ei rakkautta ole..

toivottavasti vain tilapäisesti. Kuulostat tosi pettyneeltä. Haluatko kertoa, mikä sai sinut tuollaisiin aatoksiin?

Omasta mielestäni maailmassa on paljon rakkautta, ja siitä on onneksi paljon käytännön esimerkkejä - niin kuin myös siitä, mitä rakkaudettomuudessa eläminen voi saada ihmisiä tekemään. Joku viisas on joskus sanonut: "Opettele rakastamaan itseäsi, niin voit oppia rakastamaan muitakin".

Auttaisikohan, jos me itse yrittäisimme pitää huolta tasapainosta ja osoittaa osaltamme rakastavamme sekä omia läheisiämme että välillä vähän muitakin ihmisiä?

sekä rapiat päälle.

;-)

Luettelit listan sellaisista asioista, mitä rakkaus ei mielestäsi ole. Kiinnostavaa olisi nyt kuulla mitä se mielestäsi on, vaikket sitä ole nähnyt, tavannut tms. Kuitenkin tiedät mitä se voisi olla, kun väität, ettei sitä ole. Annatko tulla? Rakkaus on niin tärkeä osa ihmisen elämää, että siitä voisi ja pitäisi aina puhua.

aivan toinen käsitys. Rakkaus on suunnaton energianlähde. Se auttaa kestämään suuria koettelemuksia. Se antaa hyvyyttä, rakkauden voimalla haluaa toiselle vain hyvää. Tällaisena olen itse kokenut rakkauden. Se vaikuttaa myös sen lopullisen rajan takaa. Mitä enemmän saa itse rakkautta, sitä enemmän pystyy sitä antamaan.

sanaan rakkaus, on lastattu niin paljon painoarvoa, ettei sitä voi käyttää kuin vihkikaavassa.
Amerikkalainen teeskentely ei sovi suomalaisen käytökseen. Suomalainen pitää tai tykkää toisesta ihmisestä. Pitää ja välittää lapsistaan ja elämäntoveristaan.
Jos mies tai nainen sanoo toiselle rakastavansa, hän voisi suoraan kysyä mennäänkö meille vai teille. Sopiisko "pikaiset" tai mitä muuta tahansa halukkuuden ilmaisua.
Luvata rakastaa toista myös pahoina päivinä on taakka, jota ei haluta. Silloinhan on usein hellät tunteet kateissa ja vain vastuuntunto ja velvollisuus pitää lupaukset kuolemaan saakka. Harva romantiikka kestää, kypsän suhteen rakkaus on enemmänkin luottamusta ja turvallisuuden tunnetta' rippusella hellyyttä maustettuna.

Megaluonnossa, kosmoksessa esiintyvää perusvoimaa.
Ruohosta ihmiskunnan intelligentteihin saakka on tästä woimasta riippuvaisia.

...kuten vaikka vanhempien rakkaus lapsiinsa, aika monet rakastavat lemmikkejään (joskus soisi, että rakastaisivat jotakin ihmistäkin yhtä kiihkeästi), elämääkin voi kuulemma rakastaa ja me suomalaisethan rakastamme tunnetusti työntekoa yli kaiken eli ei se rakkaus aina ole sitä miehen ja naisen tai miehen ja miehen tai naisen ja naisen välistä taivastelua. En olisi muuten nuorempana uskonut, että kuusikymppisetkin ovat tässä suhteessa ihan yhtä lapsellisia kuin teini-ikäiset. Haikailevat vielä tämän ns. sukupuolten välisen rakkauden perään. Eihän se silloin kuollutta voi olla, jos se näin kovin kiinnostaa, kuten näkyy...

Totuus liene,että kyllä me kaikki haluamme olla rakastettuja tai ainakin kantaa mukanamme illuusiota siitä, että olemme jonkun rakastamia. Se on aika oleellinen asia elämässä. Jos ei ole, katkeroituneita harppuunoita on myös näytillä suomalaisessa yhteiskunnassa yllin kyllin. Rakastakaamme vaikka itseämme, jos muuta kohdetta ei ole!

Siis oikeassa olet katkeroituneisuudessasi, jos rakkautta kuvittelit joksikin kaikkivoivaksi lääkkeeksi.

Oikeastihan rakkaus on vain äkillinen verensyöksy sinne kriitisiin kohtiin. Seuraako siitä hyvää seurustelusuhdetta, onkin jo eri juttu. Ja jos seuraa, niin kaikki viehätysvoima pitää panna peliin.

jotain kokenut, ei sitä voi muilta kiistää!
Oma rakkaani on ollut minulle, minä hänelle rakas jo yli 30 vuotta.

Ei pettämistä, ei mitään muutakaan negatiivista piirrettä.
Hän toisi minulle vaikka kuun taivaalta, on ystäväni todennut.

En voi kuin kiitollisena käteni yhteen liittää, ja kiittää.