Voidaan kysyä miten on mahdollista että vl mies luo täysillä uraa. Tämä kun käytännössä tarkoitaa sitä että uran luomiseen käytetty aika on pois perheeltä.
Aika harva mies voi luoda uraa 8-16 välisenä aikana ja olla lopun päivää isää ja kumpaania.
Tänä päivänä uran luominen vaatii melkein poikeusetta sitä että mies ainakin ajoittain tekee paljokin ylitöitä.
Vaikka moni vl mies luo uraa. Usein ehkä taloudellisen pakon edessä. Voidaan kysyä onko suuri lapsikatras sen lisäksi "hyve". Vaikka asiat ulospäin näyttäisivät kuinka hyviltä uran ja perheen yhteensovittaminen ei ole yksioikeoisen helppoa. Usein jompi kumpi kärsii.
Ulos päin halutaan antaa kuvaa siitä ettei lapset kärsi muuten tulee samomista (aiheesta).
Täälläkin on yritetty moneenkin kertaan keskustella tästä aiheesta. Kuitenkin aina kun tämä asia nostetaan esille vl lähes poikeusetta ovat valmiita väittämään että homma toimii ilman että lapset kärsii. En usko että se on sääntö enemmin se on poikkeus.
Vaikka lapsia olisi vähän lapset kärsivät silti siitä että vanhemmat luovat uraa eivätkä oikeasti jaksa olla lapselle läsnä ja paikalla. Pelkkä aineellinen hyvinvointi ei riitä. Toisaalta jos toinen luo uraa ja äidin vastuulle jää koti ja perhe voidaan kysyä aiheesta että tässäkö on se tasa-arvoisuus ja vastuunkanto miehen osalta perheestä?
Onko tämäkään aina valinta vai ajautuuko tilanne vain "olosuhteitten" pakosta tähän kun järkeviä vaihtoehtoja ei ole?
Toisaalta niitäkin tapauksia tiedeän joissa mies tekee yhden työpäivän töissä ja toisen kotona. Tiedän että yhtä lailla näissä tapauksissa ihmisiä poltetaan loppuun.
Kun totuus ei ole aina kiltokuvan kausnis se halutaan ehdointahdoin kiistää? Siksikö ettei kukaan vain pääsisi ajattelemaan että uskonnon nimissä vaaditaan ihmisuhreja?
Aika harva mies voi luoda uraa 8-16 välisenä aikana ja olla lopun päivää isää ja kumpaania.
Tänä päivänä uran luominen vaatii melkein poikeusetta sitä että mies ainakin ajoittain tekee paljokin ylitöitä.
Vaikka moni vl mies luo uraa. Usein ehkä taloudellisen pakon edessä. Voidaan kysyä onko suuri lapsikatras sen lisäksi "hyve". Vaikka asiat ulospäin näyttäisivät kuinka hyviltä uran ja perheen yhteensovittaminen ei ole yksioikeoisen helppoa. Usein jompi kumpi kärsii.
Ulos päin halutaan antaa kuvaa siitä ettei lapset kärsi muuten tulee samomista (aiheesta).
Täälläkin on yritetty moneenkin kertaan keskustella tästä aiheesta. Kuitenkin aina kun tämä asia nostetaan esille vl lähes poikeusetta ovat valmiita väittämään että homma toimii ilman että lapset kärsii. En usko että se on sääntö enemmin se on poikkeus.
Vaikka lapsia olisi vähän lapset kärsivät silti siitä että vanhemmat luovat uraa eivätkä oikeasti jaksa olla lapselle läsnä ja paikalla. Pelkkä aineellinen hyvinvointi ei riitä. Toisaalta jos toinen luo uraa ja äidin vastuulle jää koti ja perhe voidaan kysyä aiheesta että tässäkö on se tasa-arvoisuus ja vastuunkanto miehen osalta perheestä?
Onko tämäkään aina valinta vai ajautuuko tilanne vain "olosuhteitten" pakosta tähän kun järkeviä vaihtoehtoja ei ole?
Toisaalta niitäkin tapauksia tiedeän joissa mies tekee yhden työpäivän töissä ja toisen kotona. Tiedän että yhtä lailla näissä tapauksissa ihmisiä poltetaan loppuun.
Kun totuus ei ole aina kiltokuvan kausnis se halutaan ehdointahdoin kiistää? Siksikö ettei kukaan vain pääsisi ajattelemaan että uskonnon nimissä vaaditaan ihmisuhreja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Omasta lapsuudesta muistan että oli harvaa herkkua kun isä ehti olla kotona. "iskä on töissä" tuli monta kertaa sanottua kun joku kysyi missä isä on, ja isäni on kova tekemään töitä yhä. Tämmöinen kokemus minulla sen enempää ottamatta kantaa aloitukseen.
Mies pyörii kotona jaloissa?
Mies elättää perheen ansioillaan. Mitä suurempi perhe on, sitä suurempi vastuu isällä sen hyvinvoinnista. Tämä on miehellä korvien väliin syötettynä totuutena, ympäristön paineena, menneisyyden haamuna. Syitä on monia. Työnantajat ja esimiehet luottavat uskovaisiin työntekijöihin. Ei ole rapula- eikä rokulipäiviä, ei alkoholiongelmia. Työnantajat luottavat uskovaisiin heidän tunnollisuuden ja rehellisyyden vuoksi - ja antavat aina vaan vastuullisempia tehtäviä. Taas yrittäjänä kaikille yrittäjyys edellyttää työnarkomaanista työntekoa, jotta ylimalkaan perheen leipä olisi revittävissä. Sosiaaliturva on v 1990 alkaen merkittävästi heikentynyt. Lasten siunaantuminen sitoo äidin kotiin, ainakin imetyksen ajaksi. Mikäli äiti menee työelämään, joudutaan palkkaamaan kodinhoitaja. Kunnallisia perhepäivähoitajia on hyvin harvassa kunnassa, tai heitä ei ole riittävästi.
