Lueskelin jostain päin arkistoja ja törmäisin siihen toteamukseen että ehkäisemättömyys on vl naisen valinta?
Kuitenkin jonkin matkaa tuolla alempana toin esille syitä jonka vuoksi vl nainen on ehkäisyt salaa.
Toisaalta tiedän että tiukka ehkäisykielto on johtanut siihen että vaimo on hiillostanut miehen pihalle hinnalla millä hyvänsä. (Enkä nyt tarkoita sitä yhtä ihmistä joka tälläkin pastalla on kertonut avomesti oman näkemyksensä asioista) Päälimmäisenä syynä on ollut raskauden synnytyksen ja sitä kautta seksin pelko....
Kuitenkin kun tästä asiasta tämän ihmisen kanssa keskusteli niin syy oli miehen. Oli miehen vika että hänestä tuntui siltä kuin tuntui. Onko se miehen syy jos nainen ei kertakaikkiaan pääse tuon asian kanssa sinuiksi? Ja taas toisaalta onko se ihmie että tuo nainen kaiken sen jälkeen ei päässyt asiasta yli ja ollut taas valmis kaikkeen. (ei ole)
Onko se oikeasti naisen valinta että nainen elää jatkuvan paineen alla toistuvien vaikkeitten raskauskien alla? Jos nainen on sitä mieltä että siinä ei ole mitään järkeä ja lapsetkin siitä tilanteesta kärsii kenen valinta se sitten on. Miehen vai yhteisön?
Kun aika moni vl nainen valitaa siitä että terveydenhuollon hekilökunta "arvostelee" heidän elämäntapaansa kovalla kädellä? Onko kuitenkaan kyse siitä? EI OLE!
Terveydenhuolto näkee ja on nähnyt ne ennusmerkit niin monessa naisessa jotka ennakoivat sitä loppuunpalamista ja täydellistä romahtamista että heillä on oikeasti velvollisuus ainakin yrittää estää tilanne ennakolta.
Toisaalta ne vl naisetjotka ovat käyneet läpi loppuunpalamisen myöntävät että olisi pintänyt aikaisemmin itsekkin tajuta vihetää homma poikki.
Miksi nainen ei tajua tätä. Sehän on naisen valinta poltaa itsensä puhki?
Ei naisella aidosti ole valinnan mahdollisuutta. Käytännössä olipa tilanne mikä tahansa nainen valitsee ehkäisyn ja taivaspaikan väliltä.
Kuitenkaan raamattu ei opeta näin.
Kuitenkin jonkin matkaa tuolla alempana toin esille syitä jonka vuoksi vl nainen on ehkäisyt salaa.
Toisaalta tiedän että tiukka ehkäisykielto on johtanut siihen että vaimo on hiillostanut miehen pihalle hinnalla millä hyvänsä. (Enkä nyt tarkoita sitä yhtä ihmistä joka tälläkin pastalla on kertonut avomesti oman näkemyksensä asioista) Päälimmäisenä syynä on ollut raskauden synnytyksen ja sitä kautta seksin pelko....
Kuitenkin kun tästä asiasta tämän ihmisen kanssa keskusteli niin syy oli miehen. Oli miehen vika että hänestä tuntui siltä kuin tuntui. Onko se miehen syy jos nainen ei kertakaikkiaan pääse tuon asian kanssa sinuiksi? Ja taas toisaalta onko se ihmie että tuo nainen kaiken sen jälkeen ei päässyt asiasta yli ja ollut taas valmis kaikkeen. (ei ole)
Onko se oikeasti naisen valinta että nainen elää jatkuvan paineen alla toistuvien vaikkeitten raskauskien alla? Jos nainen on sitä mieltä että siinä ei ole mitään järkeä ja lapsetkin siitä tilanteesta kärsii kenen valinta se sitten on. Miehen vai yhteisön?
Kun aika moni vl nainen valitaa siitä että terveydenhuollon hekilökunta "arvostelee" heidän elämäntapaansa kovalla kädellä? Onko kuitenkaan kyse siitä? EI OLE!
