Neljäkymmentä vuotta sitten, tarkemmin 29. päivänä kesäkuuta 1966, päätti Loviisan kaupungin valtuusto myydä atomivoimalaitoksen rakentamista varten osan Hästholmenin saaresta ja noin 65 hehtaaria maata mantereen puolelta sekä lisäksi noin 250 hehtaaria vesialuetta Hästholmenin edustalta. Imatran Voima maksoi alueista käteisellä 1,1 miljoonaa markkaa kaupanteon yhteydessä. Kaupunginjohtaja Gunnar Wahlström huokasi helpotuksesta: ruotsia osaavan loviisalaisnuorison muutto Ruotsiin tyrehtyisi, niin hän luuli. Vuoden 1965 lopussa oli Loviisassa 65 työtöntä nuorta. Seuraavan vuoden lopussa oli luku jo kolminkertaistunut. Rauma Repola Loviisan tehtaiden tilauskanta läheni nollaa ja Nordströmin varustamo oli konkurssin partaalla. Sodanjälkeiset suuret ikäluokat (s.1944–1949) pakenivat Itä-Uusimaalta Ruotsiin työn perään. Kaikki, jotka osasivat muutaman sanan ruotsia, kelpasivat riikinruotsalaisille värväreille.
Kesti kolme vuotta, ennen kuin Imatran Voima ja venäläinen Tekhnopromeksport 9. päivänä syyskuuta 1969 allekirjoittivat alustavan sopimuksen atomivoimalaitoksen rakentamisesta Loviisaan. Lopullinen sopimus saatiin allekirjoitetuksi vasta seuraavana vuonna, 6. päivänä kesäkuuta. Suomen ensimmäistä atomivoimalaa ryhdyttiin rakentamaan. Loviisaan alkoi virrata väkeä sisämaasta, mutta Ruotsiin lähtijät olivat juurtuneet uuteen isänmaahansa eivätkä palaneet Loviisan seuduille. Loviisan kielisuhteet muuttuivat rakentamisen aikana, ruotsista tuli vähemmistökieli ja suomen kielestä tuli Loviisan enemmistökieli. Virallisesti Loviisa I vihkivät käyttöön Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja Neuvostoliiton pääministeri Aleksei N. Kosygin maaliskuun 23. päivänä 1977. Loviisa II otettiin käyttöön toukokuussa 1980.
Yhdistys Loviisan puolesta – För Lovisa ry ajoi kovasti viidettä ydinvoimalaa Loviisaan. Pettymys oli suuri, kun TVO 16.10.2003 ilmoitti uuden ydinvoimalan sijoituspaikaksi Olkiluodon. Suomessa puhutaan yhä äänekkäimmin kuudesta ydinvoimalasta. Myös maailmalla halutaan lisää ydinvoimaa.
Kiinalla on aikomus rakentaa 27 uutta ydinvoimalaa vuoteen 2020 mennessä. Peräti 50 uutta ydinvoimalaa yhteensä aiotaan rakentaa samanaikaisesti Intiassa ja Venäjällä. Ydinsähkö nelinkertaistuu ja samaten uraanin menekki. Nykyään on uraanin louhinta EU:n alueella olematonta. EU on maailman suurin uraanin tuoja. Koko Venäjän uraanin ulkomaankauppa kulkee Suomenlahden kautta. Vuodessa Pietarin satamaan tulee ja lähtee 50 tuhatta tonnia uraania kahden miljardin euron edestä. Kasvua silmällä pitäen Venäjä kaavailee omaa uraaniterminaalia Pietarin lähettyville rakennettavaan Ust-Lugan suursatamaan. Miten riippuvaiseksi Venäjän energiasta aikoo EU ja siinä mukana Suomi tulla?
Ranskalainen Cogema käytti Suomessa 1,7 miljoona euroa uraanikaivostoiminnan kannattavuuden tutkimiseen. Mikäli kaivostoimintaan joskus Itä-Uusimaalla ryhdytään, niin uraanimalmi kuljetetaan mitä todennäköisimmin Valkon sataman kautta maailmalle. Kaivostoiminta tuottaa rahaa ja työtä itäuusmaalaisille. Kaikki kaivostoiminta vaikuttaa ympäristöön. Uraanikaivostoiminta ei sinänsä eroa tavallisesta kaivostoiminnasta. Ongelmallista uraanilouhinnassa on lieju, joka syntyy, kun uraani erotetaan kiviaineksesta rikkihapolla. Lieju voi pilata pohjavesiä ja liejun pohjalla on raskasta kiintojätettä, josta osa on radioaktiivista. Uusilla tekniikoilla on voitu vähentää louhinnan ympäristövaikutuksia. Jos tulevan kaivosyhtiön päätäntävalta vielä on suomalaisten käsissä, uskoisin, että Itä-Uusimaalla voidaan toteuttaa toimivaa uraanikaivostoimintaa. Loviisa ympäristökuntineen on taas suurien päätöksien edessä.
Magnus Rögård puheenjohtaja
Loviisan puolesta – För Lovisa ry
http://koti.mbnet.fi/peter88/loviisan_puolesta/
http://www.saunalahti.fi/rog
Kesti kolme vuotta, ennen kuin Imatran Voima ja venäläinen Tekhnopromeksport 9. päivänä syyskuuta 1969 allekirjoittivat alustavan sopimuksen atomivoimalaitoksen rakentamisesta Loviisaan. Lopullinen sopimus saatiin allekirjoitetuksi vasta seuraavana vuonna, 6. päivänä kesäkuuta. Suomen ensimmäistä atomivoimalaa ryhdyttiin rakentamaan. Loviisaan alkoi virrata väkeä sisämaasta, mutta Ruotsiin lähtijät olivat juurtuneet uuteen isänmaahansa eivätkä palaneet Loviisan seuduille. Loviisan kielisuhteet muuttuivat rakentamisen aikana, ruotsista tuli vähemmistökieli ja suomen kielestä tuli Loviisan enemmistökieli. Virallisesti Loviisa I vihkivät käyttöön Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja Neuvostoliiton pääministeri Aleksei N. Kosygin maaliskuun 23. päivänä 1977. Loviisa II otettiin käyttöön toukokuussa 1980.
