ihan hyvä siihen asti kun vanhempani erosivat.olin 7-vuotias heidän erotessa.jonkin ajan kuluttua äitini löysi uuden miehen.hän oli väkivaltainen.hän on myös kahden veljeni isä..kun täytin 13,kuulin yhtenä päivänä että isäni oli tehnyt itsemurhan hirttämällä itsensä.se oli kuin maailma olisi kaatunut päälleni,koska rakastin tietenkin isääni.meni pari kuukautta kun olin hoitamassa naapurin lasta.lapsen vanhemmat tulivat sitten yöllä kotiin kännissä tietenkin.nainen sammui ja mies raiskasi minut!olin siis vasta 13!sain vasta nyt kerrottua äidilleni,vaikka olen jo 28.pidin kaikkia asioita sisälläni,vaikka kävin terapiassa isäni kuoleman takia.en tiedä kuinka kauan voi tehdä asialle jotain,mutta silloin häpesin,pelkäsin ja vihasin itseäni,joten en uskaltanut puhua.syytin itseäni kaikesta.olen aina kaikesta pahasta syyttänyt itseäni ja nyt vasta tajusin ettei asiat olleet minun syytäni..näen vielä painajaisia ja sitä äijää välillä jossain ja yököttää todella kovin!!
kerronpa mun tarinan täällä...
lapsena elämäni oli...
161602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vähän jutun vanhenemisesta.
- Jos kyseessä olisi raiskaus, niin sen vanhenemisaika on 10 v.
- Vuoden 2005 lainmuutoksen jälkeen vasta, kun uhri on täyttänyt 28 v.
- jos kyseessä olisi törkeä raiskaus, niin sen vanhenemisaika on 20 v.
- jos kyseessä olisi törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäytö, niin taas 20 vuotta.
- jos kyseessä olisi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö niin 10 v.
noista äskeisistä mahtaa olla?en tiedä,koska olin neitsyt silloin tietenkin vielä ja vasta 13-vuotias?olin nukkumassa jo,heräsin siihen ku ne tuli ja se tuli ja raiskas mut..
Eihän sitä näin vähäisten tietojen valossa voi mennä sanomaan, mikä rikosnimike tulisi kysymykseen.
Arvaan, että asia vaivaa sinua ja olisikohan syytä keskustella ensin jonkun poliisin päällystöön kuuluvan kanssa.
Luulen kuitenkin, että näyttövaikeuksia tulee, kun on sana sanaa vastaan.
Tästä aiheesta on olemassa hyviä kirjoja miten selvitä. Esim. Ellen Bass & Laura Davis: The Courage to Heal.
Kysy kirjastosta onko tämä kirja suomeksi käännettynä. Siinä kerrotaan miten voi selvitä menneisyydestä, vaikka miten pahaa olisi tapahtunut. Siinä on satojen selviytyjien kertomuksia. Jos et vaikka saisikaan enää oikeudellista apua (kirjassa on ohjeita siihenkin) niin saat ainakin paljon muuta apua.
Jo se että rupeat kertomaan tästä on askel eteenpäin! Onnea tulevaisuudelle, sinä itse päätät siitä!
käynpäs kysymässä sieltä!
Toivon todella, että pääset elämässäsi eteenpäin ja voit jättää taaksesi kaiken kärsimäsi pahuuden. Voit kääntää ne kaikki vahvuudeksi. Olet vielä nuori ja voit rakentaa elämäsi onnelliseksi. Pahimmilla hetkillä ajattele, että toisilla on voinut käydä vielä huonommin. Tämä neuvo saattaa kuulostaa ehkä kyyniseltä, mutta auttaa saamaan perspektiä. Löysitkö muuten sen kirjan, jota suosittelin?
Kannattaa suhtautua varauksellisesti tähän mainittuun kirjaan! Annetut ohjeet voivat olla ok, mutta itse aihe ei. Kyse on valemuistosyndroomasta.
Ks. esim. http://www.uskontojenuhrientuki.fi/falsems.html
No aihe ei ole tietenkään OK, koska on täysin väärin raiskata ketään!
Miten ihmeessä joku voi tulla tälläisen ihmeellisen vedon kanssa?
Tämä asia ei sivua mitenkään sinun "uskontojen uhrit" juttua! Uskomatonta.
Olet nähtävästi erehtynyt palstasta. Uskontoja ja ym käsitellään ihan eri palstalla. Tarkasta palstan nimitys!
- Minulle kävi muuten samoin. Otin jonkun ihan toisen asian esille ja kirjeeni meni vahingossa "Huuhaa"- palstalle. Mahtoi ihmiset siellä ihmetellä!
Ole hyvä ja lue viestini uudestaan. Sanoin, että kannattaa SUHTAUTUA VARAUKSELLISESTI TÄHÄN KIRJAAN.
