mitä teen kun olen ollut jo kauan ihastunut erääseen ihmiseen. Minusta tuntui että hänkin oli kiinnostunut minusta, mutta kun kerroin tunteistani, hän sanoi ettei hän ole. En kuitenkaan pääse hänestä eroon eikä asiaa auta että näen hänet joka päivä koulussa. Yritän olla kuin häntä ei olisikaan, en katso häneen päin, en puhu hänelle, välttelen parhaani mukaan. Mutta sydämeni särkyy kun hän joskus hymyilee minulle enkä voi hymyillä takaisin, välillä tuntuu että vihaan häntä, mutta totuus on että olen yhä korviani myöten ihastunut häneen. En saa häntä pois mielestäni ja tämä haittaa jo koulunkäyntiä ja muutakin elämääni.
mitä tehdä?
miau
7298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onkohan kaveri muuttanut mieltään tai ollut alunperinkin vain "pelkän" ystävyyden kannalla, etkö voisi hyväksyä pelkkää ystävyyttä?
Olet kertomasi perusteella päivittäin ihan likellä, jotenka eiköhän asian oikea laita selvinne, tsemppiä.
ei minulle riitä. olen niin kovin ihastunut. raivostuttaa kun ajattelen että hänellä ehkä on joku muu, joten ystävyys ei missään nimessä toimisi...=(
En osaa sanoa mitä tehdä, mutta mielestäni tuo on jo paljon enemmän rakastumista kuin ihastumista. Et pääse asiasta yli. En osaa sen parempia neuvoja antaa. Itse tuhouduin samankaltaisessa tilanteessa. Ohi, yli, ali tai lävitse en ole päässyt tilanteesta. Elossa olen pysynyt vain äärettömällä työnteolla, psyykelääkkeillä sekä psykiatrilla käynneillä. Ja huonosti onnistuneilla "muka itsemurhayrityksillä". Sinun kannattaa tarkkailla kuinka paljon tilanne todella ahdistaa ja hallitsee elämääsi. Mikäli tilanne hallitsee voimakkaasti elämääsi (koulussa ja sen ulkopuolella), suosittelen nopeiden toimenpiteiden tekoa ettei tilanne ala pahentua. Tiedän, huonoja ja ympäripyöreitä neuvoja, mutta suosittelen varovaisuuteen. Nämä asiat eivät ole välttämättä vaarallisia, mutta jokainen ihminen on erilainen. Minä tiedän vaarallisuuden... Omakohtaisesti.
mitähän tässä sitten voisi tehdä...kouluakaan en voi lopettaa yhden ihmisen takia. kai tässä täytyy vaan jatkaa välinpitämättömän näyttelemistä ja toivoa että tämä menee ohi joskus...=(
"Täytyy" vaan yrittää keskittyä muihin asioihin, ja jos vaan mahdollista, niin mieluiten mukaviin sellaisiin.
Ja kaikesta huolimatta, pyri olemaan positiivisella mielellä, liikoja murehtimatta.
Onhan kuitenkin niitä arjen pieniäkin iloja, mistä tulee hyvä mieli, ainakin vähäksi aikaa =)
siitä se lähtee
mikä sinä olet ajamaan ketään pois täältä?!