Olin lapsena lihava(syntymästä asti). Kun täytin 12v painoin 45kg ja olin lyhyt, en nyt muista kuinka lyhyt. Siitä asti kasvoin vain pituutta ja paino pysyi samana. Olen nyt 30v, äiti, istumatyössä, liikun jonkin verran mutta enimmäkseen ns. hyötyliikuntaa. Syön kaksi lämmintä ruokaa päivässä (töissä ja kotona) sekä aamu- ja iltapalan. Syön herkkuja, juon olutta ja siideriä. Silti painan edelleen 47kg. Kävin yli kymmenen vuotta punttisalilla säännöllisesti ja ulkoilin paljon. Silti vaikka lihakset näkyi, paino ei noussut. Raskausajan kilot karisivat kuin itsestään. Mitään ihmeellistä en tehnyt, mutta puolessa vuodessa olin entiselläni. Olen koko aikuisikäni saanut kuulla kommenttia "HYI KUN OLET LAIHA; ONKO SULLA ANOREKSIA" Ja joka kerta se tuntuu yhtä pahalta! Mikä oikeus on ihmisillä sanoa laihoille ihmisille noin! En minäkään sano ylipainoisille että hyi kun oot lihava! Kaikki ei vaan voi oikeasti mitään laihuudelleen/lihavuudelleen!!! Toiset on hoikkia, toiset ei, toisia se vaivaa, toisia ei. Ymmärrän sen että huolissaan voi olla toisen hyvinvoinnista, mutta silloin kun se on aiheetonta, niin kuinka puolustautua!?
Onko oikeus moittia!!!
Miljanuska
6590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama juttu minulla, mutta älä välitä. Kateutta se haukkuminen vain on.
Ei kannata kuunnella eikä ainakaan pahastua. Tuskin nyt aivan oudot mitään tulevat sanomaankaan. Hormoonit toimii, jos kerta olet synnyttänytkin.
Pituuttasi et maininnut, joten painon arvioiminen voi olla vaikeaa.
Tämä nykyinen yksisilmäinen terveyspolitiikka aivan pieleen laskettuine ohjelukuineen aiheuttaa ihmisille turhia paineita - lyhyille lihotustarpeita ja pitkille laihdutustarpeita.
Jos pituutesi on korkeintaan 158 cm, olet ihannepainon alarajalla. Lievästi alipainoinen mielestäni olet, jos pituutesi on luokkaa 161-162 cm ja kunnolla alipainoinen, jos pituutesi on yli 164 cm.
Sivullisten huomauttelut toisaalta perustuvat siihen miltä näytät eikä mihinkään laskettuihin painoindekseihin.
sellainen tapa, että toisia täytyy arvostella. Ja jos muuta keksitä, otetaan paino aiheeksi. Mikä taas kertoo enemmän huomauttelijasta kuin kohteesta.
samanlaisia kokemuksia. Itse olen aina ollut hoikka ja tulen varmaankin olemaan ja saan kuulla olevani laiha joka käänteessä, vaikka en todellakaan ole mikään anorektisen näköinen. Syödä saan niin paljon kun haluan (kaloreita en ole ikinä laskenut, enkä varmaan osakkaan). Liikun kyllä paljon eli tästäkin saattaa johtua että pysyn hoikkana vaikka syön namuja melkein joka päivä, mutta eiköhän me kestetä tämän hoikuutemme kanssa =)
Mun mielestäni kaikenlainen töykeä kommentointi on härskien, hävyttömien ja ajattelemattomien ihmisten touhua! Omissa sukulaisissani on pari käärmettä, jotka aina kovaan ääneen puhuvat laihuudesta, lihavuudesta ja muiden läskeistä ja läskittömyydestä, siis JOKA KERTA. Sellaiset ihmiset ovat suorastaan vastenmielisiä!!
Älähän välitä, vaan anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Samaan rasismiin olen itsekin pulleana joutunut ja tiedän: ei ole mukavaa. Aina kun kuulen jotain napinaa, niin voin vaan ajatella, että olenpa sen verran fiksumpi, etten anna sellaisten ihmisten kommenttien vaivata yhtään enempää.
En tarkoita, etteikö asioista voisi tai saisi puhua. Siinä on kuitenkin ero, että millä sävyllä, miten ja missä tilanteessa asiasta puhutaan! Kahvipöydissä tai yleisissä tilaisuuksissa toisten henkilökohtaisista asioista puhuvat ihmiset eivät omaa mitään käytöstapoja.
Tässä vähän listaa mieleen jääneistä kommenteista joita on tullut kuultua tutuilta että tuntemettomilta:
Voi kun sä olet laiha/
ootko sä aina ollut noin laiha?
Sähän olet tuommoinen ruipelo/
miten joku voi olla noin rimpula?...
Kattokaa kuin kapea toi on...
Oletkos sä laihtunut?
Paljonko sä painat?
Sä oot tuollainen vinkuheinä/ripakinttu/luuviulu
jne.