Oon alottanu tälläsen novellin. arvostelkaa, rakentava kritiikki on aina kivaa. (:
------
“Mä en jaksa sua enää, mikset sä voi arvostaa mua yhtään!?”, Henni huutaa äidilleen, juoksee eteiseen, ottaa takin ja lähtee ulos ovesta. Ovi paukahtaa ja hän kuulee eteisen peilin helinän vielä kauan. Hän seisoo oven ulkopuolella ja yrittää kerätä itseään. Henni kokeilee taskuaan. “Onneks on ees puhelin mukana.”, hän huokaisee ja lähtee kerrostalon portaita alaspäin.
Ulkona hän ottaa puhelimen käteen, ja etsii sieltä veljensä Miikan numeron. Hän miettii hetken että viitsiikö soittaa, mutta painaa kuitenkin vihreää luuria. Puhelin piippaa neljä kertaa, ja sen jälkeen Miika jo vastaakin. “No mitä ny?”, poika vastaa kyllästyneen kuuloisena. Henni alkaa itkeä. “Hei mikä on?”, Miika kysyy huolestuneena.
Hennillä ja Miikalla on 9 vuotta ikäeroa, Henni on juuri täyttänyt 15 ja Miika on 24. Miika asuu jo omassa kämpässä, Helsingissä niin kuin myöskin Henni heidän äitinsä kanssa.
“Ei mikää, me vaan tapeltiin taas äitin kans ja mä lähdin pihalle. Mä en vaan jaksa sitä nyt taas. Se valittaa joka asiasta, äsken se huusi siitä että millasia vaatteita mulla on, ja että se on ihan varma että mä koko ajan ryyppään ja poltan ja vissiin käytän huumeitaki. Eikö se ymmärrä että mä en oo niin tyhmä!?”, Henni melkein huutaa puhelimeen.
Miika on kauan hiljaa ja Henni tarkistaa jo että onko puhelu katkennut, kunnes Miika lopulta sanoo: “ Tollasta se oli jo mun aikana. Mä toivoin että äiti olis jo vähä rauhottunu, mutta ei se vissiin sitte oo.” “ No ei vissiinkää joo! Mä oon huomannu. Se on koko ajan huohottamas niskaan, en kestä sitä nyt just.”, Henni tokaisee.
Hän on huomaamattaan seissyt jo kauan skootterinsa vieressä, ja kurottaa nyt kokeilemaan, että ovatko avaimet kypärän sisällä piilossa. “Saanko mä tulla sinne?”, hän sanoo Miikalle puhelimeen. “No voit sä tulla, mutta Markus, Matti ja Toni on täälä.”, Miika vastaa. “Joo no ei se mua haittaa, mä tuun kohta.”, Henni sanoo ja lopettaa puhelun. Oikeastaan Henni tykkää Miikan kavereista, he olivat hänen mielestään hauskoja. Ja kohtelivat häntä niin kuin muitakin ihmisiä.
Kun Henni pääsee Miikan kämpälle, hän menee ensimmäisenä vessaan katsomaan, että minkä näköinen hän on kaiken itkemisen jäljiltä. Hetken päästä hän menee olohuoneeseen, missä pojat istuvat.
“Katos hei, mikäs sut tänne poikamiesten keittoiltaan lennätti?”, Markus sanoo Hennille. Markuksesta Henni tykkää eniten. Tykännyt jo kauan, ehkä jopa vähä enemmän kuin saisi. Markus on pari vuotta Miikaa nuorempi, 20-vuotias.
Henni naurahtaa ja sanoo: “Sellanen asia josta mä en nyt jaksa puhua.” “No okei, ei sitte puhuta siitä.”, Markus sanoo ja iskee Hennille silmää. Henni virnistää pojalle, ja menee käymään keittiössä, missä Miika puhuu puhelimessa. “Ota tuolta jääkaapista siideri jos haluat”, hän sanoo Hennin yllätykseksi. Henni avaa jääkaapin, nappaa pullon käteen ja menee olohuoneeseen Markuksen viereen istumaan.
“Oho, meinaaksä ruveta keittoamaan, mitä veljeski sanoo.”, Markus kiusaa ja tönäisee Henniä kylkeen. “Mitäs se siihen sanoo, ite se tän mulle anto.”, Henni nauraa. Samassa Hennin puhelin soi; Maija, hänen paras kaverinsa soittaa. Henni menee parvekkeelle vastaamaan: “Missä sä oot?”, Maija kysyy. “Miikalla, tuli taas vähä riitaa äitin kans, niin tulin tänne.”, Henni sanoo hiljaa. “Oon varmaan täälä yön, soitellaan aamulla. Okei?”, hän jatkaa. “Okei, soitellaan, heippa.”, Maija sanoo. “Moi.” Henni lopettaa puhelun.
