10v. kauhukakara

10-vuotias on jo sen verran iso, että ymmärtää syyt ja seuraukset. Tehkää pojalle selväksi että jokaisesta "homottelusta" tms. lähtee joku pojalle kiva asia, esim. pleikan tai tietokoneen peluu tietyksi ajaksi,tai jotain muuta. Varmasti keksitte asian joka on pojalle mieluinen. Sinun ja miehesi pitää vain vetää tiukasti yhtä köyttä. Meillä tuo auttoi, vaikka alku oli vaikeaa.

Kyllä kymmenenvuotias jo tietää mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Hän tajuaa myös sen, miten hyväksikäytetään vanhempia.
Nyt tuolle kaverille pitää saada selvät säännöt ja rajat sekä noudattaa niitä JOHDONMUKAISESTI.
Kielenkäytöstä pikkurangaistuksia esim jo mainitut tv- ja pleikkakiellot. Miksi syödään yleensäkään sipsiä, eikö se voiso olla palkintoruoka hyvästä käytöksestä? Jos ei siivoa, ei ulos eikä kavereita kotiin. Siis kotiarestit/huoneessa ajattelut jne käyttöön ehdottomasti. Ja kaikki on myös toteutettava JOHDONMUKAISESTI eikä vaan tyhjiä uhkailuja...

Tuo tilanne ei todellakaan ole paha VIELÄ jos osaat kuvitella, että murrosikä on vasta edessä! Ja on ihan väärin opettaa/kasvattaa lasta ilman rangaistuksia (enkä tarkoita selkäsaunoja), koska kuitenkin meidän aikuistenkin maailmassa saa rangaistuksen (esim sakot taikka vankila) väärin tekemisistään. Lapsille vaan suhteutetaan asiat oikeaan mittakaavaan. Mutta rajat on rakkautta ja kannattaa perustella, että jos ei välitettäisiin niin saisikin tehdä mitä lystää...

Voimia tulee vaatimaan teiltä molemmilta ja yhteenhiileenpuhaltamista, mutta kannattaa varmasti!

pelit ja kaikki muu ylimääräinen kiva vasta, kun käytös on kohdallaan. Selvittäkää pojalle, mitä huonosta käytöksestä seuraa (esim kiroilusta tietty sakko)ja pitäkää sitten säännöistä kiinni. Jos kaikki sujuu, palkitkaa ja kertokaa myös, että poika osaa käyttäytyä hyvin. Ei pelkällä haukkumisella pitkälle päästä! Samat säännöt myös äidin luona, onko hän tietoinen pojan käytöksestä, saako siellä olla ihan miten vaan? Hyvä olisi, jos poika ja isä löytäisivät yhteisen harrastuksen.

Meillä mieheni kanssa ei ole lapsia. Miehelläni on ex avioliitosta lapsia jotka ovat meillä säännöllisesti. Kotonaan äidillä kaikki lapset kiroileva, pienimmät pelkäävät vanhinta 13 v poikaa äitinsä luona kun äiti ei saa poikaan otetta. Meillä ollessa lapset ovat normaalin vilkkaita mutta tottelevat kun heitä komennetaan. Kiroilu kielletty josta tulee sakko ja jos joku vahingossa kiroilee jopas tulee muut kertomaan, se on koettu hyväksi. Me pidämme lupauksemme lapsille ei siis luvata turhia. Myös minulla on kuri ja ote siihen 13v poikaan, ei ole kertaakaan sanonut pahasti. En ole se paha äitipuoli, vaan lapset puhuvat minulle asioita joita eivät esim sano isälleen. Ehkä he haluavat myös olla lomansa meillä siksi kun on turvallista, aikuiseen voi luottaa ja aikuinen luottaa lapseen. Lasten äiti on tehnyt näiden lasten jälkeen vielä muutaman eri isälle ja on nyt sinkkuna reilu 30v ja poikaystävät 25... Eipäs ole varmaan pitkäaikaisia suhteita. Joten lasten kotona ei ole sitä turvallisuutta ja jatkuvuutta. Meni vähän ohi aiheen.

Jos poika homottelee isäänsä, niin se ei johdu mistään muusta kuin siitä, että isä on lepsu. Hän antaa pojan kävellä ylitsensä, toisin sanoen. Kunnioitus on kaiken A ja O, mutta nyt se on menetetty, jos sitä koskaan olikaan. Pojalle pitää näyttää, kuka käskee. Isän pitää nousta auktoriteetiksi, ehkä ensimmäistä kertaa elämässään? Hänen on osoitettava asemansa näytettävä pojalle pojan paikka. Sen on paras tapahtua nyt ennen kuin poju kasvaa ja runnoo isänsä, vielä ei ole liian myöhäistä. Isän on tehtävä tiukasti sanallisesti peli selväksi. On tarpeen vaatiessa tartuttava poikaan kiinni ja mentävä lähelle, jotta sanoma tulee kuulluksi ja menee perille. Pahoinpitelyä en tarkoita. Jonkinlainen pakottaminen on kyllä nyt taatusti tarpeen, ei se poika vapaaehtoisesti asemastaan luovu. Sinun tehtäväsi on kertoa tämä miehellesi ja tukea häntä pojan suhteen. Äläkä anna sen hyppiä nenillesi!