Terveydenhuolto näkee ja on nähnyt ne ennusmerkit niin monessa naisessa jotka ennakoivat sitä loppuunpalamista ja täydellistä romahtamista että heillä on oikeasti velvollisuus ainakin yrittää estää tilanne ennakolta.
Toisaalta ne vl naisetjotka ovat käyneet läpi loppuunpalamisen myöntävät että olisi pintänyt aikaisemmin itsekkin tajuta vihetää homma poikki.
Miksi nainen ei tajua tätä. Sehän on naisen valinta poltaa itsensä puhki?
Ei naisella aidosti ole valinnan mahdollisuutta. Käytännössä olipa tilanne mikä tahansa nainen valitsee ehkäisyn ja taivaspaikan väliltä.
Kuitenkaan raamattu ei opeta näin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Raamattu ei kiellä ehkäisyä. Se on selvä. Kyllä terve järki ja itsesuojeluvaisto pitäisi herätä itseä puolustamaan.
Olen samaa mieltä että pitäisi sen itsesuojeluvaiston herätä ja varmaan se herääkin mutta....
Jos nämä tunteet ovat kiellettyjä ja syntiä ne pitää syntinä myös pois panna... Siliti vaikka itsesuojeluvasito mitä sanoisi.
Aika moni nainen herää puolustamaan myös itseään siinä tilanteessa kun viranomaiset puuttuvat lasten asioihin. Esim esikouluikäinen jonka käytös heijastelee sitä ettei asiat ole kohdallaan varmasti saa viranomaiset miettimään perheen kokonaistilannnetta.
Suomi on vapaa maa ja kenenkään ei ole pakko synnyttää yli voimien ja jos joku toinen siihen toista pakottaa niin silloinhan on kyse pakottamisesta? En vain jaksa ymmärtää, miksi kukaan suostuisi alistumaan pakottamiseen? Voihan aina hakea apua viranomaisilta, esim. lääkäristä, neuvolasta jne.
toisaalta masentunutta ja uupunutta on aika helpo "pakottaa"....
Uskonnon nimissä on tehty pahenpaakin....
Vaikka suomi on vapaa maa niin uskonnoilla voidaan alistaa ihmistä ja ohjata häne toimintaansa... Käväiseppä tuolla uskontojen uhrit ry:n sivustoilla. Jos sinun mieli ruumis ja sielu on valjastettu fundamettalistiseen uskontoon sinulla ei ehkä ole voimia irrottutua.
Voihan aina hakea apua viranomaisilta. Yksi tapa on ehkäistä salaa. Yksi tapa on kieltää usko. Yksitapa on tappaa itsensä. Yksi tapa on turruttaa itsensä lääkkeillä...
Kuitenkin jos on kasvanut ja elää täysin ehkäisykielteisessä ympäristössä joka kiletää ehkäisyn kaikissa tilantessa se voi johtaa siihen että ihmisellä ei ole "tilaa" ajatella toisin. Jos hän näin tekee hänet suljetaan ulos.
Ja tuo ulos sulkeminen on monen ihmisen kohdalla se asia joka pitää kiinni. Ei ole voimia aloitaa alusta.
jaksamiseni kanssa liian kauan... Peli olisi pitänyt viheltää aikaisemmin poikki. Ensi viikolla on aika lääkäriin ja mietitään ehkäisyä. Olen ollut hilkkua vaille romahtamis pisteessä. Tilanteessani ei yksinkertaisesti ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Yritän valita huonoista kuitenkin parhaan. Ratkaisuni on täysin oma. Vaikeinta asiassa on tietysti kysymys olenko enää OIKEIN uskomassa? Mutta mikä kuva jäisi lapsille uskosta jos minä joutuisin ko. asian takia hullujen huoneelle? Minä hoidan omasta mielestäni omaa terveyttäni nyt ehkäisemällä. Selibaatista ei varmaan mieheni puolelta tulisi yhtään mitään. Tarvitsen omaa aikaa toipumiseen. Rauhaa ja hiljaisuutta. Jos vuosia sitten neuvolassa puhuin jaksamisestani eka kerran. Totta kai heti tarjotaan ehkäisyä. Sekin pitää muistaa ettei se ole lääke joka vaivaan. Neuvolan täti sanoikin, että tuntee minua sen verran jos sanon jotakin se on otettava heti vakavasti. En turhista ole kyllä narissut. Välillä tämä lapsi asia tuli niin hallitsevaksi elämässä, että koin ettei minulla ole oikeutta edes elää jos en ole raskaana! Ihan mieletön ajatus ja tunne. Välillä tuntuu että miksi tehdään elämästä hankalampaa kuin se oikeasti onkaan?