Hän jää seisomaan parvekkeelle ja ajattelee äitiään. Hän ehtii seisoa siinä pari minuuttia kun Markus tulee hänen viereensä nojaamaan parvekkeen kaiteeseen. “Onko kaikki okei?”, poika kysyy. “Joo on, äitin kans vaan vähä takkua. Mutta mitäs se sua liikuttaa?”, Henni sanoo epäluuloisena. “No kyllä susta huomaa että kaikki ei oo kunnos. Sä voit puhua mulle kyllä jos sä haluat. Mullaki on ollu omat takkuni porukoiden kans.”, Markus sanoo vähän hiljaisena, ja katsoo Henniä suoraan silmiin. Henni hämääntyy vähän, ja katsoo sisälle, missä muut pojat pelaavat korttia. “Mutta, ei puhuta siitä enää.”, Markus sanoo, ja jatkaa: “Mitä sulle muuten kuuluu, onko miesrintamalla mitää liikettä?” ||| “No eipä sielä. Ei oo ollu ketää sellasta, joka olis oikeesti kiinnostanu. Tai sitte mä vaan oon niin vaikee.” Henni vastaa ja hymyileekin jo lopussa. “No kyllä sitä kerkee vielä. Eipä mullakaan ketää oo, ja en mä silti oo tämän kummempi. Vaikka oishan se silti kiva ettei tarvis olla yksin.” Markus sanoo sellaisella äänellä että Henni jää miettimään, että vihjasiko Markus sillä jotain.
Pian Toni tulee parvekkeelle sanomaan Miikalle, että he ovat menossa saunaan, ja kysyy Markukselta että lähteekö hän mukaan. Markus katsoo Henniä empivästi, ja sanoo: “Mä tuun peräs kohta, menkää te jo.” Toni ja muut pojat lähtevät kerrostalon yhteissaunaan, ja Miika huutaa vielä ovelta: “Vuoro loppuu tunnin päästä, että tuu sitte jossain vaihees.” Markus jää katsomaan ovelle Miikan perään, mutta kääntyy pian Hennin puoleen ja sanoo: “Mennäänkö tohon sisälle? Täälä on aika viilee jo.” Henni nyökkää ja he menevät olohuoneeseen istumaan, Henni istuu leveämmälle sohvalle ja Markus tulee hänen viereensä. Henni huomaa, että Markus alkaa olla jo vähän humalassa, ja sen huomaa myös siitä että kuinka paljon Markus puhuu. Hän kyselee Henniltä kaikesta, koulusta, kavereista, kaikesta mitä keksii. Kertoo myös omista asioistaan. Siitä, kuinka paljon poikaa ahdistaa yksinäisyys.
Yhtäkkiä Markus kuitenkin hiljenee ja jää katsomaan Henniä. Hennin sydän alkaa hakata normaalia nopeammin, hän aistii että jotakin tapahtuu pian. “Henni, mä tuota…” Markus aloittaa ja jää katsomaan Henniä silmiin. “Niin?..” Henni sanoo kysyvästi. “Saanko mä tehdä jotain?” Markus kysyy. Vastausta odottamatta Markus kumartuu Hennin puoleen ja suutelee häntä varovasti. Henni säikähtää ensin vähän, mutta kun Markus menee kauemmas hänestä, Henni hymyilee hänelle. “Ethän sä suutu tai mitään. Mä vaan en pystyny enää hillitä itteeni. Sä vaan oot niin… Mahtava.” Markus sanoo hiljaa ja katsoo käsiinsä. “Luuletko sä että mä en halunnu tuota?” Henni sanoo ja ottaa Markuksen käsistä kiinni. Markus nostaa päänsä ja suutelee Henniä uudestaan, tällä kertaa niin että Henni ei enää säikähdä sitä. Henni siirtyy lähemmäs Markusta, ja Markus laittaa kätensä hänen ympärilleen.
