Hei vaan.
Ongelmani on sellainen, että vaikean ja pitkän imukuppisynnärin jälkeen alapääni on karseassa kunnossa! Synnytyksestä kulunut 3 kk...Eli olen jumpannut alapäätä mm. kuulien avulla, mutta edelleen tuntuu väljältä, ja emättimen suuaukko on todella ruman ja venähtäneen näköinen. En ole uskaltautunut vielä petipuuhiin, vaikka mies jo kovasti vonkaakin. Pelkään että seksi tulee olemaan hänelle pettymys, enkä todellakaan halua, että hän pääsee tarkastelemaan alapäätäni lähemmin!
Miten teillä muilla tuo alapään kunto? Miten monesti olette synnyttäneet? Mitä mienenne ovat sanoneet pimpastanne synnytyksen jälkeen?
Ongelmani on sellainen, että vaikean ja pitkän imukuppisynnärin jälkeen alapääni on karseassa kunnossa! Synnytyksestä kulunut 3 kk...Eli olen jumpannut alapäätä mm. kuulien avulla, mutta edelleen tuntuu väljältä, ja emättimen suuaukko on todella ruman ja venähtäneen näköinen. En ole uskaltautunut vielä petipuuhiin, vaikka mies jo kovasti vonkaakin. Pelkään että seksi tulee olemaan hänelle pettymys, enkä todellakaan halua, että hän pääsee tarkastelemaan alapäätäni lähemmin!
Miten teillä muilla tuo alapään kunto? Miten monesti olette synnyttäneet? Mitä mienenne ovat sanoneet pimpastanne synnytyksen jälkeen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itellä kans takana imukuppisynnytys...aluks tuntu karmeelta koko seksi ja ajatuksena se oli etovaa, että seksi ei tunnu enää miltään. Samoin mulla oli kauan väljyyttä sanotaan että vuoden päivät parani koko ajan. Tein liikkeitä hulluna alussa...mutta aika korjas sitten pikkuhiljaa sen puolen. Kuitenkin ulkopuolelta jäi ilkeästi rempsalleen, eikä se korjaantunut...
Suosittelen sinulle, että sinun täytyy puhua miehellesi, pääset peloistasi ja saat ymmärrystä. Kerro, etä sua pelottaa ettei seksi tunnu ja ettet pidä siitä, että sulla paikat venyi ja repes..On täysin luonnollista, että lapsen tekeminen ei ole naiselle ilmaista... Minä puhuin miehelleni ja paineet alkoi vähenemään...Sain rohkaisua ja myötätuntoa, ja sitä, että ymmärtää mua. Kertoi rehellisesti, että ei nyt ihan samanlaiselta tunnu, kun ennen, mutta aina minun kanssa ihanaa...ja että kyllä se ajan kanssa muuttuu, ja ettei häntä haittais vaikka ois miten sen asian laita...sitäpaitsi, jos mies todella rakastaa sinua, kyllä se tollasen tajuu, eikä se pidä sitä seksiä maailman tärkeimpänä asiana. Me treenattiin yhdessä...seksi auttaa palautumaan, tai itse ajattelin koko ajan, että treenaan siinä samalla...
Seksi voi olla lopulta jopa parempaa, kuin ennen raskautta...
Ja muista, jos oikeasti mies ois niin törkyläjä, että haukkuis tai arvostelis. Niin kyllä sanoisin, että painuu apina muualle kasvamaan...Tsemppiä!
Mulla oli imukuppisynnytys 13v sitten, sen jälkeen ollut kaks normaalisynnytystä ja nyt odotan neljättä. Hirvittää synnytys, koska kolmannen jälkeen kohdunsuu oli jotenkin laskeutunut- sittemmin sekin ongelma kohentunut kun synntyksestä on vuosia aikaa- siis viimeisestä.