Ja en halua syyllistää miehiä. Eiköhän se ole normaalia, että jos homma pelaa niin lapsia luonnollisesti syntyy. Ei se ole miehen syy. Molemmat ovat yhtä vastuullisia. Myös minä olen vastuussa omasta jaksamisestani.
Arkana kirjoitan tämän viestin tänne.
Silti vaikka moni on valmis sinut kivittämään.
On sinulla vielä oikein hyviä vaihtoehtoja jäljellä. Pidä usko ja hyvä omatunto. Ehkäise ja hoida itsesi terveeksi. Se on sinun lastesi etu sinun miehesi etu ja sinun etu. Tee se minkä lähimmäisen rakkaus veltoitaa sinua tekemään. Hoitamaan itsesi kuntoon. Äläkä kiirehti. Se ei tapahdu kuukaudessa ei ehkä vuodessa eikä kahdesssa.
Muita hyviä vaihtoehtoja sinulla ei taida sitten olla.
Ymmärrän kokemuksella kantasi selibaatiin ja näen sen raamatun vastaisena.
Mutta mikä kuva jäisi lapsille uskosta jos minä joutuisin ko. asian takia hullujen huoneelle?
Lapsesi kantaisivat sitä asiaa lopun elämäänsä pitäisivät he sitten uskon tai eivät. Ja he kantavat myös sitä jos et hoida itseäsi terveeksi. Se on sinun velvollisuutesi.
Kokemuksella voin sanoa että vasta jonkin ajan kuluttua ymmärrät sen että elämä oikeasti muutuu. Se ei muutu päivässä eikä viikossa. Vaan vielä pitkään seisiot sen kuilun reunalla missä nyt olet. Tiedän ettet pysyty tällä hetkellä ajattelemaan kaikkea. Etkä pysty näkmemään kaikkea. Ei ehkäisy kaikkea ratkaise mutta se antaa sinulle sen avun ja sen mahollisuuden hoitaa itsesi terveeksi. Eikä sille ole ehkä vaihoehtoja. Mielialalääkkeistä ym ei ole apua siihen että kerta kaikkiaan vaan ajaa itsensä liian tiukille sekä fyysisesti sekä raskauskilla että isolla perheellä.
Ne kyllä turruttavat tuteet mutta eivät hoida syytä.
Olet hyvässä turvassa kun vain jaksat uskoa isesi Jumalan huolenpitoon silloinkin kun joudut seisomaan sillä paikalla jossa joudut toteamaan ettei synnyttäminen sinua pelasta vaan Jeesusken ristinkuolema.
Tiedätkö että raamatussa sanotaan myös näin:
Onnellinen se joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.
"Välillä tämä lapsi asia tuli niin hallitsevaksi elämässä, että koin ettei minulla ole oikeutta edes elää jos en ole raskaana! Ihan mieletön ajatus ja tunne."
Ihan mieletön ajatus, vaikkakin todella tuttu ajatus. Minulla se tuli niin, että en ole oikein uskomassa, jos en ole raskaana. Moni nainen näistä vaikenee.
Kun on raskaana, on moni asia hyvin: ei tarvitse kokoajan pelätä tulevansa raskaaksi, kokee sairaalla tavalla olevansa hyväksytympi uskovaisten keskuudessa, kokee olevansa oikein uskomassa. Tähän tämä "valinta" on vienyt! Tämä asia ei varmaan ole kuitenkaan yleistettävissä, että kaikilla on näin. Jos asia hallitsee ajatuksia, silloin voi käydä näin niin kuin esitin.