Parin minuutin päästä ovi aukeaa ja Miika tulee sisään. Kun hän näkee Hennin ja Markuksen, hän jähmettyy paikalleen. “Markus, mitä vittua sä teet!!?” Hän huutaa. Henni ja Markus säpsähtävät, ja Markus nousee nopeasti seisomaan. “Se on jumalauta mun pikkusisko!” Miika jatkaa huutamista. “Miika lopeta nyt… “ Henni yrittää. “Ole sinä hiljaa!” Miika tiuskaisee. “Älä sille huuda, tää on täysin mun vika. Mä tän alotin.” Markus yrittää rauhoittaa Miikaa. “En mä ikinä tekis sille pahaa. En mä halua satuttaa sitä, usko nyt mua.” Markus jatkaa. “Jos sä nuolet sen kans kännis, ja aamulla unohdat koko asian, niin usko mua, siihen sattuu!” Miika sanoo vihaisena. “En mä unohda. Etkö sä oo tajunnu mitään kun mä oon kyselly sulta Hennistä. En mä turhaan oo kyselly. Mä välitän siitä oikeesti.” Markus sanoo hiljaa, ja kääntyy samalla Hennin puoleen. “Oikeesti? Ootsä tosissas?” Henni kysyy hämmentyneenä. “Joo, mä oon jo monta kertaa meinannu soittaa sulle. Nyt mä vaan sain tilaisuuden kertoa tän päin naamaa. Henni mä tiedän että mä en oo mikää ihannepoikaystävä. Mä oon huono ihminen, mä juon ja poltan. Mulla on huonot välit porukoihin, eikä mulla oo paljo kavereita. Mutta ei tunteilleen voi mitään.” Markus sanoo yhteen hengenvetoon, ja kääntyy vielä takaisin Miikan puoleen. “Sori Miika, mutta mä en voi tälle mitään.”
Menee hetki täyden hiljaisuuden vallitessa. Miika seisoo oven edessä paikalleen jähmettyneenä. Markus istuu sohvalla pää käsissä, ja Henni istuu Markuksen vieressä käsi Markuksen polvella. Ovi aukeaa taas, ja Toni ja Matti tulevat sisään. “Mitäs nyt on tapahtunu, täälähän on hiljaasta ku hautajaisis.” Matti nauraa. “Etsä Markus tullukkaa sinne saunaan?” “Joo, en mä sitte jaksanukkaa.” Markus sanoo ja katsoo kun Miika ottaa viinapullon kirjahyllystä, menee makuuhuoneeseen ja paukauttaa oven kiinni. Matti ja Toni katsovat hämmästyneinä Miikaa, ja Toni kysyy: “Mikä sille tuli?” “Se tuli vähä väärään aikaan takasin…” Markus sanoo ja katsoo merkitsevästi Henniä. “Ai, oho. No sitte mä ymmärränki.” Matti sanoo. “No tuota, jos me mennään Tonin kans vähä puhumaan sen kans, niin saatte teki puhua.” Matti jatkaa ja he menevät makuuhuoneeseen Miikan luo.
“Voi vittu. Mä en todellakaan halunnu että täs käy näin.” Markus sanoo Hennille, joka alkaa taas nyyhkyttää: “Mä en oo ikinä kuullu että se on huutanu noin lujaa. Ikinä.” Markus vetää Hennin syliinsä ja sanoo: “Kyllä se tosta rauhottuu. Ei se voi olla meille ikuisesti vihanen. Vaikka mä en enää välittäiskää. Ainut mistä mä just nyt välitän oot sä. Onko tää varmasti sitä mitä sä haluat. Että sä et aamulla lähde pois mun luota? Ethän?”
-----------
Ja tää ei sitte oo valmis, ei lähellekkään. :D
------
“Mä en jaksa sua enää, mikset sä voi arvostaa mua yhtään!?”, Henni huutaa äidilleen, juoksee eteiseen, ottaa takin ja lähtee ulos ovesta. Ovi paukahtaa ja hän kuulee eteisen peilin helinän vielä kauan. Hän seisoo oven ulkopuolella ja yrittää kerätä itseään. Henni kokeilee taskuaan. “Onneks on ees puhelin mukana.”, hän huokaisee ja lähtee kerrostalon portaita alaspäin.
Ulkona hän ottaa puhelimen käteen, ja etsii sieltä veljensä Miikan numeron. Hän miettii hetken että viitsiikö soittaa, mutta painaa kuitenkin vihreää luuria. Puhelin piippaa neljä kertaa, ja sen jälkeen Miika jo vastaakin. “No mitä ny?”, poika vastaa kyllästyneen kuuloisena. Henni alkaa itkeä. “Hei mikä on?”, Miika kysyy huolestuneena.
Hennillä ja Miikalla on 9 vuotta ikäeroa, Henni on juuri täyttänyt 15 ja Miika on 24. Miika asuu jo omassa kämpässä, Helsingissä niin kuin myöskin Henni heidän äitinsä kanssa.
