Muut kalanaiset - koetteko vastaavaa:
Koen toisinaan, että olen arvoitus itselleni, aavistan kyllä hyvin muiden mielenliikkeet ja näen heidän toimintojensa motiiveja. Joskus tuntuu tosiaan, että selväluen ihmisiä. Kuulen heidän "ajatuksensa" ja näen heti, jos joku yrittää vedättää minua.
On kuin sireeni alkaisi huutaa sisälläni, jos joku yrittää vetää nenästäni. Voin antaa ymmärtää vedättäjälle, että en huomaa tätä, koska en halua heittää suoraan kasvoillensa havaitsemaani valhetta, vaan annan tämän pokerina jatkaa sepustustaan. Silti tiedän, en koskaan voi luottaa tähän.
Tätä luultavimmin pelaaja ei itse havaitse, koska osaan peittää näkemäni hyvin. En halua siis paljastaa tätä, vaikka se olisi kenties tervein reaktio - annan kiehua omassa valheessaan ja odotan, itse tulee valheensa kanssa vastatusten.
Sitten, vaikka siis mielestäni luen (monesti käynyt ilmi oikeat aavistukseni ja telepaattiset kykyni) huomaan olevani silti itse itselleni arvoitus - ja peilaan kyllä muista itseäni, ja näen, kuka kenties olen.. näen eri puolia itsestäni eri ihmisten seurassa, koen itseni joskus kuin peiliksi - heijastan sitä, mitä ihmiset heijastavat minuun.
Onko muilla kalanaisilla tällaisia tuntemuksia - ovat kuin peilejä toisille ihmiselle, mutta joskus kadoksissa silti itseltään - arvoituksena itselleen?
Siinä se. Voikaa hyvin, lajitoverit ja muut.
Koen toisinaan, että olen arvoitus itselleni, aavistan kyllä hyvin muiden mielenliikkeet ja näen heidän toimintojensa motiiveja. Joskus tuntuu tosiaan, että selväluen ihmisiä. Kuulen heidän "ajatuksensa" ja näen heti, jos joku yrittää vedättää minua.
On kuin sireeni alkaisi huutaa sisälläni, jos joku yrittää vetää nenästäni. Voin antaa ymmärtää vedättäjälle, että en huomaa tätä, koska en halua heittää suoraan kasvoillensa havaitsemaani valhetta, vaan annan tämän pokerina jatkaa sepustustaan. Silti tiedän, en koskaan voi luottaa tähän.
Tätä luultavimmin pelaaja ei itse havaitse, koska osaan peittää näkemäni hyvin. En halua siis paljastaa tätä, vaikka se olisi kenties tervein reaktio - annan kiehua omassa valheessaan ja odotan, itse tulee valheensa kanssa vastatusten.
Sitten, vaikka siis mielestäni luen (monesti käynyt ilmi oikeat aavistukseni ja telepaattiset kykyni) huomaan olevani silti itse itselleni arvoitus - ja peilaan kyllä muista itseäni, ja näen, kuka kenties olen.. näen eri puolia itsestäni eri ihmisten seurassa, koen itseni joskus kuin peiliksi - heijastan sitä, mitä ihmiset heijastavat minuun.
Onko muilla kalanaisilla tällaisia tuntemuksia - ovat kuin peilejä toisille ihmiselle, mutta joskus kadoksissa silti itseltään - arvoituksena itselleen?
Siinä se. Voikaa hyvin, lajitoverit ja muut.
Vastaukset 11
Vanhimmat
monimutkaiseksi--aivan ulalla--
mutta noin se on..kalat "ymmärtää" (tai lukee) kaikkia muita paitsi itseään..
samankaltaisia
kiitos viestistä!
Vastaavaa ja tuollaisia tuntemuksia on.
Vaikka utelitkin naispuolisilta kaloilta vastaavia, niin kyllä samat piirteen on miehilläkin.
Kalojen intuitio on käsittämäton (kyky) ominaisuus - niin hyvässä kuin pahassa. Sitä kannattaa kehittää ja toteuttaa, sillä paljon vähemmällä pääsee jos antaa "epäystävällisten" ihmisten jäädä omaan arvoonsa. Miksi tuhlata kallista aikaa sellaiseen, joka tulevaisuudessa lyö korville?
Kaiken oppii kun ikääntyy, mutta em. taidot ovat harjoiteltavissa (-kin), jos niin haluaa.
Tosin tämän taidon kanssa kannattaa olla tarkkaavainen, sillä ankarasti toteutettuna sosiaalinen elämä luultavasti kärsii. Mutta ainahan voi olla sosiaalinen ja tarkastaa kykynsä avulla vain lähipiiriin pääsevät ihmiset - ja olla muuten oma itsensä sosieteetissä.
Telepatia, aavistaminen ja intuitio ovat käsittääkseni lähes sama asia, ohessa lainaus wikipediasta;
Intuitio on välitöntä tietämistä, jossa tieto tiedon kohteesta saavutetaan suoraan. Intuitiivinen tieto eroaa analyyttisesta tiedosta, joka sisältää käsitteellistä aineistoa.
Intuitiivisen tiedon vastakohta on abstrahoiva tieto. Abstrahoiva tieto saavutetaan tietoisen analysoivan ajatteluprosessin tuloksena.
Sanaa "intuitio" on käytetty eri aikoina toisistaan poikkeavilla tavoilla. Intuitiota pidetään tärkeänä osana luovuutta.
Sana intuitio on muodostettu latinan sanasta intueor, joka tarkoittaa `katsoa`, `nähdä`. Toiset intuitiota koskevat teoriat painottavat intuition intellektuaalisia piirteitä, toiset teoriat enemmän suoran ja välittömän havainnon osuutta. Ajatusta intuitiivisesta tietämisestä on kritisoitu sen epämääräisyyden vuoksi. Vallitsee epätietoisuus siitä kuuluuko intuitiivinen tietäminen aistien vai järjen alueelle.