Yhdistys Loviisan puolesta – För Lovisa ry ajoi kovasti viidettä ydinvoimalaa Loviisaan. Pettymys oli suuri, kun TVO 16.10.2003 ilmoitti uuden ydinvoimalan sijoituspaikaksi Olkiluodon. Suomessa puhutaan yhä äänekkäimmin kuudesta ydinvoimalasta. Myös maailmalla halutaan lisää ydinvoimaa.
Kiinalla on aikomus rakentaa 27 uutta ydinvoimalaa vuoteen 2020 mennessä. Peräti 50 uutta ydinvoimalaa yhteensä aiotaan rakentaa samanaikaisesti Intiassa ja Venäjällä. Ydinsähkö nelinkertaistuu ja samaten uraanin menekki. Nykyään on uraanin louhinta EU:n alueella olematonta. EU on maailman suurin uraanin tuoja. Koko Venäjän uraanin ulkomaankauppa kulkee Suomenlahden kautta. Vuodessa Pietarin satamaan tulee ja lähtee 50 tuhatta tonnia uraania kahden miljardin euron edestä. Kasvua silmällä pitäen Venäjä kaavailee omaa uraaniterminaalia Pietarin lähettyville rakennettavaan Ust-Lugan suursatamaan. Miten riippuvaiseksi Venäjän energiasta aikoo EU ja siinä mukana Suomi tulla?
Ranskalainen Cogema käytti Suomessa 1,7 miljoona euroa uraanikaivostoiminnan kannattavuuden tutkimiseen. Mikäli kaivostoimintaan joskus Itä-Uusimaalla ryhdytään, niin uraanimalmi kuljetetaan mitä todennäköisimmin Valkon sataman kautta maailmalle. Kaivostoiminta tuottaa rahaa ja työtä itäuusmaalaisille. Kaikki kaivostoiminta vaikuttaa ympäristöön. Uraanikaivostoiminta ei sinänsä eroa tavallisesta kaivostoiminnasta. Ongelmallista uraanilouhinnassa on lieju, joka syntyy, kun uraani erotetaan kiviaineksesta rikkihapolla. Lieju voi pilata pohjavesiä ja liejun pohjalla on raskasta kiintojätettä, josta osa on radioaktiivista. Uusilla tekniikoilla on voitu vähentää louhinnan ympäristövaikutuksia. Jos tulevan kaivosyhtiön päätäntävalta vielä on suomalaisten käsissä, uskoisin, että Itä-Uusimaalla voidaan toteuttaa toimivaa uraanikaivostoimintaa. Loviisa ympäristökuntineen on taas suurien päätöksien edessä.
Magnus Rögård puheenjohtaja
Loviisan puolesta – För Lovisa ry
http://koti.mbnet.fi/peter88/loviisan_puolesta/
http://www.saunalahti.fi/rog
Vastaukset 25
Vanhimmat
Den 29. juni år 1966 beslöt stadsfullmäktige i Lovisa att sälja Hästholmen med ett därtill hörande 65 hektar stort markområde på fastlandet och ett 250 hektar stort vattenområde ytterom Hästholmen för 1,1 miljon mark åt Imatran Voima. Stadsdirektör Gunnar Wahlström andades ut, strömmen av finlandssvensk ung arbetskraft till Sverige, skulle upphöra, trodde han. Vid utgången av år 1965 fanns det 65 arbetslösa unga i Lovisa. I slutet av år 1966 hade siffran tredubblats. Orderstocken hos Rauma Repola Lovisa fabriker var nästan noll och Nordström rederiet stod på ruinens brant. Efterkrigstidens stora årskullar (f.1944-1948), då i tjugoårsåldern, flydde Östra Nyland till Sverige för att få jobb. Alla som kunde något svenska, dög för de riksvenska värvarna.
Det tog tre år, ända till den 9 september år 1969 förrän Imatran Voima och det ryska Tekhnopromexport undertecknade föravtalet om leverans av ett atomkraftverk till Lovisa. Det slutliga avtalet undertecknades den 6 juni följande år. Byggandet av Finlands första kärnkraftvek kunde börja. Folk strömmade till Lovisa från inlandet, men de som flyttat till Sverige hade rotat sig där och återvände inte. Lovisa förvandlades under byggnadstiden av kärnkraftverket från en stad med svenskspråkig majoritet till en stad med finska som huvudspråk. Officiellt invigdes Lovisa I av president Urho Kekkonen tillsammans med Sovjets premiärminister Alexej N. Kosygin den 23.3.1977. Lovisa II togs i bruk i maj 1980.
Föreningen Loviisan puolesta - För Lovisa r.y. lobbade hårt för att få det femte kärnkraftverket till Lovisa. Trots alla våra försök, så meddelade Industrins kraft, den 16.10. 2003 att de valt Olkiluoto som placeringsort för kraftverket. I Finland höjs nu allt högre röster för ett sjätte kärnkraftverk och vår förening ligger i startgroparna för en intensiv lobbning med Lovisa som förläggningsort. Också ute i världen höjs röster för kärnkraft. Till exempel Kina är beredd på att bygga 27 nya kärnkraftverk fram till 2020. I Indien och Ryssland väntas omkring 50 nya kärnkraftverk slås upp under samma period. Produktionen av kärnkraft fyrfaldigas och likaså åtgången av uran. I dag bryts nästan ingen uran i EU. EU är världens största importör av uran. Från Ryssland transporteras årligen via hamnen i S:t Petersburg 50 tusen ton uran till ett värde av två miljarder euro. Handeln med kärnbränsle via Ryssland har stigit till sådana mått att Ryssland planerar att bygga ett stort lager för kärnbränsle i hamnstaden Ust-Luga vid Finska viken. Hur beroende av energi från Ryssland, tänker EU och Finland bli?
