöitä 5min välein.
IIIK! pelkkä ajatuskin saa jo kyynelet silmiin kun pelottaa niin p"#¤%&¤"%¤#
Onko kellään kertoa kokemuksista video-eeg:stä tai/ja vinkkejä pelon/jännityksen voittamiseen?
Mutta siis nyt pelottaa ja jännittää joudun 21.-25.5
video-eeg:hen mietin vain että miten voin olla siellä saamatta paniikkihäiriöitä 5min välein.
IIIK! pelkkä ajatuskin saa jo kyynelet silmiin kun pelottaa niin p"#¤%&¤"%¤#
Onko kellään kertoa kokemuksista video-eeg:stä tai/ja vinkkejä pelon/jännityksen voittamiseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ilman suurempaa kokemusta ehdottaisin et koittaisit jotenkin saada vähän karsittua sitä sairaalapelkoa, käyt vaikka jossain sairaalas pyörähtämäs vaik kahvikuppi kädes. kyllä ne kilttejä tätejä ja setiä on loppupeleissä suurin osa :)..ja ota vaikka jotain tuttua mukaan sairaalaan et tulee kotosampi olo.
unohdin kertoa että vaikka koulu heitti epin takia pihalle niin sain nytten töitä olen kohta ollut 2kk töissä :)
Hei, tämä nyt menee vähän aiheen ohi, mutta kiinnostaisi tietää, mikä koulu voi epin takia heittää pihalle. Taksikoulu? Lentäjäkoulu?
Se, etten koskaan ole pelännyt sairaaloita, voi tehdä minusta huonomman lohduttajan, yritän silti. Olin vuosi sitten video-eeg:ssä ja kaikki meni hyvin. Hoitajat ovat erittäin ystävällisiä ja he ymmärtävät, ettei tilanne ole kenellekään potilaalle helppo. Pelkäsin kohtausten tulevan ja sehän sielläoloni tarkoitus kuitenkin oli.
Kerroin muistaakseni jossain aikaisemmassa viestissäni, miten siihen käyntiin kannattaa varautua. Ota mukaan lukemista, käsitöitä tai jotain muuta, millä saat aikaasi kulutettua. Pyydä ystäviä tai sukulaisia vierailulle, katsele telkkaria, kuuntele musiikkia. Ajattele, ettei tämä kestä kuin muutamia päiviä ja pian pääset palaamaan arkeen. Päivät tuntuvat kuluvan hitaasti, eikä välillä jaksaisi enää lainkaan. Vähitellen minua alkoi jännittää se, ettei kohtauksia saada aiheutettua ja reissu olisi jollain lailla turha. Kolme päivää meni, kunnes tuloksia alkoi tulla. Tuosta yöstä minulla on ainoastaan hataria muistikuvia, mutta seuraava aamu oli todella ihana. Kamalan päänsäryn kanssa jaksoin iloita siitä, että tuloksia saatiin ja tutkimukset etenevät.
Koeta ottaa rennosti, kerro hoitajille pelostasi ja muista, että kaikki rekisteröityy käyröille ja videofilmille. Myös tieto siitä, että apu on mahdollisimman lähellä voi helpottaa hieman oloasi.
Jos haluat, kerro täällä kokemuksistasi kun olet käynyt videoitavana, siitä voi olla jollekin toiselle apua. Onnea matkaan.
pirkanmaan taitokeskus ja kilpa-ajoneuvo asentaja linja. Olin kuulemma vaaraksi itselleni ja muille. Eikä kellään ole aikaa vhtia minua. :(
Kiitos yritän koko ajan miettiä tapoja ja otan teiltä kiitos vinkeistä neuvoja. :)
tiedän tunteen, itse pelkään sairaaloita varsinkin yöllä ihan tolkuttomasti. Onneksi vain pari yötä on tarvinnut siellä viettää.
Itse teen niin että kerron hoitajille että pelkään, yritän jutella mahdollisimman paljon hoitajien/muiden potilaiden kanssa. Omasta mielestäni sairaalapelkoa voi ymmärtää sen takia että sairaalaan joudutaan varsinkin yöksi vain jos on todella kipeä, ja sitähän kaikki pelkäävät. Ehkä se auttaa jos ajattelet että et ole siellä koska olisit akuutisti kipeä (vaikka kylläkin epilepsia varmaan) eikä sinulla ole hengenhätää. Sen sijaan yritä olla onnellinen että lääkärit tutkivat juuri sinua.
Tsemppiä, tiedän että se tuntuu hirvittävältä, mutta kun tämä on ohi olet taas hieman vahvempi kuin ennen!