Mä olen suurimmaks osaks naisiin suuntautunut tyttönen, melko nuori vielä mutten enää ihan teini.
Ja olen ollut yksinäinen ja vailla läheisiä ystäviä,ihmisiä joiden kanssa viettää vapaa-aikaa jne.En ole seurustellutkaan, ja masentaakin usein.Tuntuu että on niin vaikeaa löytää ihmisiä elämään..pysyviä sellaisia.
Kellään muulla samoja kokemuksia? Vai onko kaikki niitä joilla asiat on hyvin ja ihmissuhteiden löytäminen itsestään selvyys? Kaipaisin niin kaveria toisesta tytöstä, ehkä enemmän...mutta en tiedä mistä etsiä ja miten.Olen perusnaisellinen ja kaipaan samanlaista naista. Kertokaa mitä tehdä!
Ja olen ollut yksinäinen ja vailla läheisiä ystäviä,ihmisiä joiden kanssa viettää vapaa-aikaa jne.En ole seurustellutkaan, ja masentaakin usein.Tuntuu että on niin vaikeaa löytää ihmisiä elämään..pysyviä sellaisia.
Kellään muulla samoja kokemuksia? Vai onko kaikki niitä joilla asiat on hyvin ja ihmissuhteiden löytäminen itsestään selvyys? Kaipaisin niin kaveria toisesta tytöstä, ehkä enemmän...mutta en tiedä mistä etsiä ja miten.Olen perusnaisellinen ja kaipaan samanlaista naista. Kertokaa mitä tehdä!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jokainen on varmaan jossain elämänvaiheessa yksinäinen jonkun asian suhteen. Opiskeletko, harrastatko jotain tai käytkö töissä? Olisiko joku tällainen mahdollinen paikka tavata uusia tuttavia? Tai voit ottaa yhteyttä johonkin vanhaan tuttavaasi..
Minkäkin olen nuori nainen. Koen kyllä että saan kavereita melko helposti, mutta ystävystyn todella harvoin.. yhteydenpito vanhojen ystävien kanssa on vähän väänyt kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle. Toisaalta täällä olen tutustunut taas uusiin ihmisiin..
Mistäpäin Suomea olet?
Juuh..olen Etelä-Suomesta mutten ihan pk-seudulta
on vaikeaa nykyisessä koulussani jossa kaikki on vaan suorittaakseen keskenjääneitä kurssejaan...kukaan ei liiemmin ole siellä seuraa etsiäkseen.Mitään harrastusta ei ole:/ On kyllä vaikea löytää tytöistä kiinnostunutta tyttöä...Osaan olla puhelias ja avoin,mutta en ole tavannut ketään samanhenkistä, jonka kanssa syntys mitään.
kohtalotoverin! Tunnen aika useinkin itseni yksinäiseksi. Seurustelukumppania ei ole,ja harvoin sitä osuisikin joku kiinnostava bi/lesbotyttö kohdalle.. On vain muutama (korkeintaan yksi) kaveri jonka kanssa joskus saatan pyöriä mutta siinäpä se.. olisi tosiaankin kiva löytää ystävä/ystäviä,joiden kanssa tehdä kaikkea kivaa ja vaihtaa ajatuksia. Mikään ystävyyssuhde ei ole minullekaan mikään itsestäänselvyys. Vanhat muutamat lapsuudenystävät on vain jääneet, Enkä säännöllisesti käy missään paikassa missä voisi jonkun kanssa ystävystyä.. paitsi koulu nyt, mut vapaa-ajalla ei sen kummemmin olla tekemisissä.
Olis tosiaan kiva tutustua! :) Mukava kuulla ettei oo ainut samankaltaisessa tilanteessa.. ikää on 19v.
mullakaan ei ole läheisiä ihmisiä -sellasia jotka tietää täysin mun touhuistani ja menoistani. Joskus masentaa. Nyt kun pääsin töihin masennus on helpottunut.
kiva tutustua :) kiva etten ole aivan yksin.Sähkopostiosoitetta ei voi julkaista täällä?
laita sähis os.!
Yksinäisyys on erittäin tuttua. Juuri nytkin. Nimimerkillä kokemusta on sanoisin, että nimenomaan naisiin suuntautuessa yksinäisyyttä syntyy, varsinkin jos asuu pienellä paikkakunnalla. Älä anna masennuksen vallata kokonaan. Aina löytyy ihminen -jokaiselle.
mutta kaipaan läheisyyttä naisen kanssa. En ole vielä päässyt kuin suutelu asteelle, mutta kaipaan niin paljon enemmän ja ei pienemmältä paikkakunnalta löydy ketään, jolla olisi samanlaisia tunteita.
on mullekin tuttua. Juttukavereita ja ystäviä on. Mutten tunne kotiseudultani ainuttakaan naista, joka tykkäisi naisista. Olen siksi yksin ajaatuksineni.