Det franska bolaget Cogema spenderade hela 1,7 miljoner euro för en undersökning om lönsamheten för en eventuell urangruvdrift. Om gruvdrift någonsin inleds i Östra Nyland, så transporteras malmen ut på världsmarknaden via hamnen i Valkom. Det ger pengar och arbeten för hela Östra Nyland. All gruvbrytning medför miljöpåverkan. De generella miljökonsekvenserna för uranbrytning skiljer sig inte från annan gruvverksamhet. Vad som är problematiskt vid uranbrytning är urlakningsprocessen, där en risk för nedsmutsning av grundvattnet finns och där en del av gruvresterna i lakvattnet innehåller radioaktiv strålning. Med moderna metoder och teknologi kan miljöpåverkan drastiskt minskas. Ur miljösynpunkt och med bestämmande rätten i finska händer på ett eventuellt gruvbolag är uranbrytning en fullt hanterbar gruvverksamhet. Lovisa med omnejd står igen inför stora beslut.
Magnus Rögård ordf. för
Loviisan puolesta – För Lovisa ry
http://koti.mbnet.fi/peter88/loviisan_puolesta/
http://www.saunalahti.fi/rog
Että onnenpotkuna atomivoimalaitosta Loviisalle pidettiin. uskon, että näin on ollutkin.
Onnenpotkuina olivat aikoinaan kaikki metalli- ja prosessiteollisuuden rakenteet, joissa R-R oli mukana.
Jos kielisuhteet ovat muuttuneet, niin mitä siitä. Pääasia lienee työllisyys.
Ilman töitä ei edes itä-uusmaalaiset elä, puhuuko he sitten ruotsia tai suomea, sen tajusi jo aikoinaan Loviisan kaupunginjohtaja Gunnar Wahlström.
Pieni selvennys tekstiin "Suuri Päätös 41 vuotta sitten". Ranskalainen Cogema on varannut Suomessa 1,7 miljoona euroa uraanikaivostoiminnan kannattavuuden tutkimiseen. Osa rahoista jäi ilmeisesti käyttämättä.
Utan arbete lever inte ens östnylänningarna, oberoende om de talar finska eller svenska. Det förstod dåvarande stadsdirektören Gunnar Wahlström.
En liten rättelse till texten "Det stora beslutet för 41 år sedan".
Det franska bolaget Cogema hade reserverat hela 1,7 miljoner euro för en undersökning om lönsamheten för en eventuell urangruvdrift. En del av de tilltänkta medlen förblev troligen oanvända!
Magnus Rögård puheenjohtaja / ordförande för
Loviisan puolesta – För Lovisa ry
http://koti.mbnet.fi/peter88/loviisan_puolesta/
http://www.saunalahti.fi/rog
Kerrotaan, että Gunnar Wahlström siihen aikaan, kuin kauppoja hierottiin Suomen ensimmäisestä ydinvoimalasta, että Wahlström pakkasi matkalaukun ja lähti bussilla kahdeksi viikoksi Helsinkiin varta vasten saamaan ydinvoimalan Loviisaan. Siihen aikaan ei kaupunginjohtajillakaan ollut omaa autoa niinkuin ei monella muillakaan ollut. Matkustettiin joko Holmströmin, Pyhtään liikenteen tai Vilkkaan busseilla ja jos asioita oli paljon niin yövyttiin Helsingissä. Niin teki myös Wahlström. Hän asui 2 viikkoa yhtä kyytiä hotellissa ja juoksi päivisin eri viranomaisten ja muiden ydinvoima-asiohin vaikuttavien ihmisten välillä ja kun hän palasi Loviisaan niin hänellä oli mukana lupaus "Suomen ensimmäisestä ydinvoimalasta".
Näin kerrotaan
Magnus Rögård puheenjohtaja
Loviisan puolesta - För Lovisa ry
Sivuaa nimenomaan tärkeää jos ei jopa elintärkeää osaa Loviisa eli Valkon aluetta. Jos se joudutaan esim. tyhjetämään niin se on Loviisan kuolinisku.
Kritiikitön suhtautuminen yhdinvoiman aututeen on yhtä vaarallista blanco-shekin antaminen huijarin käsiin.
Tshernobylin onnettomuuden seuraukset olivat kansainvälisestikin kauheita. Minulla on hyvä syy epäillä, että tyttärenikin sairastui kilpirauhassyöpään tämän onnettomuuden takia.
Luettuani lauantain (5.5.07) Östra Nylandin pääkirjoitusta ”Hur är det möjligt” huomaan miten eri lailla tänään Östra Nylandin päätoimittaja suhtautuu mahdolliseen uuteen ydinvoimalaitokseen, kuin silloin 41 vuotta sitten kuin edellisellä kerralla sovittiin ydinvoimalatontista. Nyt odotan mielenkiinnolla mitä Loviisan lehdet ÖN ja LS kirjoittavat tulevan valtuustokokouksen 9.5 jälkeen.
41 vuotta sitten kesäkuun 29. päivänä 1966 hyväksyi kaupunginvaltuusto yksimielisesti Imatran Voiman ostotarjouksen. Valtuuston poliittiset ryhmittymät olivat harvinaisen yksimielisesti asian takana. Ruotsalaisen kansanpuolueen ja sosiaalidemokraattien edustajat olivat tehneet jopa keskinäisen sopimuksen asiasta, ja kokoomuksen edustajat kannattivat luonnollisesti elinkeinoelämää vilkastuttavaa voimalahanketta.
Loviisan sanomalehdet ottivat tyytyväisenä vastaan valtuuston päätöksen. Östra Nylandin mukaan atomivoimalaitos ”tulee vetämään eri alojen teollisuutta kaupunkiin ja tämä merkitsee kasvua koko Loviisalle eikä vain teollisuussektorille. Atomivoimalaitos tulee antamaan Loviisalle huomattavan paikan Suomen kartalla eikä tällä ole häpeällistä merkitystä.” Myös Loviisan Sanomat uskoi voimalaitoksen virkistävän kaupungin elinkeinoelämää ja taloutta. Lehden mielestä kaupunki oli nukkunut jo liian pitkään ”Ruususen untaan”, ja nyt tehty päätös ”on tälle seudulle huima edistysaskel sillä kehityksen tiellä, jolla Loviisa on ryhtynyt astumaan”. Atomivoimala nostaisi yhdellä iskulla teollistuneimpien kaupunkiemme rinnalle.”