On totta, että lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan - läsnä olevina kasvattajina. Tämä on seikka, josta puolisoiden tulisi puhua tämän tästä ja muuttaa elämän rytmiä joustavasti lasten, puolison ja koko perheen etua kulloinkin punniten. Vanhemmilta se edellyttää toinen toisensa rakastamista ja kunnioittamista. Lasten kannalta tärkeintä on puolisoiden, isän ja äidin lämmin, rakastava ja kunnioittava, anteeksi pyytävä ja anteeksi antava asenne. Silloin ollaan myös herkkiä kuuntelemaan kaikkia perheen jäseniä. Siten lapsetkin oppivat parhaiten rakastamaan ja kunnioittamaan omia puolisoitaan.
Taas vanhempien epäsopu, riita ja suhteen toimimattomuus saa myös miehen viihtymään työssä. Niin se menee kaikilla ihmisillä. Ihminen viihtyy mielummin siellä, missä häntä arvostetaan, missä hän saa kiitosta.
Yhteiskunnan normien, menneisyyden haamujen, lähimmäisten odotusten, omien kuvitelmien mukainen toimiminen ajaa myös miestä hankkimaan perheelle entistä leveämpää leipää. Jos suhde rakoilee, mies hukuttautuu entistä enemmän työhönsä. Se puolestaan lisää toimimattoman suhteen ristiriitoja. Herää erilaisia vääriä olettamuksia ja vaikka mitä, kun koskaan ei ole kyllin aikaa keskustella yhteisistä asioista. Siksi vanhempien tulisi myös vuosittain järjestää 2-4 kertaa yhteinen, ilman lapsia päivän-muutaman pituinen kahdenkeskinen matka/loma sekä tietenkin toinen vanhempi lasten kanssa, jolloin toinen saa ihan omaa aikaa ja vaihtaa sitten osia sekä viettää yhdessä koko perhe kotona, lomalla/matkalla/kylässä jne.
Oikotietä tai kaavaa ei ole. Vanhempien yksin vietetyn ajan, yhteisen ajan, lasten kanssa ja yhdessä perheenä vietetyn ajan kanssa joudutaan aina taiteilemaan. Tämän pitäminen tasapainossa vaatii aina joustavuutta ja herkkyyttä.
Lapset taas haluavat olla kummankin vanhemman sylissä, tuntea itsensä rakastetuiksi, ovatpa sitten miten hankalia tahansa. Lapset haluavat touhuta vuoroin kummankin vanhemman kassa. Harrastaa jotain, kertoa päivästä, kuulla ja tulla kuulluksi, purkaa pahaa oloa, riehua, riemuita, iloita, nauraa, laulaa ja itkeä...
Kaiken kaikkiaan.. Yksi huomionarvoisa seikka on tämä.
"Sosiaaliturva on v 1990 alkaen merkittävästi heikentynyt"
Ja toinen merikittävä tekijä mikä vaikeuttaa nykyään monenkin perheen tilannetta on se ettei tukiverrkoja ole.
Kun kunnallinen kotipalvelu muutettiin sekä maksulliseksi että myös positettiin suurimalta osalta lapsiperheitä se veti monen perheen tilanteen äärimäisen tikaksi.
Liian monessa perheessä on se tilanne että isä on "aina" töissä ja äiti pyrittää arjen koko katraan kanssa. Lapsille ei ole mitään paikka mihin ne laittaisi edes hetkeksi.
tulee katsoa peiliin ja etsiä syitä itsestään
mutta se ei selitä kaikkea.
Tukiverkkoja on sosiaalisilla ihmisillä. Niillä, jotka lapsuudestaan alkaen oppivat pitämään ja pitävät säännöllisesti yhteyttä sukulaisiin, ystäviin, tuttaviin ja naapureihin. He saavat tarvitessaan apua. Mutta jotka eivät pidä yhteyttä kehenkään jäävät yksin eivätkä saa apua silloin, kun sitä tarvittaisiin.
tyly ja elämää ymmärtämätön. Et anna mitään arvoa niille, jotka ajattelevat toisin kuin Sinä. Et sitä, että yksi "vastuuton siemenlinko" ei saa ensimmäistäkään lasta, toinen saa yhden, kolmas kaksi, neljäs saa lapsen 9-24 kuukauden välein. Et ymmärrä sitä, että lapsettomalle lapsettomuus voi olla suurempi taakka, kuin suurperheelliselle lasten suuri luku. Et ymmärrä sitä, että Jumala on huolehtinut ja huolehtii Häneen uskovista. Niin kuin hän huolehtii taivaan linnuista, niin vielä enemmän Hän pitää huolta omistaan.
Et ymmärrä sitä, että ehkäisy voi myös pettää. On myös monilapsisia perheitä, joilla ehkäisystä huolimatta he ovat lapsia saaneet. Et siis ymmärrä sitä, että "siemenien linkoaminen" voi johtaa kaikissa tapauksissa lasten syntyyn tai syntymättömyyteen. Koskaan ihminen ei voi olla täysin varma seurauksista. Taas kunkin parin normaali sukupuolielämä mahdollistaa aina lasten saannin - tai saamattomuuden. Hedelmöittyminen ja sen muuttuminen raskaudeksi, keskenmenoksi tai vauvan syntymiseen, ei ole ihmisen päätettävissä. Ihminen voi myös tappaa hedelmöittyneen munasolun kohtuun tai jo lapseksi kehittyneen tai juuri syntyneen. Mutta ihminen ei voi luoda elämää.