Jos en ole raskaana en ole oikein uskomassa... Raskaus ei voi olla uskon mitta eikä kohde.
Vaikka ymmärrän nämä ajatukset nämä ovat minusta nimenomaan sairaita....
Ymmärrätkö että tälläisten ajatusten kautta ihminen arvottaa itsensä ja oman ihmisarvonsa raskauden kautta. Että vain raskaana ollessaan on oikeutettu ihmisarvoon.
Ja taas toisaalta sairasta on sekin että raskauden pelko hallitsee elämää... vaikka senkin ymmärrän.
Joskus vain tulee mieleen että kun hedelmällisen iän ylittäneet sanovat että ei heilläkään helppoa ole jne... niin ajattelevatko he ettei ole enää millä todistaa oikeaa uskoaan (raskauksilla)
...taidan olla sairas... :)
Kenelle tästä uskaltaa puhua, kun pelkää, että tuomitaan epäuskoiseksi?
Ihmisarvoni ja uskoni on sidottu raskauksiin, joita pelkään!
Ei hyvä yhtälö.
Kenelle tästä uskaltaa puhua, kun pelkää, että tuomitaan epäuskoiseksi?
Kenellekkään et voi puhua ja jos puhut sinun uskoasi epäillään....
Oikeasti tarkoitukseni ei ollut leimata ketään sairaaksi vaan sanoin että minun mielestäni tämä on sairasta siksi että uskon kohteeksi on nostettu raskaus. Ja raskaus on ainoa millä nainen ansaitsee uskovaisuutensa ja ihmisarvonsa..
Tämä on raamatun vastaista.
"Ne kyllä turruttavat tuteet mutta eivät hoida syytä."
Jos on itsetuhoajatuksia jo ollut , voi mielialalääkkeet olla tarpeellisia.
Eivät ne turruta vaan auttavat käsittelemään sairastuneita tunteita.
Kunpa äidit hakisivat apua jo ennenkuin ovat aivan lopussa!
Tietysti ehkäisy , keskusteluapua vaikka mielenterveystoimistossa ja mahdollinen mielialalääkitys.
Apua saa varmasti!
Pelastakaa äidit itsenne ja samalla lapsenne ja voi olla että se puolisokin siinä ohessa avaa silmänsä!
Tässä hiljattain yhdessä PÄIVÄMIEHESSÄ mielialalääkitys tuotii esille siten että kun otaa näitä nappeja jaksaa taas hyvillä mielin ottaa uuden vauvan vastaan! Ja nimnomaan tuon artikkelin ajatus oli tämä....
Eli että masennuslääkkeillä maholistetaan se että äiti turruttaa tunteensa ja tuottaa taas uuden jälkeläisen.
ETTÄ HOITDETAAN pelkää oiretta sen sijaan että oikeasti hoidettaisiin niitä masennuksen syitä...
Kyllä mielialalääkeet voivat ja ovat monelle toimiva osa lääkitystä mutta niillä ei saa ajaa takaa sitä että nainen niiden "avulla" taas raskautetaan....
Että niillä turrutetaan oikeat normaalit ja terveet tunteet. Ja että niillä turrutetaan ihmisen terve itsesuojeluvaisto.
SE jos mikä on lääkkeitten väärinkäyttöä.
"Pelastakaa äidit itsenne ja samalla lapsenne ja voi olla että se puolisokin siinä ohessa avaa silmänsä!"
Juuri näin.
"Ei naisella aidosti ole valinnan mahdollisuutta. Käytännössä olipa tilanne mikä tahansa nainen valitsee ehkäisyn ja taivaspaikan väliltä."
Tulee mieleen, että miten vaikea on naisen päästä taivaaseen, jos näin on.
Tämä on hirvein asia mitä tiedän tässä uskossa. Olen ollut monta kertaa vähällä jättää kaiken, kun kuulen saarnoissa, luen Päivämiehestä, tulee julki kanssakeskusteluissa tämä ehkäisemättömyyden "valinta". Valinta on toisille pakkovalinta.