“Ei mikää, me vaan tapeltiin taas äitin kans ja mä lähdin pihalle. Mä en vaan jaksa sitä nyt taas. Se valittaa joka asiasta, äsken se huusi siitä että millasia vaatteita mulla on, ja että se on ihan varma että mä koko ajan ryyppään ja poltan ja vissiin käytän huumeitaki. Eikö se ymmärrä että mä en oo niin tyhmä!?”, Henni melkein huutaa puhelimeen.
Miika on kauan hiljaa ja Henni tarkistaa jo että onko puhelu katkennut, kunnes Miika lopulta sanoo: “ Tollasta se oli jo mun aikana. Mä toivoin että äiti olis jo vähä rauhottunu, mutta ei se vissiin sitte oo.” “ No ei vissiinkää joo! Mä oon huomannu. Se on koko ajan huohottamas niskaan, en kestä sitä nyt just.”, Henni tokaisee.
Hän on huomaamattaan seissyt jo kauan skootterinsa vieressä, ja kurottaa nyt kokeilemaan, että ovatko avaimet kypärän sisällä piilossa. “Saanko mä tulla sinne?”, hän sanoo Miikalle puhelimeen. “No voit sä tulla, mutta Markus, Matti ja Toni on täälä.”, Miika vastaa. “Joo no ei se mua haittaa, mä tuun kohta.”, Henni sanoo ja lopettaa puhelun. Oikeastaan Henni tykkää Miikan kavereista, he olivat hänen mielestään hauskoja. Ja kohtelivat häntä niin kuin muitakin ihmisiä.
Kun Henni pääsee Miikan kämpälle, hän menee ensimmäisenä vessaan katsomaan, että minkä näköinen hän on kaiken itkemisen jäljiltä. Hetken päästä hän menee olohuoneeseen, missä pojat istuvat.
“Katos hei, mikäs sut tänne poikamiesten keittoiltaan lennätti?”, Markus sanoo Hennille. Markuksesta Henni tykkää eniten. Tykännyt jo kauan, ehkä jopa vähä enemmän kuin saisi. Markus on pari vuotta Miikaa nuorempi, 20-vuotias.
Henni naurahtaa ja sanoo: “Sellanen asia josta mä en nyt jaksa puhua.” “No okei, ei sitte puhuta siitä.”, Markus sanoo ja iskee Hennille silmää. Henni virnistää pojalle, ja menee käymään keittiössä, missä Miika puhuu puhelimessa. “Ota tuolta jääkaapista siideri jos haluat”, hän sanoo Hennin yllätykseksi. Henni avaa jääkaapin, nappaa pullon käteen ja menee olohuoneeseen Markuksen viereen istumaan.
“Oho, meinaaksä ruveta keittoamaan, mitä veljeski sanoo.”, Markus kiusaa ja tönäisee Henniä kylkeen. “Mitäs se siihen sanoo, ite se tän mulle anto.”, Henni nauraa. Samassa Hennin puhelin soi; Maija, hänen paras kaverinsa soittaa. Henni menee parvekkeelle vastaamaan: “Missä sä oot?”, Maija kysyy. “Miikalla, tuli taas vähä riitaa äitin kans, niin tulin tänne.”, Henni sanoo hiljaa. “Oon varmaan täälä yön, soitellaan aamulla. Okei?”, hän jatkaa. “Okei, soitellaan, heippa.”, Maija sanoo. “Moi.” Henni lopettaa puhelun.
Hän jää seisomaan parvekkeelle ja ajattelee äitiään. Hän ehtii seisoa siinä pari minuuttia kun Markus tulee hänen viereensä nojaamaan parvekkeen kaiteeseen. “Onko kaikki okei?”, poika kysyy. “Joo on, äitin kans vaan vähä takkua. Mutta mitäs se sua liikuttaa?”, Henni sanoo epäluuloisena. “No kyllä susta huomaa että kaikki ei oo kunnos. Sä voit puhua mulle kyllä jos sä haluat. Mullaki on ollu omat takkuni porukoiden kans.”, Markus sanoo vähän hiljaisena, ja katsoo Henniä suoraan silmiin. Henni hämääntyy vähän, ja katsoo sisälle, missä muut pojat pelaavat korttia. “Mutta, ei puhuta siitä enää.”, Markus sanoo, ja jatkaa: “Mitä sulle muuten kuuluu, onko miesrintamalla mitää liikettä?” ||| “No eipä sielä. Ei oo ollu ketää sellasta, joka olis oikeesti kiinnostanu. Tai sitte mä vaan oon niin vaikee.” Henni vastaa ja hymyileekin jo lopussa. “No kyllä sitä kerkee vielä. Eipä mullakaan ketää oo, ja en mä silti oo tämän kummempi. Vaikka oishan se silti kiva ettei tarvis olla yksin.” Markus sanoo sellaisella äänellä että Henni jää miettimään, että vihjasiko Markus sillä jotain.
