Helppo olla jälkiviisas, mutta minulla ainakin olisi helpottanut, jos olisi ollut läheiset välit omassa lapsuudenperheessä. Läheisyys ja välittäminen, että olisi saanut tulla hyväksytyksi omana itsenään, että joskus edes joku asia olisi kelvannut mitä teki. Olisi antanut hiukan erilaisen pohjan elää tätä elämää ja kohdata erilaisia tilanteita esim. ihmissuhteissa ja työssä.
Mikä olisi ehkäissyt masennuksesi
Eihän sille enää mitään voi...
10731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla ehdottomasti sama juttu. Vanhempani "tehtailivat" lapsia liian nuorina itsekin, kykenemättä tarjoaaan aineellista, puhumattakaan henkistä pääomaa lapsilleen. Ei rakkautta, ei rajoja, ei edes rahaa. Se on kurjaa, että kuka tahansa voi lisääntyä. Maailman laki...
kokenut karvaasti sen että lapsuus on perustettu materialle.Ajatellen, "kun lapsi saa sen mitä me emme lapsuudessa saaneet eli kaiken materian,se selviää kyllä muuten omillaan" ehkä kärjistin hieman mutta sanoisin että kaikista tärkein mitä lapselle voi antaa on henkinen pääoma;tunne hyväksynnästä,kiinnostus lasta kohtaan ja turvallisuuden tunteen antaminen,jota ei rahalla saa.Ei mitään noista.Nyt aikuisena mun täytyy opetella ymmärtämään mitä nuo tarkottaa ja hankkia menetyksen tilalle nuo asiat jostain itse..
Mulla ihan sama, henkistä pääomaa en saanut, aina kaikki korvattiin rahalla. Mulle esim. ostettii 1000 markan nahkatakki, jos lupaan laihduttaa!
siihen miten elämässä selviää. Myös nuoruusiän
nedatiiviset kokemukset, vaikkapa koulukiusaamisen
kohteeksi joutuminen, vie itsetunnon keneltä vaan.
Myöskin se, ettei saanut/voinut aikanaan opiskella
siihen ammmattiin, johon ois halunnut.
Työ tai paremminkin sen puute on myös masennusta
lisäävä tekijä. Samaten ihmis-suhteiden vähyys
eli jos ei ole sellaista "tukiverkostoa" ympärillä, joutuu yksin selvitymään kaikista vastoinkäymisistä. Kaikki nämä kun yhdessä kohdalle sattuu, niin taatusti masentuu.
on mielestäni merkittävä tekijä hyvän itsetunnon syntyyn. Ja sitä kautta myös auttaa ehkäisemään noita mielen ongelmia.
Itse muistan, että sain lapsena vain negatiivista palautetta. Lisäksi kurissapitäminen tehtiin peloittelemalla. Joten tuo turvattomuuden tunne jäi elämään voimakkaana ja vaikeuttaa nyt aikuisena olemista.
John Lennonin tavoin voisi väittää, että maailman ongelmista 99% johtuu rakkauden ja välittämisen puutteesta.
JOS jos ja jos...
Jos joku olisi rakastanut minua.
Mutta miten sitten joku kaiken mahdollisen
elämässä saanut ihminen voi masentua..?
Meni työ alta ja sen jälkeen kaikki muukin. Kaiken muun olisi kestänyt, jos olisi ollut työpaikka jolla olisi turvannut taloutensa.
voi altistaa masennukselle.
Mielestäni se, että lapsuuden kodissa olisi ainaisen lannistamisen sijaan saanut positiivista huomiota ja kannustusta. Lapsuuteni oli turvallinen, mutta suhteet vanhempiin jäivät etäisiksi. En kelvannut koskaan omana itsenäni, virheineni päivineen.
Ensimmäisessä seurustelusuhteessa takerruin kumppaaniini liikaa. Tein hänestä itselleni kodin, hän oli minulle isä, äiti, paras kaveri. Olin kuin pieni lapsi suhteessa häneen ja hän väsyi siihen taakkaan. Sen suhteen loppuminen vei jalat alta, pari vuotta on se murhe painanut mieltä.
Lapsuuden kodin vuoksi en luota ihmisiin. Miksi kukaan pitäisi minusta?
jollen olisi syntynyt, en olisi myöskään masentunut. (Enkä olisi jäänyt mistään muusta kuin paskasta paitsi.)