Mutta imukuppisynnytyksen jälkeen alapää oli karmea; viininpunainen ja turvonnut kuin paviaanin ass. Mutta kyllä se siitä on palautunut vuosien varrella. Varmaan muutama vuottakin menee, että kunnolla taas kiinteytyy. Mutta jumpannut myös olen ja liikuntaa harrastan muutenkin- eli lenkkeilen ahkerasti.
Älä huoli; aika parantaa haavat ja kiinteyttää alapääsikin. Onhan se lihasta. Ja kyllä voitte seksin aloittaa. Olen varma,e ttä miehesi on tyytyväinen alapäähäsi, oli se sitten vähän muuttunutkin. Läheisyys ja rakkaus on ihanaa ja voit, kuten yllä joku kertoikin, kertoa miehellesi tuntemuksistasi. Yhteisen lapsenhan olette sieltä maailmaan saattaneet.
tuollaisista asioista ei informoida odottavia äitejä ollenkaan! Jos alatiesynnytykseen (joka voi päätyä imukuppiavusteiseksi) voi liittyä tuollainen riski, niin miksi section haluamista täytyy vieläkin puolustella? Toki sektiossakin on miinuspuolia, mutta missäpä ei olisi.
Itselleni on kuitenkin selvää, ettei lasten saaminen saa vaarantaa parisuhdetta seksin osalta.
Puhu miehellesi. Lapsenkokoisen kimpaleen ulossaattaminen vaatii veronsa. Toki voit puhua asiasta myös terveydenhoidon ammattilaiselle. Lultavasti et ole ainoa, joka kokee asian tuolla tavalla. Myötätuulta sinulle!
minun alapää on korjattu n puoli vuotta synnytyksestä yksityispuolella. Kätilön jäljiltä alapäässä oli ylimääräinen reikä (2 aukkoa emättimellä) ja toisesta tuli vielä lihanretale ulospäin.Eipä huvittanut seksi ja näytti ihan hirveältä minusta. isäntää hirvitti seksi kun ei oikein tiennyt mihin reikään olisi sen laittanut.. Leikannut gyne sanoi että leikkuu ei olisi pakollinen mutta sen halusin ja se tehtiin. Paikallispuudutuksessa tehtiin uusi episiotomia ja siivottiin ylimääräiset pois ja kursittiin kasaan. Ja hieno tuli!!! Jokaisen euron arvoinen. Ja vaikutti muuten melkoisesti itsetuntoon ja nautintoon kun ei tarvinnut alapäätään häpeillä ja miettiä
Synnytyksestä 3 vuotta, ja nyt alkaa alpää olla taas lähestulkoon normaali. Silloin synnytyksen jälkeen oli tosi ihmeellisen näköinen kaikkine ulokkeineen. Sisä häpyhuulet venyivät tuplasti, ja ovat nyt aina näkyvillä. Samoin klitoriksen kanssa, on ihan oudon näköinen pallukka vieläkin.
Sieltä sisempää saa paikat kuntoon jumppaamalla. Minäkin olen turvautunut kuulien apuun, ja käyttö onkin jäänyt tavaksi.
Mieheni ei yhtään ole arvostellut alapäätäni, vaan päinvastoin pyytää pitämään karvanikin poissa. Koska se on niin seksy ja kaunis hänen mielestä!
Vaikea ja pitkä imukuppi synnytys. Seksiä kokeiltiin ekan kerran 2kk synnytyksestä mutta vasta vuoden päästä oli eka täysin kivuton yhdyntä. ja rumahan se on. Sinne jäi välilihan tienoille sellainen ylimääräinen "uloke", luulin ensin pukamaksi mutta lääkäri sanoi toista. Se leikataan pois sit kun vauvat on tehty... Nyt pitäis vaan elää tän kans niin kauan, että saa vielä toisen pihalle ja sit... seksiin en suotu nyt muuten kuin pimeessä peiton alla, on se niin kauheen näköinen...
...mutta edessä olisi ensi marraskuussa.