Pian Toni tulee parvekkeelle sanomaan Miikalle, että he ovat menossa saunaan, ja kysyy Markukselta että lähteekö hän mukaan. Markus katsoo Henniä empivästi, ja sanoo: “Mä tuun peräs kohta, menkää te jo.” Toni ja muut pojat lähtevät kerrostalon yhteissaunaan, ja Miika huutaa vielä ovelta: “Vuoro loppuu tunnin päästä, että tuu sitte jossain vaihees.” Markus jää katsomaan ovelle Miikan perään, mutta kääntyy pian Hennin puoleen ja sanoo: “Mennäänkö tohon sisälle? Täälä on aika viilee jo.” Henni nyökkää ja he menevät olohuoneeseen istumaan, Henni istuu leveämmälle sohvalle ja Markus tulee hänen viereensä. Henni huomaa, että Markus alkaa olla jo vähän humalassa, ja sen huomaa myös siitä että kuinka paljon Markus puhuu. Hän kyselee Henniltä kaikesta, koulusta, kavereista, kaikesta mitä keksii. Kertoo myös omista asioistaan. Siitä, kuinka paljon poikaa ahdistaa yksinäisyys.
Yhtäkkiä Markus kuitenkin hiljenee ja jää katsomaan Henniä. Hennin sydän alkaa hakata normaalia nopeammin, hän aistii että jotakin tapahtuu pian. “Henni, mä tuota…” Markus aloittaa ja jää katsomaan Henniä silmiin. “Niin?..” Henni sanoo kysyvästi. “Saanko mä tehdä jotain?” Markus kysyy. Vastausta odottamatta Markus kumartuu Hennin puoleen ja suutelee häntä varovasti. Henni säikähtää ensin vähän, mutta kun Markus menee kauemmas hänestä, Henni hymyilee hänelle. “Ethän sä suutu tai mitään. Mä vaan en pystyny enää hillitä itteeni. Sä vaan oot niin… Mahtava.” Markus sanoo hiljaa ja katsoo käsiinsä. “Luuletko sä että mä en halunnu tuota?” Henni sanoo ja ottaa Markuksen käsistä kiinni. Markus nostaa päänsä ja suutelee Henniä uudestaan, tällä kertaa niin että Henni ei enää säikähdä sitä. Henni siirtyy lähemmäs Markusta, ja Markus laittaa kätensä hänen ympärilleen.
Parin minuutin päästä ovi aukeaa ja Miika tulee sisään. Kun hän näkee Hennin ja Markuksen, hän jähmettyy paikalleen. “Markus, mitä vittua sä teet!!?” Hän huutaa. Henni ja Markus säpsähtävät, ja Markus nousee nopeasti seisomaan. “Se on jumalauta mun pikkusisko!” Miika jatkaa huutamista. “Miika lopeta nyt… “ Henni yrittää. “Ole sinä hiljaa!” Miika tiuskaisee. “Älä sille huuda, tää on täysin mun vika. Mä tän alotin.” Markus yrittää rauhoittaa Miikaa. “En mä ikinä tekis sille pahaa. En mä halua satuttaa sitä, usko nyt mua.” Markus jatkaa. “Jos sä nuolet sen kans kännis, ja aamulla unohdat koko asian, niin usko mua, siihen sattuu!” Miika sanoo vihaisena. “En mä unohda. Etkö sä oo tajunnu mitään kun mä oon kyselly sulta Hennistä. En mä turhaan oo kyselly. Mä välitän siitä oikeesti.” Markus sanoo hiljaa, ja kääntyy samalla Hennin puoleen. “Oikeesti? Ootsä tosissas?” Henni kysyy hämmentyneenä. “Joo, mä oon jo monta kertaa meinannu soittaa sulle. Nyt mä vaan sain tilaisuuden kertoa tän päin naamaa. Henni mä tiedän että mä en oo mikää ihannepoikaystävä. Mä oon huono ihminen, mä juon ja poltan. Mulla on huonot välit porukoihin, eikä mulla oo paljo kavereita. Mutta ei tunteilleen voi mitään.” Markus sanoo yhteen hengenvetoon, ja kääntyy vielä takaisin Miikan puoleen. “Sori Miika, mutta mä en voi tälle mitään.”
