Vaikka kuinka olisi sisältä nainen, on vaikeaa elää naisen elämää, jos ympäristö pitää miehenä.
Huomasin itsessäni aikoinaan, että ympäristöllä on todella suuri vaikutus minuun. Ei niinkään, että loksahdan valmiiseen naisen rooliin, vaan, että SAAN olla kokonaan oma itseni vapaasti.
Ympäristö on vahvistanut identiteettiäni monin tavoin. Huomasin mm. että elokuvissa samaistuin entistä enemmän naispääosan esittäjiin ja luin jopa uutisia "naisten kannalta", ainakin niitä uutisia, jotka koski tasa-arvokysymyksiä.
Huomasin itsessäni aikoinaan, että ympäristöllä on todella suuri vaikutus minuun. Ei niinkään, että loksahdan valmiiseen naisen rooliin, vaan, että SAAN olla kokonaan oma itseni vapaasti.
Ympäristö on vahvistanut identiteettiäni monin tavoin. Huomasin mm. että elokuvissa samaistuin entistä enemmän naispääosan esittäjiin ja luin jopa uutisia "naisten kannalta", ainakin niitä uutisia, jotka koski tasa-arvokysymyksiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaikeempaa niille ts-naisille joista huomaa miehisiä piirteitä. Mulle tää prosessi on ollut helppo koska olen ollut aina naisellinen ja mulla on naisen ääni. Mua on aina kohdeltu tyttönä. Mutta onhan naisia monenlaisia ja sellaisiakin joita voisi luulla mieheksi.
Olimme pysähtyneet oppilasporukkani kanssa viipurin torille. Kiertelin siellä kojujen välissä katsellen ja etsiskellen vaatteita. Perääni oli kertynyt melkoinen kulkue ja lopuksi eräs joukosta puhutteli minua kauniiksi mieheksi ja kertoi itse olevansa opettaja, olikohan hän Petroskoista? Muistan kyllä kasvot edelleen, siisti kaunis mies?
Tilanne oli hämentävä, en ollut lainkaaan osannut odottaa sellaista suhtautumista. Olin ennen torille tuloa käynyt "ostoksilla" apteekissa, mutta muuten liikuin ihan vaan muina miehinä, niin kuin siellä oli tapana.
Aikamme juttelimme siinä suomi-venäjä sekamelskalla...en kyllä paljon muista, niitä näitä lähinnä muistaakseni vähemmistöjen tilanteesta ynm. Olin todella yllättynyt.
Mielenkiintoista tässä oli se, että omasta mielestäni olin niin mies kuin vain osasin ja sitten miut pongattiin aivan erilaisena.
Mitä tästä voisimme oppia?
Varmaan sen, että se mitä yrität peittää kuultaa kuitenkin läpi...niin puolin kuin toisinkin.
Mistä pitäisi olla kiitollinen?
Kiitollinen voi olla nykyisille hoitomahdollisuuksille, jotka mahdollistavat elämisen omana itsenään.
Seikkailin Venäjällä konsanaan kuin leffassa "Hopeaa rajan takaa" eikä minua bongattu. Siis minua ei pidetty edes suomalaisena.
Opetus, kun oppii joukkoon sulautumisen, siitä on arvaamatonta hyötyä.
Minä olen käynyt tuolla Tallinnassa niin miehenä kuin naisenakin ja yrittänyt sulautua joukkoon. Ainakin välttänyt näyttämästä tyypilliseltä "porolta". Se on vähän rajoittanut noita kaupustelijoiden "tarttumista hihaan" ja ostoksilla olen voinut käydä rauhassa.
Mut kyllä bongattiin, kun yritin Iisakin kirkossa ostaa venäjäksi pääsylippua (pääsylippu kirkkoon!) ja ohjattiin puolta kallimpaan ulkomaalaisten lippujonoon. Kai aina vaan finski aktsent...