Ottaen huomioon vähäiset aloitteeni, minuun kyllä pidetään paljon yhteyttä, että sikäli en ole yksin.
Mutta minulla on vahvat suojamuurit ja niiden alle hautautunut sisin on yksin.
On todellakin hyvin tuttua... Hetken hurahduksia lukuun ottamatta. Aikuisen naisen on todellakin vaikeaa löytää aitoa ja pysyvää suhdetta. Kaikilla on niin kiire jonnekkin....tai ainakin niillä naisilla joista olisin ollut kiinnostunut.
No, ei auta vaipua synkkyyteen... vaan uskoa siihen että, jossakin...joskus...ja jonainpäivänä...
Aikuisen naisen ja vieläpä naisen, joka ei harrasta biletystä. Uskon, että niillä jotka bilettävät ja dokailevat löytävät helposti baarista seuraa.
Mutta en siltikään ole aikeissa vaihtaa kuntosalia baariin. En olisi silloin oma itseni.
Mutta ehkäpä joskus jossain täysin odottamatta ....
en mäkään pahemmin välitä roikkua missään baareissa.. ehkä silloin jos olisi jokunen ystävä jonka kanssa baarissa istuskella, mut tosiasiassa en viihdy kännisten ihmisten keskellä, ja kun en itse kännää. Ja sitäpaitsi niin vaikea uskoa et baarista löytäisi seuraa ihan tositarkoituksella.. vaikka poikkeuksiakin varmasti on.
Kuntosalilla voikin löytää jonkun.. :)
muttamutta.. eipä sinne tulekaan usein lähdettyä.. kävin joskus muutaman kerran mut siihen se sit jäi.. ja tämmöinen laiskakin kuitenkin x)
Ei se mahdollinen kumppani tule kotoakaan hakemaan. Tokihan mua ulkona välillä kaupungilla näkee ja koulussa, mutta siinäpä se. Kirjasto kyllä voisi olla melkein toinen koti, sieltä olisikin mukava löytää joku fiksu lukeva tyttönen ;)
nojoo.. uskon&toivon että löytäisin jonain päivänä sen jonkun..jostakin.. Ihan mistä vain!
:-)
On että myös tytöt kuin miehetkin voi olla ihan samanlaisia arvoiltaa,on yksinäisyyttä,on bi,on homo yms yms,,Mutta kaikkien tulisi vain miettiä että miksi?? siis miksi tässä olen just mä yksin ja mitä mä voisin tehdä asialle??
Itse olen ollut nyt vuoden yksin kun seurustelu loppui ja erittäin vaikeaa päästä taas seurustelemaan,,ja olenkin kovasti pohtinna että mistä se johtuu? varmaan siitä että olen vaan tälläinen mitä olen..Mutta ei se maailmaa kaada,eletään sitten ihan omilla teillämme =)
tullaan kotoa hakemaan. Ja harvoin niitä tosiystäviä etsimällä löytää, niin kuin ei seurustelukumppaniakaan. Hakeutumalla ihmisten pariin ja olemalla avoin saattaa törmätä kivaan ihmiseen, jonka kanssa kemiat kohtaavat aivan luonnostaan.
Mieti, mitä hyvää elämässäsi on, ja opi iloitsemaan pienistäkin asioista. Positiivisempi mieli ja hymy saavat usein muilta ihmisiltä vastakaikua. Ihmissuhteet kun toimivat kaksisuuntaisesti: täytyy antaa, jotta saa.
Minun on aika helppo löytää seuraa, mutta toinen juttu onkin mitä sitten tapahtuu tai on tapahtumatta. Siis että ei siitä välttämättä sen kummempaa tule. On ihan eri asia saada seuraa kuin löytää seurustelukumppani, etenkin sopiva seurustelukumppani :) Minusta ei ole mitään järkeä olla jonkun kanssa vaan siksi, että olisi joku.
toi on niin tuttu tunne,
välillä masennus pukkaa eikä jaksa ajatella että tässä sitä tosiaan koittaa elää..sama kun tossaa yhellä aikasemmalla kirjottajalla kanssa, että ite seurustelen (miehen kanssa)ja asun pienemmällä paikkakunnalla ahdasmielisyyden keskellä, että ei täältä kanssa pususeuraa kummempaa löydä (silloinkin useimmiten toinen osapuoli niin kännissä että koittaa vaan nauraa jälkikäteen)..tällasta täällä.
mutta sellanen asia tuli tossa aikasemmassa keskustelussa eteen, että kesä on tulossa..että miten olis sellanen pikku miitinki henkinen tapaaminen yksinäisten nuorten naisten kesken?