Ihastuin sekopäisesti 54 vuotiaana 62 v mieheen, naimisissa olevaan. En tietenkään ole tehnyt mitään saadakseni hänet, mutta ajattelen häntä yötä päivää jo kolmatta vuotta??? Kun näen hänet on hengitys vaikeaa, jalat ovat puurona, en pysty ajattelemaan mitään, kaikki on kuin hidastetussa filmissä ja vihaan itseäni jokaisen "tapaamisen" jälkeen.
Heti kun "unohdan" hänet elämäni on aivan turhanpäiväistä, kaikki on synkkää ja pimeää.
Apua, kai tämä joskus menee ohi...
Heti kun "unohdan" hänet elämäni on aivan turhanpäiväistä, kaikki on synkkää ja pimeää.
Apua, kai tämä joskus menee ohi...
Vastaukset 3
Vanhimmat
...olet elänyt yksin jonkun aikaa, joten kaipaat jotakuta ja jostain syystä se tunne kohdituu häneen.
Kyllä hänet saisi pois mielestä, jos tapaisit jonkun, jolle osoittaa oikeasti tunteita.
Tämä on varmaan sinulta myös jännityksen hakua tiedostamattasi, kun häntä et voi saada, on hän tavallaan turvallinen kohde tähän jännityksenkin hakuun.
Koita tapailla muita miehiä, jotta voimakkaat tunteet hiukkasen edes laimentuisi.
En väitä, etteikö joku ihminen ilman tällaisia syitäkin saa jalkoja vapisemaan ja sydämen pakahtumaan...koettu on. Onneksi ovat menneet syystä tai toisesta ohi.
Hyviä päiviä sinulle!
Olen varattuna ihastunut ja ilmeisesti tunne on molemminpuolinen. Mutta kuinka paljon tässä hänen puoleltaan on jännityksen hakua ja ihastusta saavuttamattomaan? Epäilen, että jos astuisin yhden askeleen vastaan, hän loikkaisi kaksi taaksepäin.
En haluaisi olla este hänen muille suhteilleen, kun tilanne on mikä on, vaikka tunteita on paljonkin.
Joka ikäsenä saa rakastua, ja se tunne on todella just niikun kerroit. Ja ihastua voi ihan yhtäkkiä, niinkun mulle kävi. Siis elämä niin kunnossa kuin olla voi, ja sitten. PAM!
Siinä se käveli ja jutteli mulle, ja nyt sitten tuntuu ettei pysty tekemään yhtään mitään.
Ja en sitten tiedä sitäkään, koska nähdään seuraavan kerran. Ai niin, ja vielä, se ei mene ohi, mut miksi tarviikaan?
Ja mun ikä on yli 40v ja sen miehen ikää en tiedä.