-
Elikkä liikumme hämärillä alueilla. Itselläni tuo toimii hyvin parisuhteessa, sillä aavistan aikeet, sanomiset jne.
Puhelimen soiminen on yksi hauskimmista piirteistä. Saan aika usein aavistuksen puhelinsoitosta hetkeä ennen pirahdusta, yleensä niin, että soittava henkilö tulee mieleeni ja alan laskea viidestä alaspäin - ja ring ring, puhelin soi.
Toinen puhelimeen liittyvä asia on ajattelu. Jos oikein ajattelen jotakuta tuttuani ja toivon hänen soittavan, se tapahtuu. Tilastollisesti kaikki on varmaan sattumaa, mutta ;), kuka tilastoja tuollaisesta tekisi.
Olen usein sanonut, että se mitä meille on annettu, sen kanssa on elettävä. Ja mikä ettei, hyviä ominaisuuksia kalat on pullollaan, ne vain täytyy tunnistaa ja oppia niistä nauttimaan.
Samaa toivotan sinullekin - nauti kyvyistäsi!
ja vaivannäköä..
Vahva intuitio on varmaan kalojen yksi perusominaisuus (tosin varmasti kaikki oliot jossain määrin omaavat ennakoinnin ja intuitiokyvyn) -- juuri niinkuin sanoit, sekä hyvässä että pahassa.
Jos näkee liikaa, vaarana voi tosiaan olla sosiaalisen elämän kaventuminen, ja pian vain omasta seurastaan "nauttiminen" tai/ja vain todella harvojen läpi kalan silmukoiden läpi päästäminen..
Kenties vaarana voi olla myös paranoidisuus, jos ei pidä varaansa nousevien mielikuvien takia, vaikka toisaalta tuntuu, että tuntemukset useinmiten kyllä osuvat oikeaan.
Kaloilla on vahvuutena herkkyys tai sitten se muodostuu heikkoudeksi, varmasti totuutta siinä.
Varmaan pätee mieskaloihinkin. En itse tunne vain ainuttakaan - tietoisesti - siksi automaationa kalanaisille kysymys.
Kaikkea hyvää kevääseen ja kiitos vastauksesta
ja vastauksista muillekin samalla.
Kala ap.
minulla on tuota olemassa, omaa maailmaa, sosiaalisuutta välillä vaikea toteuttaa, johtuuko tuo kyvystäni aistia ja nähdä niin paljon? herkkyys ja tämä intuitio ei ole helppoa aina,koen sen joskus heikkoutena.
onko niin vai eikö ole,
mutta kokemukseni itsestäni
kalanaisena on ehkä jotain
tuota luokkaa eri elämäntilanteissa,
eli että aistii liikaa ja on pakko
suojata ja vetäytyä, koska ei kestä
niitä ärsykkeiden määrää, jotka joka
puolelta hyökkäävät suoraan suojakerroksien
läpi - ehkä se tosiaan välillä voi olla niin,
että se on heikkoutta, jos ei kykene suodattimiaan sulkemaan ja vähemmän aistimaan -
voit olla oikeassa.
Onko kalaominaisuus tosiaan, tiedä tuota.
Ehkä se herkkyys on tosiaan vain meidän taipuksemme, hyvässä sekä pahassa.
Tasapainottamisen oppiminen, ja selkeän ein sanominen asioille, jotka eivät meille hyväksi tai eivät kiinnosta - ei tarvitse olla aina kaikille olemassa, heidän huoliastianaan - omat tarpeemme unohtaen, koska peilaamme niin hyvin ihmisten omaa sielunelämää, mutta vaarana hukata samalla omamme..
Harjoitusta tässä - pitää puoliamme - kenties siinä on kalojen suuri harjoittelukenttä - tai tiedä tuota - ehkä ihan kaikkien ominaisuuksia, osa vain korostuu toisilla.
Joten, en tiedä :)
Hyvää kevättä vaan
ap.
Ihan tunnistan itseni, kalanaisena, kirjoituksestasi, juuri tuollainen tunnen olevani. Tunnistan toisten kusetukset, valehtelut ja silmään viilaukset, mutta pidän höyryt sisälläni ainakin sopivaan hetkeen asti ja annan toisen osapuolen olettaa, etten muka hokaisi (välilä harmittaa tämä ominaisuus).
Sitten itsestä ei aina ole ihan varma, että mitä sitä oikein on ja miltä näyttää muiden silmissä, vainoharhaisuuttakin tunnen.
Itse olen kalanainen mutta taytyy sanoa etta en ole kokenut mitaan vastaavaa. Minulla on sen sijaan ystavana vaakanainen joka ehka tietamattaan puhuu julki kaikki ajatukseni, joidenka luulin olevan turvassa paani sisalla. Han saa minut usein tuntemaan itseni alastomaksi, ja jattaa sanattomaksi, kun jotain mita ehka kovasti koitin salata, han vaan paukauttaa ilmoille jossain sivulauseessa niinkuin se olisi paivan selvin juttu.
vaakanaisystävätuttu,
joka tehnyt aivan samaa..
puhunut sivulauseissa tosiaan
salaisimpia ajatuksiani
tai salaisuuksiani julki..
kuin läpi lukien..
se oli hämmästyttävä ystävyys..
tai tuntui, että välillä luimme toisiamme,
mutta hän vielä enemmän minua
alaston olo tosiaan
ja soitti juuri,
kun häntä ajattelin tai
kun en halunnut tavata,
pysyi poissa
erikoisin herkkyydeltään oli tämä,
vaakanainen
ap.