isä yrittäjä ja suoraan sanottuna samalla juoppo.ja äiti parhaimmillaan 3 työtä teki.eikä sillä ollut aikaa meille lapsille.mutta isälle olen kiitollinen että se jäi isyys lomalle hoitamaan minua.ja hyvät muistot on siitä ajasta.mutta kun 2 nuorempaa sisarusta syntyi niin niin tavallaan vastuu siirtyi minuun.sitten kun muutettiin suomeen takaisin.iskä ja äiskä lähti aikoinaan töihin ruotsiin.olivat silloin ennen minua menettäneet lapsen viimisellä raskausviikolla.ja nyt on tapahtunut kauheita se minun rakas 28v veljeni menehtyi yhtäkkiä kun työ päivä oli päättymässä terve hyvät elämäntavat omaava ja jokaista auttoi.ja kauhee ikävä ja pitäs jaksaa pyörittää arkea.olen itse eka lapsen tehnyt kun 18 täytin.ja nyt mulla on 16 ja 15 jaq just 8vuotta täyttäneet lapset ja veljeni on 2 kertaa ollut lapsen likkana ja sanonut että tulee aina kun halutaan muut sukulaiset ei ole innoissaan lapsenlikka hommasta joten olemme 16v ollut naimisissa ja 2 kertaa veljeni on hoitanut lapsiamme.ja olis hoitanut aina kun halutaan .mutta elämä päätti ottaa parhaimman pois.kauhee olo minä huolehdin kaikesta mies reissuhommissa ja kellään ei ole aikaa meidän parisuhdekärsii....minä kärsin veljeni menetyksestä.ja äidin ja isän erimielisyyksistä edelleen vaikka ovat eronneet
miten menettelen
ehkä jo lapsuudesta lähtöisin
1242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
keskustelu-apua.Tuohon tilanteeseen ei voi kukaan yksinomaan kirjoittamalla auttaa.
Itse olen kokenut myös suuria menetyksiä ja vanhemmillani samankaltainen ongelma,tosin eivät ole enää elossa.Ota etäisyyttä vanhempiesi ongelmiin!
Soita mielenterveystoimistoon ja pyydä aika ja akuuttina.
Tarvitset nyt voimaa,ettei parisuhteesi hajoa ja lapsesi joudu samanlaiseen kurimukseen minkä olet itse käynyt.Voimaa ja vahvuutta sinulle!