Magnus Rögård puheenjohtaja
Loviisan puolesta – För Lovisa ry
Efter att ha läst lördagens (5.5.07) Östra Nylands ledare ”Hur är det möjligt” kan jag inget annat än konstatera hur annorlunda dagens ÖN förhåller sig till det nya kärnkraftsbolagets eventuella tomtköp mot vad som sades för 41 år sedan, då Lovisa stad senast sålde tomtmark åt ett elbolag. Nu väntar jag med intresse på hur våra lokaltidningar reagerar efter fullmäktigemötet onsdagen den 9.5.07.
För 41 år sedan den 29 juni 1966 godkände stadsfullmäktige enhälligt Imatran Voimas erbjudande för inköp av tomt för ett atomkraftverk Lovisa politiska grupperingar stod enhälliga bakom beslutet. Sfp och Sos dem. hade gjort ett gemensamt beslut för tomtförsäljning åt IVO. Samlingspartiet igen godkände naturligtvis ett beslut, som skulle inverka positivt på näringslivet.
Lokaltidningarna tog nöjda emot fullmäktiges beslut. Östra Nyland tyckte att atomkraftverket ”kommer att dra till sig olika branchers industrier och detta betyder ett uppsving för hela Lovisa och inte enbart för industrisektorn. Atomkraftverket kommer att ge Lovisa en betydande plats på Finlands karta och detta är inget att skämmas för. Också Loviisan Sanomat trodde på att kraftverket skulle ha en stimulerande effekt på näringslivet och ekonomin. Enligt tidningen hade staden redan allt för länge sovit ”Ruususen unta”, och det nu gjorda beslutet var ett enormt steg på den utvecklingsväg, som Lovisa stad nu har gett sig in på. Atomkraftverket skulle med ett slag föra in Lovisa bland de mera industrialliserade städerna i landet.
Magnus Rögård ordförande för
Loviisan puolesta – För Lovisa ry
Kun Imatran Voima siirtyi HWR-275-tutkimuksesta käytännön toimiin keväällä 1965, atomivoimalaitokselle oli löydettävä sopiva ja lopullinen sijoituspaikka. Lähtökohtana olivat rannikkoalueet, jossa oli joko valmis tai rakennettava satama.
Alussa tutkittiin Länsirannikon Ahlaisten Landskata ja Sandö, Ketterin alue Pyhämaalla ja Eurajoen Olkiluoto. Atomivoimalaitoksen sijoittaminen Länsirannikolle johtaisi tuntuvasti suurempiin voimansiirtokustannuksiin kuin sijoitus Uudellemaalle.
Ensimmäinen lupaava alue Etelässä oli Inkoon alue jossa Imatran Voimalla oli 40 hehtaarin maa-alue hiilisataman läheisyydessä. Tontti osoittautui liian pieneksi, eikä alueelta saatu ostettua lisää maata. Neuvostoliitto oli palauttanut Porkkalan Suomelle vuonna 1955 ja alueen käyttösuunnitelmat olivat vielä monilta osin keskeneräiset.
Imatran Voima lähetti tammikuussa 1966 virallisen ostotarjouksen Kirkkonummen kunnalle Porkkalanniemen alueesta. Kirkkonummen kielteiseen päätökseen vaikuttivat alueen vaikutusvaltaiset maanomistajat. Atomivoimalaitokselle oli kuitenkin löydettävä nopeasti sijoituspaikka.
Voimayhtiön rukouksiin vastattiin jo helmikuun 15.päivänä 1966. Suomen Yleisradio kertoi iltapäiväuutisissa. Kirkkonummen kunta oli hylännyt Imatran Voiman ostotarjouksen. Loviisan kaupunginjohtaja Karl Gunnar Wahlström kuuli uutiset työhuoneessaan ja soitti välittömästi Imatran Voimaan. Keskus yhdisti puhelun Imatran Voiman laki- kiinteistöosastolle ja siellä vastasi varatuomari Jorma Rahko. Kaupunginjohtaja Wahlström pakkasi laukkunsa ja lähti bussilla Helsinkiin kauppoja hieromaan.
Loviisan tarjous tuli yllätyksenä Imatran Voimalle. Pääkaupungista itään sijaitsevat rannikkokunnat suhtautuivat myötämielisemmin suuriin teollistamishankkeisiin. Imatran Voiman suunnittelijat laativat kesäkuun alussa oman selvityksensä Loviisan tarjoamista maa-alueista. Teknillisesti edullisin vaihtoehto oli Björnvikin alue, mutta myös Gäddbergsön ja Hästholmenin alueet soveltuivat atomivoimalan sijoituspaikaksi.
29. päivänä kesäkuuta 1966, päätti sitten Loviisan kaupungin valtuusto myydä atomivoimalaitoksen rakentamista varten osan Hästholmenin saaresta ja noin 65 hehtaaria maata mantereen puolelta sekä lisäksi noin 250 hehtaaria vesialuetta Hästholmenin edustalta. Imatran Voima maksoi alueista käteisellä 1,1 miljoonaa markkaa kaupanteon yhteydessä.
Lopullinen sopimus voimalaitoksen rakentamisesta venäläisen Tekhnopromeksportin kanssa saatiin allekirjoitetuksi vasta 6. päivänä kesäkuuta vuonna 1970. Suomen ensimmäistä atomivoimalaa ryhdyttiin rakentamaan. Virallisesti Loviisa I vihkivät käyttöön Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja Neuvostoliiton pääministeri Aleksei N. Kosygin maaliskuun 23. päivänä 1977. Loviisa II otettiin käyttöön toukokuussa 1980.