Menee hetki täyden hiljaisuuden vallitessa. Miika seisoo oven edessä paikalleen jähmettyneenä. Markus istuu sohvalla pää käsissä, ja Henni istuu Markuksen vieressä käsi Markuksen polvella. Ovi aukeaa taas, ja Toni ja Matti tulevat sisään. “Mitäs nyt on tapahtunu, täälähän on hiljaasta ku hautajaisis.” Matti nauraa. “Etsä Markus tullukkaa sinne saunaan?” “Joo, en mä sitte jaksanukkaa.” Markus sanoo ja katsoo kun Miika ottaa viinapullon kirjahyllystä, menee makuuhuoneeseen ja paukauttaa oven kiinni. Matti ja Toni katsovat hämmästyneinä Miikaa, ja Toni kysyy: “Mikä sille tuli?” “Se tuli vähä väärään aikaan takasin…” Markus sanoo ja katsoo merkitsevästi Henniä. “Ai, oho. No sitte mä ymmärränki.” Matti sanoo. “No tuota, jos me mennään Tonin kans vähä puhumaan sen kans, niin saatte teki puhua.” Matti jatkaa ja he menevät makuuhuoneeseen Miikan luo.
“Voi vittu. Mä en todellakaan halunnu että täs käy näin.” Markus sanoo Hennille, joka alkaa taas nyyhkyttää: “Mä en oo ikinä kuullu että se on huutanu noin lujaa. Ikinä.” Markus vetää Hennin syliinsä ja sanoo: “Kyllä se tosta rauhottuu. Ei se voi olla meille ikuisesti vihanen. Vaikka mä en enää välittäiskää. Ainut mistä mä just nyt välitän oot sä. Onko tää varmasti sitä mitä sä haluat. Että sä et aamulla lähde pois mun luota? Ethän?”
-----------
Ja tää ei sitte oo valmis, ei lähellekkään. :D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toi ihan alku oli suhtkoht kiva, vaikka puhekielen käyttö repliikeissä ei oikein tunnu luontevalta. Sen jälkeen kun päähenkilö soitti veljelleen tiesin jo minkä tyylinen juttu oli kyseessä, ja täytyy sanoa, että ei oikein nappaa. Tuo on varmaan jokaisen 15-vuotiaan päiväunelmointia, mutta oikeasti tuolla tavalla käyttäytyvässä 20-vuotiaassa on jotain pahasti vialla. Jos kirjoittaisit enemmän tämän nuoren kotielämästä, koulusta, kavereista ja omanikäisistä pojista se olisi paljon uskottavampaa, sekä miellyttävämpää lukea. Jos kaipaat inspiraatiota, niin esim. Tuija Lehtinen kirjoittaa nuorten elämästä ihan mahtavan hyvin. Voisit myös tutustua Usva Pajun kirjaan True love, Matti Ahola? joka on aikamoista unelmointia, mutta kuitenkin realistisesti kirjoitettu.
Puhekieltä on hyvin hankala saada toimimaan kirjoitettuna. Syy on yksinkertaisesti siinä, että se on puhekieltä.
Kirjoittaessasi henkilöiden keskustelua, et oikeasti kerro sanatarkasti, mitä he sanovat, vaan kerrot vain sen, mistä he puhuvat. Lukijan tehtävä on muuntaa kirjoitettu keskustelu puhutuksi. Vertaapa todelliseen keskusteluun. Noin joka kolmas repliikki on todellisuudessa "mitä?" tai monella "häh?".
Niin....
...ensinnäkin on ehdottoman hyvä että krjoitat. Tarinassasi yhdistyy arki ja unelmointi; muistan kirjoittaneeni tällaisia itsekin - joskus vuosikymmeniä sitten. Tänä päivänä en taida kuulua ihan kohderyhään ;-)
Kun kirjoitat tekstiäsi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, niin muista tarkistaa kuka oli parvekkeella ja kuka haki ja ketä. Toinen asia joka "pisti silmään" oli se tunti, jonka Henni ja Markus viettivät siinä sohvalla ennen suudelmaa. Mitäköhän siinä ennätettiin jutella / tehdä?
Kirjoita ilosi, kirjoita murheesi, kirjoita haaveesi - siitä saat voimaa jokaiseen päivään!