Esim. tuoreimmassa Päivämiehessä ei kovin seikkaperäisesti puhuttu, mitä tapahtui sille väsyneelle äidille Matkaevääksi-kirjoituksessa sinä iltana. Koska intiimeistä henkilökohtaisista asioista ei voi kovin seikkaperäisesti puhua julkisesti, miksi niistä sitten pitää yrittää puhua ollenkaan?! Miksei se ole jokaisen oma asia, miten avioliitossaan seksuaalisuuttaan toteuttaa? Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta tietää, eikä painostaa tiettyä yhdyntätiheyttä tai aikaa tai tapaa. Minkä ihmeen takia sitä pitää sitten yrittää kontrolloida???
halveksiva ja naisen arvoa halventava...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025941211
Jos nainen ei oikeasti fyysisesti ja psyykkisesti oikeasti jaksa olla synnytyskone hän on epänainen ja huono uskovainen?
Siihenhän tuo vihjailu vihjalilee että tuollaiset normaalit ja aiheelliset tunteet pitää panna pois syntinä!
Jokainen on joskus väsynyt siitä ei ole kyse mutta sitten kun puhutaan siitä että uupumus on siinä pisteessä että siihen alkaa liittyä monta muutakin asiaa
- masennus
- unihäiriöt
- itsetuhoajatuket
- sydän ja verisuoni oireet
- maha ongelmat
jne
niin ei me puhuta mistään normaalista väsymisestä vaan siitä että ihminen on oikeasti sairas. Ja VÄÄRIN on se että ihmiselle syötetään uni ja mielialalääkkeitä että hän voi jatkaa samaa rataa sen sijaan että positettasiiin sairauden syy.
Ynnämuut tavalliset taavit PYSYKÄÄ POISSA IHMISTEN AVIOVUOTEESTA älkääkä sekaantuko asioihin jotka eivät teille kuulu.
Me perheenä olemme päättäneet jättää vl-liikkeen taaksemme juuri tästä syystä. Uskomme kuitenkin Jumalaan kuten ennenkin mutta emme voi kannattaa liikettä joka näännyttää naisemme,jättää pienokaiset sen seurauksena omanonnensa nojaan ja vaikeuttaa toimeentuloa.
Jos nykyiset ystävät meidät hylkää koetamme etsiä muita. Tai pärjätä vaan.
Mielestäni uskoon kuuluu olennaisena osana inhimillisyys lähimmäisiä kohtaan joka tarkoittaa myös sitä että aviopari saa tehdä juuri niin kuin parhaakseen näkee. Aina on oikein tehdä omantunnon mukaan eikä omatunto tarkoita sitä mitä puhuja tai PM sanoo vaan miltä itsestä tuntuu.
"Ei naisella aidosti ole valinnan mahdollisuutta. Käytännössä olipa tilanne mikä tahansa nainen valitsee ehkäisyn ja taivaspaikan väliltä."
Tulee mieleen, että miten vaikea on naisen päästä taivaaseen, jos näin on.
Tämä on hirvein asia mitä tiedän tässä uskossa. Olen ollut monta kertaa vähällä jättää kaiken, kun kuulen saarnoissa, luen Päivämiehestä, tulee julki kanssakeskusteluissa tämä ehkäisemättömyyden "valinta". Valinta on toisille pakkovalinta.
Esim. tuoreimmassa Päivämiehessä ei kovin seikkaperäisesti puhuttu, mitä tapahtui sille väsyneelle äidille Matkaevääksi-kirjoituksessa sinä iltana. Koska intiimeistä henkilökohtaisista asioista ei voi kovin seikkaperäisesti puhua julkisesti, miksi niistä sitten pitää yrittää puhua ollenkaan?! Miksei se ole jokaisen oma asia, miten avioliitossaan seksuaalisuuttaan toteuttaa? Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta tietää, eikä painostaa tiettyä yhdyntätiheyttä tai aikaa tai tapaa. Minkä ihmeen takia sitä pitää sitten yrittää kontrolloida???