Lähteet muunmuassa Suomalainen Ydinvoimalaitos Tekijät: Karl-Erik Michelsen ja Särkikoski Painopaikka: Edita Prima Oy Helsinki 2005
Magnus Rögård puheenjohtaja
http://www.saunalahti.fi/rog
Loviisan puolesta - För Lovisa ry
http://koti.mbnet.fi/peter88/loviisan_puolesta/
Työ Hästholmenissa alkoi jo toukokuun lopussa vuonna -67.Armeijan kuljetusproomu kävi hakemassa Valkon satamasta H Kullberg&co maansiirtokalustoa ja kuljetti saareen.Silloinen purkupaikka mikä oli tukeista rakennettu on vieläkin tallella,eli hyvää työtä.Työläisiä kuljetettiin veneellä töihin Loviisasta päivittäin,kipparina Lindroosin Kicki. Alotettiin siirtämällä maamassaa voimalaitosalueelta Kirmosundiin,ja samalla louhittiin nykyinen veneväylä.Kallio on nimeltään pissanberget,johtuen siitä kun saaristolaiset ennenvanhaan tuli kaupunkiin,niin naiset kävi siinä pissalla,miehethän pissas yli laidan.No,salmi täytettiin umpeen ja valettiin siltaa,tientekijät tuli vastaan nykyisellä portilla loppukesästä.
Työn valvojana oli jos oikein muistan John Nyholm,ja paikallislehdet kutsuttiin paikanpäälle kun oli tien avajaiset.Nyholmin piti ensinmäisenä ajaa penkkaa pitkin saareen,ja sitä kuvattiin.Todellisuudessa yksi Janne oli jo vetänyt vanhalla pösöllä edestakaisin matkan.
Kun työ oli valmis,tuli parin vuoden seisokki rakentamiseen.
5.12 1969 allekirjoitettiin urakka työmaan pohjanteosta,yli 140.000 kuutiota louhetta ja maamassaa.Siitä se rakentaminen alkoi ja jatkuu vielä tänäkin päivänä.Jos terveyttä riittää lähden rakentamaan vielä kolmattakin,oletan että eläkeikä silloin on 75 vuotta.
Kiitos jutustasi Valdemari, mutta käsitykseni mukaan Imatran Voima ryhtyi jo ennen maakauppa-allekirjoituksien allekirjoittamista, joka tapahtui juhlavasti raatihuoneella elokuun alussa 1966, töihin Hästholmenin saarella. Nimittäin saarelle lähetettiin jo heinäkuussa 1966 rakennusmestari Hans Thomen ja mittamies Mauri Auer sekä kuusi Loviisasta palkattua apumiestä.
Heidän tehtävänään oli kartoittaa saari ja mitata maaston muodot. Vaikka heinäkuun ankarat ukkossateet hidastivat työtä maastossa, Thomen ja Auer saivat urakkansa valmiiksi kuun loppuun mennessä. Thomenin ja Auerin kartoituksen perusteella Hästholmenin saari soveltui varsin hyvin atomivoimalan sijoituspaikaksi. Rapakivigraniittia oli helppo louhia, eikä saarella alustavien arvioiden mukaan tarvinnut tehdä suuria maansiirtotöitä.
Merentutkimusalus Aranda purjehti puolestaan Hästholmenin saaren edustalla, ja aluksen laboratoriossa tutkittiin meriveden koostumusta ja pitoisuuksia, planktonin määrää, pohjasedimenttejä ja veden virtaussuuntia.
Kiitos Valdemari tiedosta että "yksi Janne oli jo vetänyt vanhalla pösöllä edestakaisin" Kirmussalmen sillan yli. Nimittäin virallinen tieto kertoo että mainitsemasi rakennusmestari John Nilsson sai kunnian ajaa ensimmäisenä sillan yli heinäkuussa 1967.
Nyt mielestäni olisi korkea aika saada jutut kerätty niin kaun kuin Valdemareita ja muita jolla vielä on muisti tallessa. Tänään tuntuu vaan voimalan vastustajat olevan äänessä!
Då Imatran Voima sommaren 1965 övergick från sina HWR-forskningar till mera vardaglig handling, betydde det att en slutlig placeringsort måste hittas för ett atomkraftverk. Som utgångsläge hade man kustområden där det fanns en funktionsduglig hamn eller där en hamn kunde byggas.
I början undersöktes Ahlaistens Landskata och Sandö, Ketteris område på Pyhämaa och Eura Ås Olkiluoto. Att placera det tilltänkta atomkraftverket på Västkusten skulle ha fört med sig betydligare större investeringar i kraftöverföringen än vad investeringarna skulle ha medfört om kraftverket placerades vid Sydkusten.
Det första lovande placereingsområdet i söder var området kring Ingå, var Imatran Voima hade en 40 ha:s tomt invid kolhamnen. Tomten fanns vara för liten och då man inte lyckades inskaffa tillläggsjord så vände man sig mot Kyrkslätt. Sovjet hade återgett Porkala år 1955 och områdets generalplan var under arbete.
Imatran Voima sände i januari 1966 ett officiellt erbjudande åt Kyrkslätts kommun för det tilltänkta Porkala området. För Kyrkslätts negativa beslut stod de inflytelserika markägarna. Men en tomt för det tilltänkta atomkraftverket behövdes med det snaraste.
Kraftverksbolaget fick ett överraskande svar redan den 15 februari år 1966. Finlands Rundradio berättade i sina eftermiddagsnyheter att Kyrkslätts fullmäktige hade sagt nej till Imatran Voimas tomtköpserbjudande. Lovisas stadsdirektör Karl Gunnar Wahlström hörde nyheten på sin arbetsplats. och ringde genast till Imatran Voima. Telefonissan förenade Wahlströms samtal till Imatran Voimas lag- och fastighetsavdelning och där svarade vice häradshövding Jorma Rahko. Stadsdirektör Wahlström packade sin kappsäck och for med följande buss till Helsingfors. Enligt sägen bodde Wahlström på hotel i två veckors tid och sprang på dagarna mellan olika instanser. Då Wahlström sent om sider kom hem till Lovisa hade han ett löfte om Finlands första kärnkraft till Lovisa. På den tiden hade inte många egen bil i Lovisa och fast man skulle ha haft, så for man alltid till H:fors med HJ. Holmströms, Pyhtään liikkennes eller Vilkas bussar. Hade man mycket att uträtta så blev man i Helsingfors över natten.
Lovisas erbjudande kom som en överraskning för Imatran Voima. Kommunerna från Helsingfors österut förhöll sig mera positiva till stora industri-investeringar än vad kommunerna västerut från Helsingfors gjorde. Imatran Voimas planerare utredde under juni månad om området som Lovisa stad erbjöd skulle vara passligt för ett atomkraftverk. Tekniskt sätt var Björnvikens område det mest intressanta, men också Gäddbergsö och Hästholmen kunde duga som placeringsplats för ett atomkraftverk.