Ei sillä ole mitään tekemistä Uskontojen uhrien tuki ry:n kanssa. Sattuipa vaan heidän sivuiltaan löytyvän aiheesta tekstiä.
En itse ainakaan haluaisi, että jos minut olisi OIEKASTI raiskattu, minulle tarjottaisiin luettavaksi kirjaa, jossa ihmiset KUVITTELEVAT tulleensa raiskatuiksi.
Aste-ero on meinaan aika iso. Sen sinä varmaan itsekin myönnät.
Opettele lukemaan, mitä viestissä sanotaan ja meuhkaa vasta sitten.
Oletko lukenut ko kirjan läpi?
Joo vai ei?
En ole lukenut itse kirjaa. Mutta olen lukenut ko. kirjasta aika ankaraakin arvostelua.
Kuten sanoin, ohjeet voivat olla ok. Tosin en ole niihinkään tutustunut, joten vaikea ottaa kantaa.
Mutta ei ole sama asia "terapeutin" johdolla KUVITELLA (LUULLA) joutuneensa lapsena raiskatuksi, insestin uhriksi, ties miksi kuin se, että näin on tapahtunut OIKEASTI.
Tästä lähtee minun kritiikkini tätä kirjaa kohtaan. En kritisoi ketään, joka on oikeasti kokenut lapsuudessaan, nuoruudessaan, aikuisena tällaista.
Toivottavasti jokainen palstan lukija ymmärtää tämän aste-eron.
Valemuistosyndrooma ja pas-syndroomaa (vieraannuttamisoireryhmä) käyttävät pedofiilien puolustajat. Ne ovat keksittyjä syndroomia juuri siihen, ettei lasten hyväksikäytöt selviäisi. Ei todellakaan kukaan keksi mielessään mitään niin pahaa.
Monesti lapset suojelevat itseään ja pystyvät lapsena unohtamaan ne kauheimmatkin kokemukset, ja vasta kun he oikeasti ovat kypsempiä kohtaamaan traumat he alkavat muistaa. Myös jos he kokevat samantapaisia pahoja kokemuksia, he voivat alkaa muistamaan lapsuuden aikaisia kauhukokemuksiaan.
Kun katsot vierestä kun raiskaaja niitataan
Ai olet vielä sillä asteella että "hammas hampaasta"? Vaikka miten on kokenut vääryyttä, niin ei auta vierestä katselut ja osallistuminen omavaltaisiin kostotoimiin. Pääsee pian oikeuden hoiviin. Ainut mikä auttaa, on itse kasvaa kaiken yli ja jatkaa omaa matkaansa. On hyvin tärkeää silti saada asia sanotuksi. Jos on vielä mahdollista ilmoittaa, niin voi tehdä sen, mutta kaikki pitää mennä oikeusteitse. Voi myös kirjoittaa - asiallisesti. Sen jälkeen kannattaa miettiä kuinka paljon kannattaa laittaa enää energiaansa koko juttuun. Suosittelen edelleenkin sen kirjan lukemista, mitä ehdotin aikaisemmin. Lue sinäkin!
Monessa maassa on edelleenkin silmä silmästä tuomio!
Suomi ei ole sivistysvaltio, kun paapoo paskapäitä!
Niittaus on ainoa parannuskeino!
Niittausta voisi ajatella parannuskeinoksi. Kaikista paras parannuskeino olisi että oikeus kävisi ja tyyppi saisi rangaistuksen. Mutta oikeasti insestistä harvemmin edes syytteet menee läpi. Syynä on ettei näyttöä enää ole, koska uhrit eivät tietenkään häpeän vuoksi ole ajallaan turvautuneet apuun.
Lisäksi Suomikin on täynnä pedofiileja ja pedofiilien pulustajia. On monia asianajajia, jotka puolustavat vain pedofiileja: mm. Leeni Knuuti (en muista uutta sukunimeä), Petri Kankaansivu. Asiantuntijat jotka puolustavat pedofiileja: Anu Suomela, Anja Hannuniemi ja jopa Ben Furhman. Nuo asiantuntijat ovat jopa julkisuudessa puolustaneet pedofiileja, varsinkin insesti-isiä.
Lisäksi insestitutkimukset ja hyväksikäyttötutkimukset ovat niin huonoja, että nekin ovat syy, ettei syytteitä tule. Tosin pedofiilit ottavat näistä huonoistakin tutkimuksista voiton itselleen: väittävät, että tutkimukset tehty huonosti ja siten perätön syytekin meinaa mennä läpi.
Mutta hyvää tässä tapauksessa on, että paljon paremmin syytteen saa kun hyväksikäyttäjä on vieras henkilö ei läheinen.