ihan vaan sellaista että meidän poika oli 6kk neuvolassa 73,5cm ja 8575g. eli pitkä ja suht hoikka. mutta niin ollaan minä ja isäkin. minä 171/58 ja isä 188/85. geenithän periytyvät vanhemmilta jos vanhemmat ovat lyhyitä ja pyöreitä, ilmeisesti lapsikin ja toiste päin.. ne tuolla neuvolassa eivät sitä tajua että poika on sopivan kokoinen, verraten minuun ja isään. käyriä ja kirjatietoa. mistä moinen? ammatti-ihmisiä eikä järki sen enempää sano..
ei kai jokainen muksu käyrillä mene, ja meidänkin poika kuitenkin menee käyrien yllä. ja pituutta on runsaasti, mutta minkäs teet. eihän sitä molempiin suuntiin ehdi venyä. ja poika voi ja syö todella hienosti.
mikseivät he neuvolassa tajua? ottaa oikein todella päähä kun siellä vihjaillaan että poika on hoikka!
huh, on kai kun vanhemmatkin. eikä kummankaan suvussa ole synnynnäistä lihavuutta! eihän kaikki vauvat ole pullukoita. ja sehän on pääasia että vauva voi hyvin, ja poikakin voi ja on ollut terveenä, on iloinen, toimelias ja liikkuva.
onko jollain samoja kokemuksia? miten hoiditte asian? välillä kun tekee mieli oikein karjasta. ja meillä on ensiviikolla 8kk neuvola, saas taas nähdä mitä tulee...
idiootteja koko perhanan paikka pullollaan..kirjatietoja vain ja ollaan niin pirun fiksuja..
kyllä pistää vihaksi.
niin, mutta, miten te olette mokoman hoitaneet??
KIITOS!!
ps. ja minun ystäväni 9kk poika oli 68,5cm ja 8,9kg 8kk, ja lapsen äiti on 169/89 ja isä on 175/90 eli siinä taas geenit. eikä mitään ole kommentoitu!
ei kai jokainen muksu käyrillä mene, ja meidänkin poika kuitenkin menee käyrien yllä. ja pituutta on runsaasti, mutta minkäs teet. eihän sitä molempiin suuntiin ehdi venyä. ja poika voi ja syö todella hienosti.
mikseivät he neuvolassa tajua? ottaa oikein todella päähä kun siellä vihjaillaan että poika on hoikka!
huh, on kai kun vanhemmatkin. eikä kummankaan suvussa ole synnynnäistä lihavuutta! eihän kaikki vauvat ole pullukoita. ja sehän on pääasia että vauva voi hyvin, ja poikakin voi ja on ollut terveenä, on iloinen, toimelias ja liikkuva.
onko jollain samoja kokemuksia? miten hoiditte asian? välillä kun tekee mieli oikein karjasta. ja meillä on ensiviikolla 8kk neuvola, saas taas nähdä mitä tulee...
idiootteja koko perhanan paikka pullollaan..kirjatietoja vain ja ollaan niin pirun fiksuja..
kyllä pistää vihaksi.
niin, mutta, miten te olette mokoman hoitaneet??
KIITOS!!
ps. ja minun ystäväni 9kk poika oli 68,5cm ja 8,9kg 8kk, ja lapsen äiti on 169/89 ja isä on 175/90 eli siinä taas geenit. eikä mitään ole kommentoitu!
Vastaukset 5
Vanhimmat
sitä vielä että painoahan pojalla oli 6kk iässä 8575g joten se on aivan loistava paino tuon ikäiselle mutta nyt on jotain vialla kun pojalla liikaa pituutta..käsittämätöntä! onhan niitä hemmetti pidempiäkin lapsia ollut!!
anna tätien höpistä omiaan, niin mekin teimme.
No, tilanne rauhoittui ensin vähän sillä, että vein oman neuvolakorttini nähtäväksi - siitä näkyi, että esikoisemme (poika) kasvoi kuten isänsä. Lopullisesti tilanne selkeni, kun täti vaihtui 35 vuotta nuorempaan....
Toisesta korvasta sisään, toisesta korvasta ulos.. Näin meillä toimitaan neuvolassa. Terv. Ei käyrillä pysyvä, hoikka poika..
Minä en oikein ymmärtänyt, että miltä käyrältä sinun poikasi on pudonnut. Eikö hänen kasvunsa mene tasaisesti omalla käyrällään? Siihenhän neuvolassa kiinnitetään huomiota eikä tarkoitus ole se, että kaikki lapset menevät 0-käyrällä. Minun viidestä lapsestani yksi on mennyt 0-käyrällä, yksi sen yläpuolella ja kolme alapuolella. Yksi tyttäristäni oli 1-vuotistarkastuksessa 74 cm ja 8200 g, siis pieni ja hoikka. Minä muuten pidän kohteliaisuutena sitä, että lastakin sanotaan hoikaksi. Ja meidän neuvolassa kyllä katsotaan myös sitä, minkä kokoisia vanhemmat ovat. Olen täsmälleen sinun kokoisesi. Jos lapsen kasvu poikkeaa pitemmän ajan hänen omalta käyrältään, lapsi läheteään lisätutkimuksiin ja varmistetaan, ettei kyse ole hoitoa vaativasta sairaudesta.
Sinä olet lapsen äiti, sinä tunnet lapsesi paremmin kuin neuvolan tärkeilijät. Unohda sellaiset mutinat. Itse olen tapellut jos eräänkin lääkärin ja neuvolan ihmisen kanssa, koska minä tunnen oman lapseni. Lääkärin tai neuvolan tädin on turha tulla nutisemaan kun ei edes näe koko lasta kun kolmen kuukauden välein, jos niinkään usein. (lapseni tosin sairastaa harvinaista sairautta, joten olen todella joutunut opettamaan jopa lääkäreitä mitä lapsen taudinkuvaan kuuluu.)
Siis muista, sinä olet äiti, ja lapsi on sinun!