Den 29. juni år 1966 beslöt stadsfullmäktige i Lovisa att sälja Hästholmen med ett därtill hörande 65 hektar stort markområde på fastlandet och ett 250 hektar stort vattenområde ytterom Hästholmen för 1,1 miljon mark åt Imatran Voima.
Det slutliga avtalet det ryska Tekhnopromexport undertecknades den 6 juni 1970. Byggandet av Finlands första kärnkraftvek kunde börja. Officiellt invigdes Lovisa I av president Urho Kekkonen tillsammans med Sovjets premiärminister Alexej N. Kosygin den 23.3.1977. Lovisa II togs i bruk i maj 1980.
Källa bl.a. Suomalainen Ydinvoimalaitos Tekijät: Karl-Erik Michelsen ja Tuomo Särkikoski Painopaikka: Edita Prima Oy Helsinki 2005
Magnus Rögård ordf. för
http://www.saunalahti.fi/rog
Loviisan puolesta - För Lovisa ry
http://koti.mbnet.fi/peter88/loviisan_puolesta/
PS!. Det vore hög tid att börja insamla material om ett av de intressantaste industriella byggen i den politiska historien, d.v.s. Då Öst och Väst för första gången tillsammans byggde ett så komplicerat industriverk som kärnkraftsverket i Lovisa utgör. Ännu lever många av de byggare som då var med, men leden glesnar och snart har många intreesanta historier gått i graven.
PS2 Då Lovisa byggdes hette det atomkraft. Det är först senare som man börjat tala om kärnkraft
Kyse ei kaikkien kohdalla ole voimalan vastustamisesta vaan kyse on monien kohdalla suuri huoli oman kotinsa puolesta! Ainakin Valkolaisia tämä asia koskettaa ja siitä syystä valtuusto tekee huomenna päätöksen joko hylätä koko maakauppa tai ainakin palauttaa se lisäselvityksiä varten.,,,
Helsinkiläiset hakevat parhaillaan kovasti kohtuuhintaisia kakkosasuntoja meren rannoilta. Valkon asuntojen hintojen mahdollinen lasku E.ON ydinvoimalapelon saattelemana sopii hyvin asuntojobbareille.
Valkon asunnoista, jotka sijaitsevat viiden kilometrin suojavyöhykkeen sisäpuolella, täytyy tehdä pelastussuunnitelma. Tämä tarkoittanee, että väestö on siirrettävä pois Valkosta viiden kilometrin etäisyydeltä noin kuukaudeksi, jos tuuli eli päästön suunta on ollut laitokselta Valkoon päin. Kuukauden muualla oleskelun jälkeen Valkon väestö voisi palata takaisin koteihinsa. Tätä melko todennäköisesti teoreettista haittaa vakituisille asukkaille yritetään nyt suurennella toivossa, että Valkon vakituiset asukkaat möisivät asuntonsa ale-hintaan.
Helsinkiläiset kakkosasunnon ostajat siirtyvät tietysti viranomaisten evakkosuunnitelmissa olemassa olevaan ykkösasuntoonsa, joten pelastussuunnitelma on heidän osaltaan täytetty. Pelastusviranomaiset joutuvat tässä tapauksessa etsimään kuukauden evakkoasunnon ainoastaan vakituisille asukkaille. Mitä useampi Valkon vakituisista asukkaista myy asuntonsa, sitä helpompi on E.ON ja pelastusviranomaisten täyttää tarvittavat evakkosuunnitelmat.
Magnus Rögård
Loviisan ydinvoimalaitos on mielenkiintoinen sekoitus itäistä, läntistä ja suomalaista teknologiaa.
Kansainvälisessä vertailussa Loviisan ydinvoimalaitoksesta on tullut kolmen vuosikymmenen aikana huipputason tuotantolaitos. Tulos on hämmästyttävä, kun katsotaan millaisista asemista lähdettiin liikkeelle ja millaisia vaikeuksia matkan varrella kohdattiin. ”Puhtaasti poliittiseksi” muuttunut tilauspäätös asetti neuvostoteknologiaa karsastaneet ja avaimet käteen –laitosta tavoitelleet suomalaisinsinöörit ja asiantuntijat mittavien haasteiden eteen. Laitosta ei saatu valmiina, vaan vastuuta oli kannettava itse paljon enemmän kuin alun perin oli arvioitu. Haasteista kuitenkin selvittiin ja Loviisassa yhdistettiin onnistuneesti idän ja lännen teknologiat.
Loviisan voimalaitoksen erinomainen käyttöhistoria, kansainvälisen tason käyttökertoimet ja erinomainen turvallisuushistoria osoittavat, miten suomalainen ydinvoima on kehittynyt politiikan, teknologian, inhimillisen ratkaisujen ja pitkälti myös sattuman vuorovaikutuksena nykyiseen muotoonsa.
Loviisan ydinvoimahistoria on myös paikallista historiaa. Kuusikymmentäluvun lehdissä arvuuteltiin tuon tuostakin ensimmäisen ydinvoimalaitoksen sijoituspaikkaa. Joillekin paikkakunnille ydinvoimala olisi ollut talouden pelastus, toiset taas eivät rohjenneet kamppailla antaakseen uuden ja tuntemattoman teknologian edetä loppuun saakka. Loviisa uskalsi ottaa riskin, ja se myös sai mitä halusi. Kaupungin energinen puuhamies, edesmennyt kaupunginjohtaja Wahlström, olisi varmasti tyytyväinen, jos tuleva kuudes ja seitsemäskin reaktoriyksikkö päätetään sijoittaa Hästholmenille ja Hästholmenin viereen.