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025961053
Tässäpä yllä olevassa linkissä Admatan tekemä tiivistys siitä miten ehkäisykiellosta on milloinkin opetettu mm.Päivämiehessä.
Vaikkakin nykyään ehkä terveydelliset syyt ovat lupa ehkäisyyn, niin silti on vl:ia joiden mielestä miehen täytyy pistää "pillit pussiin" ja ollaan sitten harjoittamatta seksiä. Tai jos nuori vl ajattelee, että ei hänestä ole suurperheen äidiksi/isäksi, niin sanotaan, että parasta olla sitten yksinään.
Jotenkin noiden Päivämiesten ehkäisykielto-tekstien osalta tuntuu, että asiassa ei olla yksimielisiä vl-uskossa. Vl-usko on naiselle vankila, jos hän ei kykene eikä jaksa synnyttää tai ottaa riskiä, että tulis raskaaksi. Naisen ei ole pakko saattaa itseään tahallisesti kuolemaan, jos raskaus/ synnytys onkin jo hengenvaarallista.
Jos äiti kuolee, voi jäädä moni jo aikaisemmin syntynyt lapsi ilman äitiä ja siihenkö pyrkivät ne.
Helvetin pelko kai se sitten estää vl-naista ehkäisemästä, mutta erikoista on, että yleensä vl-miehet ovat niitä jotka eivät salli naisille ehkäisyä. Aivan kuin he tietäisivät mitä on olla jatkuvasti raskaana ja synnyttää.
Ainiin, järjellähän ei saa näitä asioita pohdiskella ja sielunvihollinen kiusaa, jos äiti/isä pohtii koska taas alkaa uusi odotus, näin opetetaan teillä vl-uskossa.
On varmaan naisia, jotka ovat jättäneet vl-liikkeen jatkuvan synnytyspelon vuoksi tai sellaisia naisia ja miehiä, jotka eivät mene naimisiin koska eivät halua lapsia.
Kaikistahan ihmisistähän maailmassa ei ole vanhemmiksi, kaikki eivät edes pidä lapsista.
"Helvetin pelko kai se sitten estää vl-naista ehkäisemästä, mutta erikoista on, että yleensä vl-miehet ovat niitä jotka eivät salli naisille ehkäisyä. Aivan kuin he tietäisivät mitä on olla jatkuvasti raskaana ja synnyttää."
Jotenkin vain tuntuu että tässä kohdassa jossain määrin tulee esille miesten kateus toisilleen....
Joskus olen kysynyt siitä itseltäni että siitäkö tämä ehkäisykielto on lähtenyt että joltain miheltä on avio-oikeudet kielletty syystä tai toisesta ja kateudessaan sitten katsonut etti kukaan muukaan noukui rusinoita pullasta....
Tiukimmin tästä tuntuvat pitävän kiinni ne vl miehet jotka eivät saa enää omia lapsia.
Toisaalta tiukkia kannanottoja kuulee myös isojen perheitten äideiltä. Kaikkien on mentävä siitä mistä he ovat menneet... Martyyriasenne....
Kuitenkin ajattelisi ettei tämä asia saisi nousta uskon ehdoksi esteeksi eikä myöskään asiaksi jolla lyädään lähimmäistä vastaan. On se lähimmäinen sitten nainen lapsi mies tai tukiverkon jäsen. Nimittäin tässä synnytysrumbassa voi uupua myös koko tukiverkosto.
"Toisaalta tiukkia kannanottoja kuulee myös isojen perheitten äideiltä. Kaikkien on mentävä siitä mistä he ovat menneet... Martyyriasenne...."
Erittäin hyvin kirjoitettu. Minulle on tullut ajatuksia siitä, että koko vl-oppi perustuu marttyyriasenteeseen. Ensin kielletään monia kivoja juttuja "syntinä". Sitten seurataan niitä, jotka niihin lankeavat. Lopuksi voi ajatella, että nuo "synnintekijät" joutuvat helvettiin ja me, jotka "kilvoittelimme uskossa" pääsemme taivaaseen. Tämä vaikuttaa minusta selvältä "marttyyrileikiltä".