Ihmetyttää jälleen ja kovasti; onko tämä(KIN) niitä asioita, joista ei saa lukea/tietoa mistään muualta kuin netistä?!
Kaiken informaation läpi kahlanneena en ole vielä tällaiseen törmännyt. Tottakai ymmärrän, että alapää muuttuu synnyttäessä (ja näköjään varsinkin imukuppi-synnytyksessä), mutta yhdestäkään opuksesta mitä neuvolasta on saatu yms, en ole infoa asiasta löytänyt.
Mistä tämä salailu?!
Alusta asti olen tapellut sektio- ja synnytys-ajatusten kanssa. Ja JÄLLEEN sektio kuulostaa varmemmalta minulle.
Olkoonkin leikkaushaava kuinka arka ja paha, mutta en minä ihan oikeasti halua mitään revennyttä tiskirättiä alkaa korjauttamaan leikkauksilla yms uskomatonta...odottamaan vuosia, että nauttii taas seksistä jne.
Kuulostaa kyllä niin hirvittävältä etten kuvailla osaa.
Ja ei, kyse ei ole pelkästään alapääni ulkoisesta olemuksesta synnytyksen jälkeen, vaan myös itse seksin nauttimisesta; entäs jos se ei onnistu enää koskaan? Kuka on onnellinen tiskirätin omistaja? Eikö itseäkin nätti ja kasassa oleva pimpsa ilahduta eniten?
En koe olevani pinnallinen ja/tai ulkonäkökeskeinen, vaan hmm....Kuvitelkaas nyt jos synnytyksen aikana esim. napanne pullahtaisi ulos ja jäisi siihen rumasti pönöttämään vuosiksi eteen päin?
Koska kyse on naisen suht. piilossa sijaitsevasta elimestä, ei asiaa oteta niin vakavasti..
Tämä on TAAS kerran niitä aiheita, että jos kyseessä olisi MIES, joka synnyttäisi ja jos vaarana olisi revennyt kikkeli yms rumaa, niin asian eteen tehtäisiin AIVAN kaikki, ettei niin käy. TAATUSTI.
Yhtälailla minulle oma pieni nätti pimpsani on seksuaalisesti ja itsetunnonkin kannalta hemmetin tärkeä vehje ja en hiivatissa halua, että se repeilee muodottomaksi mössöksi ja käyttöökelvottomaksi rumilukseksi!!!
Juu, onhan niitä leikkauksia, joilla saa korjattua (yksityisellä!), mutta JOS kyseessä olisi mies ja miehen vehje, korjaus tehtäisiin heti ja ilmaiseksi jne jne jne.
Perkele että kiehuu taas...Tosin tämä on varmasti hormonien aikaan saamaakin :D
On päiviä kun mie inhoan miehiä ja tätä paskamaista maailmantolaa naisten kannalta ihan julmetun paljon!
Voimia sinulle ja kai se pimpsa sieltä korjantuu ajan kanssa. Pidän peukkuja pystyssä :)
Juuri tuota tarkoitin, kirjoittelin asiasta tuossa aiemmin (5.5.2007 klo 02.06), mutta en osannut ilmaista kantaani yhtä hyvin ja monisanaisesti kuin sinä.
Naista/äitiä syytellään kovin helposti haluttomuudesta lasten saamisen jälkeen. Ja kuinka ollakaan miehelle annetaan tästä johtuen ikäänkuin oikeus käydä vieraissa.
Koska aletaan ymmärtää, että seksi on tärkeää sekä miehelle että naiselle ja toisaalta myönnetään, että seksi on paljon energiaa antava voima lisääntymisiässä olevalle ihmiselle, sukupuoleen katsomatta?
Suututtaa, että turhan takia ihmisten elämää kavennetaan.
Informoitiinko sinua imukupin haitoista yms ennen itse hoo hetkeä? Löysitkö yleensäkään tietoa jostain?