Yllä oleva teksti on lainauksia kirjasta ”Suomalainen ydinvoimalaitos” Tekijät: Karl-Erik Michelsen ja Tuomo Särkikoski Painopaikka: Edita Prima Oy Helsinki 2005
Magnus Rögård puheenjohtaja
http://www.saunalahti.fi/rog
Loviisan puolesta - För Lovisa ry
http://koti.mbnet.fi/peter88/loviisan_puolesta/
Lovisa kärnkraftverk är en intressant blandning av öst, och väst samt finsk teknologi. I internationell jämförelse, har kärnkraftverket i Lovisa under de trettio år som gått, framstått som en produktionsanläggning av högsta rang. Resultatet är förbluffande, då man jämför de förhållanden, som var rådande då man startade och vilka svårigheter, som övervans under byggnadstiden. Ett enbart till ”politiskt belut” förändrat betällningsbeslut. satte de finska ingenjörerna, som såg skevt på sovjetisk teknologi och som önskat ett ”nyckeln i handen” -anläggning, inför enorma utmaningar.
Anläggningen kunde inte fås färdig i handen, utan ansvar måste bäras betydligt mera än vad man från början tänkt sig. Utmaningarna övervanns och i Lovisa förenades lyckligt östlig och västlig teknik med varandra.
Lovisa kraftverks utmärkta driftshistoria, med driftsfaktorer på hög internationell nivå och en enastående säkerhetshistoria visar, hur den finska kärnkraften har utvecklats till vad den är i dag, via växelverkan med politik, teknologi, mänskliga faktorer och också slumpmässiga händelser.
Lovisas kärnkraftshistoria är också lokal historia. I sextiotalets press utsågs än den ena, än den andra orten, till placeringsort för det första atomkraftverket. För en del av orterna skulle placeringen varit en ekonomisk räddning. Andra orter igen vågade inte kämpa ända till slutet om en så obekant teknologi, som kärnkraften utgjorde. Lovisa vågade ta risken och Lovisa fick vad den ville ha. Stadens energiska allt i allo, den numera bortgångne stadsdirektören Wahlström, skulle säkert vara nöjd om han skulle veta, att man för tillfället planerar ett sjätte och ett sjunde kärnkraftverk på Hästholmen och invid Hästholmen.
Texten här över har plockats ur den finska boken ”Suomalainen ydinvoimalaitos” Författaret: Karl-Erik Michelsen ja Tuomo Särkikoski Painopaikka: Edita Prima Oy Helsinki 2005
Magnus Rögård ordf. för
http://www.saunalahti.fi/rog
Loviisan puolesta - För Lovisa ry
http://koti.mbnet.fi/peter88/loviisan_puolesta/
ainakin isoissa määrissä. Miten olis vaikkapa kuvan mukainen http://www.nucleartourist.com/images/Kkn1.gif
lauhdutustorni. Jos torni niin toimiiko se kunnolla talvella ja jos sitä tarvitaan talvella niin mihin pakkoslämpötilaan saakka se toimii ilman että höyrysumu alkaa jäähtyä ja vaikuttaako höyrysumu laivaliikenteeseen. Laivaväylä Valkon satamaan kulkee voimalan vierestä.
Olipas mielenkiintoinen kuva. Panen kuvan osoitteen tänne uudelleen. http://www.nucleartourist.com/images/Kkn1.gif
Kuvassa näkyy Valkoa isompaa kylää, joka varmasti on 5 kilometrin rajan sisäpuolella.
Jäähdytystornissa (epäsuora jäähdytys )ylimääräinen lämpöenergia siirretään ympäröivään ilmaan. Lämmönsiirto tapahtuu veden höyrystymisenä tornin läpi virtaavaan ilmaa. Jäähdytystornit ovat Keski-Euroopassa yleisiä jossa vesivarat ovat rajallisia. (Esim. Ruotsissa ei saa käyttää pohjavesiä jäähdytykseen). Epäsuorassa jäähdytysjärjestelmissä talviolosuhteet aiheuttavat ongelmia. Alhaisilla ulkoilman lämpötiloilla muodostuu sumua ilmanpoiston yhteyteen ja sumu muodostaa jäätä sumun laskeutuessa kylmille pinnoille. Ilman puhaltimia toimivat jäähdytystornit ovat paljon voimalaitosrakennuksia korkeampia ja vaikuttavat siten maisemaan. Jäähdytystornista voit lukea enemmän osoitteesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Cooling_tower#Cooling_Towers_of_Nuclear_Reactors
Kuvassa näkyvä jäähdytystorni on todella iso. En vaikka haluaisi sitä Loviisaan eikä se ilmeisesti lähellä olevan laivaväylänkään takia sovi. Mieluummin vähentäisin jäähdytysvesien määrä Suomen lahteen myymällä lämmin laudevesi kaukolämpövedeksi Helsingin Energialle. Eiköhän uusia lähiöitä ala jo silloin olla Loviisan lähistöllä mihin lauhdelämpö soveltuu!
Ei tullut kauppoja eikä voimalaa ja asia on loppuun käsitelty!!!!!!!!
Bis jetzt hat immer noch niemand beweisen können, dass die Ziele des Klimaschutzes ohne Atomkraft erreichbar sind. (Deu)
Tähän saakka ei ole kukaan voinut todistaa että Ilmastomuutoksen pysäyttäminen ilman ydinvoimaa olisi mahdollista. (Fin)
Hittills har ingen kunnat bevisa att målet för ett hindrade av Klimatförändringen kan nås utan kärnkraft. (Swe)
Kyllähän juttu on niin että voimala tänne halutaan edelleen - mutta saarelle!!!
Ruotsissa Forsmark kärnkraftverk omistaa Forsmarks kraftgrupp, jonka omistaja taas on Vattenfall AB, Fortum Generation AB ja Skellefteå Kraft AB (omistus kautta Mellansvensk Krafgrupp AB) ja E.ON Kärnkraft Sverige AB.
Nyt haluavat Ruotsin kilpailuviranomaiset hajottaa ydinvoimaloiden yhteisomistus Ruotsissa. Lue lisää: http://www.nyteknik.se/art/50537
Magnus Rögård
Luin Tekniikka ja Talous lehdestä
http://www.tekniikkatalous.fi/doc.te?f_id=1176084
että: Venäläiset suunnittelevat Suomenlahden rannalle rakennettavaan kahteen reaktoriin lauhdutustornit. Tähän asti lauhdutustorneja on rakennettu vain sisämaahan.
