Joka kantaa oman kortensa kekoon, ja kykenee sopeutumaan riippuvuudestaan huolimatta, eli tulisi puhua narkkari sosiaalipummeista ja häiriköistä yksittäistapauksina. Ei pidä yleistää.
Narkkari voi olla toimiva
yhteiskunnanjäsen
7664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Väitän että narkkari ei voi olla, mutta huumeriippuvainen voi olla jos saa korvaushoitoa tai pystyy kontrolloimaan käyttöään ja kykenee rahoittamaan sen ei-laittomin keinoin.
Narkkarilla tarkoitan maanista stereotyyppistä sekakäyttäjää jonka elämäntehtävä on olla kamoissa eikä mikään muu oikeastaan kiinnosta paitsi sen verran että kamankäyttö voi jatkua.
Suomessa on satojatuhansia vakavasti- useat jopa terminaalisesti- päihderiippuvaisia jotka ovat osa normaalia yhteiskuntaa. Nimittäin tupakoijat. Huolimatta vaikeasta riippuvuudesta he toimivat suhteellisen normaalisti riippuvuudestaan huolimatta kunhan saavat "hoitonsa", siis pääsevät silloin tällöin tupakalle. Teknisesti kaikki nuo tupakoivat ovat riippuvuuden ja päihteen välttämättömyyden suhteen täysin narkomaaneja; kykenevät toki lykkäämään tapaa puoli tuntia sinne tänne mutta kun on mentävä niin sitten on mentävä.
Onneksi tupakka on laillinen ja sallittu sekä siedetty. Tämän vuoksi riippuvuuden "fixaus" ei vie liikaa aikaa tai elämänhallintaa tupakoijalta ja siksi he pystyvät olemaan osa normaalia arkea eikä tupakoija joudu katuojaan - kuin korkeintaan pitkällä tähtäimellä terveyden pettäessä.
Sama voisi päteä esim. heroiiniin ja muihin opiaatteihin riippuvuuskohteena. Vaikka viihdekäyttäjä ei ehkä ole työkykyinen niin riippuvuuttaan hallitseva riippuvainen sitä voi olla; joko riippuvuuslääkitystä tai vaikka sitten itse ainetta tarvii vain annostella niin ettei mene "kuutamolle" vaan riippuvuusoireet eivät häiritse. Tällöin ko. henkilö on työkykyinen ja normaali-funktionaalinen vakavasta riippuvuudestaan huolimatta.
Sensijaan edes ei-riippuvainen narkoMAANI joka vaikkapa harva se päivä nappailee psykedeelejä tuskin kuuluu vakavaan työelämään. Päihteidenkäyttö estää työt vaikutustensa perusteella.
Kaikki siis riippuu mistä roikkuu. Riippuvuus ei ole este kunhan se on hoidettu - tai edes hallittu. Käyttö ei ole este kunhan sitä ei tee työaikana/ole vaikutuksen alaisena.
En ole nähnyt yhdenkään narkkarin sopeutuvan yhteiskuntaan, oli tämä sitten korvaushoidossa tai ei.
Noh, montaako olet seurannut ja millaista hoitoa saivat?
Itse olen nähnyt kaksi tapausta. Toinen joutui hakemaan vieroitushoitonsa päivittäin yli 40 kilometrin päästä huonojen bussiyhteyksien takaa; kulukorvauksia ei annettu matkoista jotka olivat päivittäisiä joten tyypillä ei ollut aikaa tehdä töitä eikä sitten rahaakaan elää kunnolla koska matkoihin meni niin helvetisti rahaa. Lääkkeitä ei annettu mukaan koska pelättiin että väärinkäyttää. Toisin sanoen, hoitosysteemi itsessään takasi että lähtökohdat yhteiskuntaan paluulle olivat todella huonot (ei aikaa tehdä työtä tai kouluttautua, ei rahaa normaaliin elämään). Täten vieroitushoidolta putosi pohja muutamassa kuukaudessa ja tyyppi palasi narkkauskierteeseen kyllästyttyään paskaan. Hoidon alussa motivaatio oli kova, lopussa hän ei enää uskonut että mikään voisi auttaa.
Toisessa tapauksessa tyyppi joutui sairaalaan huilille, sieltä palattuaan sai vieroitusoirelääkityksen himaan ja alkoi siitä lähtien kamattomaksi. Pääsi työkokeiluun heti kun jaksoi jotain tehdä ja osoittautui varsin päteväksi ko. hommissa. 6kk lopettamisesta ei tarvinnut enää mitään lääkkeitä eikä avosairaanhoitoa. Vajaa kaksi vuotta lopettamisen jälkeen pääsi työharjoitteluun yhteen sosiaaliseen yritykseen ja vakinaistettiin melkein heti koska oli loistava työntekijä. Ollut nyt töissä 3 vuotta ja hankkinut itselleen omistusasunnon jossa elää vaimonsa ja muksun kanssa.
Ensimmäinen narkkari oli kaverini Esa joka joutui ongelmiin paljon minua aikaisemmin, luultavasti hän puskee jo koiranputkea jossain hautausmaalla. Toinen narkkari olen minä.
Haista sinä "vierestä seurannut" vittu. Esa on kuollut koska kukaan jolla on valtaa puuttua asioihin ei välittänyt siitä millaiset konkreettiset puitteet hänellä oli. Kukaan ei pysty kiipeämään kaivosta ylös vaikka tarjottais tikkaita - jos vittu 20 alinta askelmaa on poissa!
On totta että joku kieronaama voi joskus ryömiä risukasata pois, vaikka itse en ole nähnyt niin legendoja on.
No paljon useampi kipuaisi jos heitä ei väkisin tönittäisi takaisin paskaan.
Minun paranemiseni tehtiin niin helpoksi kuin mahdollista. Kiitos siitä ja tulokset olivat hyviä. Nyt ihmettelen miksei samaa sovelleta kaikkiin muihinkin ongelmissa oleviin? Esaa kyykytettiin huolella ja hänen motivaationsa tuhottiin hoidon alkumetreillä - ja se EI ole Esan vika!
Niinpä niin, koska olet omin silmin NÄHNYT vain niitä jotka ovat epäonnistuneet vieroittautumispyrkimyksissään tai korvaushoito on mennyt jotenki vinoon.
Sen sijaan et ole NÄHNYT onnistuneita korvaushoitolaisia koska miten sen näkisitkään ? He käyvät töissä, harrastavat, eivät oireile NÄKYVÄSTI ja jotkut pitkälle kroonistuneet ovat eläkkeellä mutta saavat päivittäisen annoksensa (nykyään osa saa sen moneksi päiväksi pari kertaa viikossa), joten jos henkilö vaikuttaa täysin normaalilta, niin hänen opiaattiriippuvuuttaan eli siis sairauttaan joka on hoidossa ei voi NÄHDÄ, yhtä vähän ku näkee paniikkihäiriöstä kärsivän oireita mikäli tällä on käytössään tarpeen vaatiessa tai päivittäin käytettävä riittävän hyvä lääke joka estää tai poistaa riittävän alkuvaiheessa alkavan paniikkikohtauksen.
Pakonomainen huumeriippuvuus kuten myös alkoholismi on sairaus joka jää ihmiseen yleensä loppuiäks kun se on kerran kehittyny. Jos oikealle hoidolla se pysyy kurissa ja henkilöllä on motivaatiota ja todellista halua elää loppuelämänsä raittiina ja nauttia todellisesta elämästä harrastuksineen, niin eihän se piilossa oleva sairaus päälle päin näy kuten ei muutkaan krooniset oikeaoppisesti hoidetut sairaudet välttämättä.