Mulla on sama juttu.Synnytyksestä on jo 8 kuukautta ja alapään katsominenkin masentaa.Ensimmäisellä kurkkauksella meinasi tulla itku.
Mieheni ei ole kyllä valittanut seksistä ollenkaan.Tyytyväiseltä hän on aina vaikuttanut hommien jälkeen.
Mulla kävi ensisynnytyksessä (niinno, käytännössähän juuri ensisynnyttäjäthän repeävät pahiten) myös ohraisesti. Erittäin vaikea, pitkittynyt ponnistusvaihe, jonka lopputuloksena lantionsedun sisäelimet repeilivät ja edelleen sen seurauksena pysyvät, pahat ongelmat ulosteiden pidätyskyvyssä. Oli samalla siis viimeinen alatiesynnytys.
Olin TÄYSIN järkyttynyt paitsi helvetillisestä synnytyksestä, myös siitä, että nämä invalidisoivat vammat otetaan hoitohenkilökunnan taholta aivan normaaleina luonnolliseen alatiesynnytykseen kuuluvina asioina, jotka naisen pitäisi vain jotenkin tietää ennen synnytystä ja jopa ennen kuin hankkiutuu edes raskaaksi. Siis ikään kuin tyyliin että olet huono äiti jos et hyväksy sitä, että lapsen hankkimisen seurauksena sisäelimesi repeilevät palautumattomasti ja joudut kulkemaan vaipoissa lopun ikääsi. Se kun vain sattuu olemaan naisen osa ja sen kanssa on vain elettävä. AIVAN KAMALAA!!!
Ja kun juuri ensisynnyttäjille jeesustellaan koko raskausaika siitä, että alatierepimisestä toipuu todella nopeasti kun taas sektiosta ei ikinä, ja että elimistö palautuu todella täysin entiselleen. Paskan marjat, ei kenelläkään itsensä repineellä elimistö koskaan palaudu ennalleen - minkä siis vastikään eräskin mieslääkäri myönsi. Ja synnytyksen jälkeen totuus on muutenkin varsin toisenlainen; lääkäri sanoi myös että alatiesynnytyksestä toipumiseen täytyy varata aikaa NOIN VUOSI ennen kuin lopullinen tuomio vammojen laajuudesta voidaan sanoa. Ja sanoi jopa, että hoitohenkilökunnalle on niin tavanomaista nähdä repeillyttä elimistöä laskeumineen yms. ettei niin itsestään selvää asiaa tule edes mieleen kertoa ensisynnyttäjille.
Ja loppuhuipennukseksi tämä lääkäri totesi, että se on naisten oma asia puhua näistä ja levittää tietoa, ei terveydenhoidon parissa olevien "ammatti-ihmisten".
Sorry jos vastailen naisten kysymyksiin.
Omalla naisellani venähti lihaksisto aikalailla
esikoisen syntymän jälkeen.
Odotettiin muutama kk mutta kun homma onnistui niin ero oli yllättävän erinlainen.
Poimut olivat häipyneet ja tuntui kuin suuaukkoa ei olisi ollenkaan.
Ei kyllä vaikuttanut minun nautintoon sillä kerralla.:D:D
Myöhemmin puhuttiin asiasta ja samaa oli huomannut hänkin.
Fysioterapeutin luona käyminen oli hyvä juttu.
Siellä opittiin sellainen liike missä roikutaan jotakin seinää vasten (esim puolapuut) ja nostetaan polvia rintaan. Toistetaan niin monta kertaa kuin jaksetaan. Kun liike tehdään ilman painoja voi sitä harjoittaa vaikka joka päivä.
Kuullostaa varmasti typerältä harjoittelulta mutta 2 kkn jälkeen alkoi olemaan todella ahtaan paikat petissä!!! Kukkia pitäs tollaselle ohjeistajalle antaa. :D:D
Noh, mies ei valita.:D Kokeilkaa huviksenne jos mitkään muut keinot eivät auta.