Ehkä venäläiset varautuvat Suomenlahden öljyonnettomuuksiin. "Jos onnettomuus tapahtuu, vedenotto estyy. Suomenlahden eteläpuolella ei ole saaristoa, joten saarten väliin ei voi levittää puomeja pysäyttämään öljyä", miettii toimistopäällikkö Heikki Reponen Suomen Säteilyturvakeskuksesta. Lue lisää yllä olevasta osoitteesta.
Otetaan tämä kuva vielä kerran käsiteltäväksi osoitteesta:
http://www.nucleartourist.com/images/Kkn1.gif
Kuten kuvasta näkyy, niin tiivis asutus on viiden (5) km suojavyöhykkeen sisäpuolella. Kuvassa näkyy myös että tässä tapauksessa on ydinvoimalaitoksen hukkalämpö siirretty ympäröivään ilmaan jäähdytystornin avulla. Yksi Loviisan ydinvoimalaitoksien sijoitusongelmista on Suomen lahteen menevä hukkalämpö. Hukkalämpöä syntyy noin 2/3 osa polttoaineen sisältämästä energiasta ja sähköä saadaan polttoaineesta noin 1/3. Kuvan mittasuhteetkin kertovat siitä. Jäähdytystorni on valtava.
Fortum on jo hakenut jatkoaikaa Loviisan kahden reaktorin käyttölupiin. Fortumin Loviisan yksiköille nyt hakema käyttölupa pidentäisi venäläisvalmisteisten pienten reaktorien käyttöiän 50 vuoteen. Maaliskuun 23. päivänä 2007 on Loviisa ykkönen toiminut 30 vuotta. Nyt olisikin aika miettiä, minkälaiseksi haluamme Hästholmenin tulevan 20 vuoden kuluttua. Voimalan lupaprosessi ja rakentaminen vie 10 vuotta. Silloin on uuden käyttöluvan ajasta enää puolet jäljellä.
Kirjoitin näin jo osoitteessa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=4500000000001557&posting=22000000020317761
E.ON aikoo pysyä Suomessa, vaikka se hävisikin Fortumille kiistan entisestä Espoon Sähköstä. Pääjohtajan Wolf Bernotatin mukaan yhtiön tulevaisuus Suomessa voi olla erinomainen. E.ON on liikkeellä tosissaan. Loviisan puolesta – För Lovisa ry:n puheenjohtajana minua kiinnostaa nyt kovasti, mahtuuko E.ON ja Fortum samalle saarelle.
Apua pääkaupunkiseudun energiaongelmiin saattaisi löytyä Loviisasta niin kuin päätoimittaja Arto Henriksson kirjoittaa Loviisan Sanomissa 27.03. Nythän noin 60 prosenttia kahden nykyisen ydinreaktorin tuottamasta lämmöstä menee jäähdytysveden myötä hukkaan Hästholmenin merialueiden lämmittämiseen. Tänä keväänä 30 vuotta täyttävällä Loviisan ydinvoimalalla on käyttöikää jäljellä arviolta 20 vuotta eikä kaukolämmön vaatimia väliottoja eikä siirtoputkistoja kannata enää tehdä sen varaan. Sen sijaan mahdollisen Loviisan kolmosreaktorin suunnittelussa on pääkaupunkiseudun kaukolämmön tarve syytä ottaa vakavasti huomioon. Ydinvoimalan hukkalämmön hyödyntäminen kaukolämmityksessä auttaisi Helsinkiä puhtaan energian saannissa ja vähentäisi myös Loviisan seudun merialueiden lämpökuormitusta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=4500000000001557&posting=22000000025423656
Suur-Helsingin alueella arvioidaan asuvan vuonna 2050, 2 miljoonaa ihmistä nykyisen 1 miljoonan sijaista. Suur-Helsinki ulottuu, jos suunnitelmat toteutuvat, Loviisaan ja mahdollisesti Kotkaan saakka. Helppoa olisi rakentaa kaukolämpöä uusiin yhteiskuntiin tulevan Heli radan viereen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=4500000000001557&posting=22000000025855279
Loviisassa on niitä jotka pelkäävät ydinjätekuljetuksia meriteitse Olkiluotoon loppusäylytettäväksi. Heitä kehotan lukemaan kirjoitukseni ” Uraanikuljetukset Suomen lahdella” osoitteesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=4500000000001557&posting=22000000015921606
” Vuodessa Pietarin satamaan tulee ja lähtee 50 tuhatta tonnia uraania kahden miljardin euron edestä. Kasvua silmällä pitäen Venäjä kaavailee omaa uraaniterminaalia Pietarin lähettyville rakennettavaan Ust-Lugan suursatamaan.”
Magnus Rögård puheenjohtaja
Loviisan puolesta – För Lovisa ry
http://koti.mbnet.fi/peter88/loviisan_puolesta/
http://www.saunalahti.fi/rog
PS Katsokaa tänä 14.05.07 klo 20.00 iltana MOT -ohjelmaa ”Ydinjäteristeilyllä Itämerellä” Kirjoitin yli vuosi sitten samoista asioista ja on luettavissa ylempänä www-osoitteesta
Loviisan puolesta – För Lovisa ry -niminen seura järjestää seminaarin ydinturvallisuuskysymyksistä Loviisan kino Marilynissä torstaina 06.09.07 klo 18.00 -20.15. Ohjelmassa keskitytään ydinturvallisuuskysymyksiin sekä kansainvälisellä tasolla että kotimaisella tasolla, seminaarin pääpainon ollessa kuitenkin kotimaisten viranomaisten toiminnassa onnettomuuksien ehkäisemisessä että toiminnassa onnettomuuden sattuessa. Lisäksi seminaarissa käsitellään Suomen ydinvoimaloiden merkitystä talouteen. Ohjelma on tarkoitus jakaa siten, että noin tunti varataan 10 -15 minuutin esityksiin ja tunti varattaisiin yleisökeskusteluun. Ydinvoimayhtiöt E.ON, Fortum ja TVO eivät esiinny tilaisuudessa.
Magnus Rögård puheenjohtaja
Loviisan puolesta – För Lovisa ry
http://koti.mbnet.fi/peter88/loviisan_puolesta/
http://www.saunalahti.fi/rog