Mä olen niin väsynyt tuon koiran kanssa. Motivaatio nolla kun aina jos vähän pyytää kavereit kylään mun silmille taas hypitään. Aina kun tapahtuu edistystä, tulee joku tilanne, jonka jälkeen mun kuukausien työ valuu jälleen kerran hukkaan. Enkä mä edes tiedä onko vika mussa, jossain muussa vai onko tuo koira oikesti noin pirun hankala? Mä näen vain ongelmia joka iesuksen paikassa enkä edes muista niitä koiranomistamisen iloja.
Koira on ollut remmirähjä, se on käynyt kiinni vieraaseen ihmiseen, sen on uhkaillut mua hampaillaan ja murisemalla, siltä on korvat hävinneet, se on karannut. Ja se on tuhonnut. Tuhoaa edelleen, osoittaa mieltään, mutta hyvin pienissä määrin entiseen verrattuna. Mulla ei ole mitään muuta kuin poikaystävä ja koira, ei edes lasta sotkemassa vielä asioita, mutta silti olen niin väsynyt tuohon koiraan. Toisinaan toivon että se joku päivä vain katoaisi pois. Toisinaan tuntuu että tuo koira on pilannut mun viimeiset 2 vuotta.
Olen pohdiskellut luopumista, mutta en uskalla. Pelkään mitä muut ihmiset sanovat, koska kuitenkin pärjään koiran kanssa eikä mulla ole mitään muuta syytä kuin että itse väsähdin. Se ei vain ole mulle enää rakas. Siitä on tullut välttämätön pakko. En myöskään uskalla antaa sitä kenellekään, koska tiedän millainen se voi olla jos ohjaaja ei kykene asettamaan sille sopivia rajoja ja olemaan johtaja. Kauhukoira. Jos se päätyykin jollekin lepsulle pullansyöttäjälle ja lopulta päätyy kiertoon uudelleen? Olen pohdiskellut että jospa joku ottaisi sen ihan pariksi viikoksi jotta saisin omaa aikaa ajatella. Mutta minne/kenelle sen veisin? En voi kuvitellakaan ketään tuttavapiiristäni kenen käsiin uskaltaisin sen antaa. Ainut jota voin ajatella on kaverini joka itse omistaa 2 koiraa.
Väsyneenä ja masentuneena kärsivällisyyteni on täysin loppu ja pimahtelen jos koira mulle murisee. Olen vain kärttyinen koko ajan. En vain kykene enää ajattelemaan järkevästi koko asiaa, se on vain vallannut mieleni. Tarvitsen välimatkaa enkä saa sitä mitenkään. Yritin etsiä ammattikouluttajan apua mutta ketään ei löytynyt - ja se joka löytyi teki oharit. Täältä ei vain yksinkertaisesti löydy ketään joka osaisi minua auttaa.
Pahinta on että tiedän että koiran perusluonne on todella ihana jos se vain pääsee esiin. Mä en vain pysty sitä enää saamaan esiin, niin pahasti mun ajatusmaailmani on tulehtunut. En enää edes jaksa käydä koirasivustoilla keskustelemassa yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin.
Tämä ei ole mulle hyvä, ja tämä ei todellakaan ole koiralle hyvä.
Haukkumisia varmasti tähän ketjuun tulee jos joku vastaa. Haukkukaa pois, vaikka tiedänkin kyllä tasan tarkkaan mitä sieltä tulee. Neuvoista olisi kuitenkin enemmän hyötyä, sillä mieli on riittävän maassa jo valmiiksi ja tahdon päästä ylös täältä pohjalta. Jos joku tietää hyvän ammattikouluttajan pohjanmaalla tai jonkun joka ehkä kykenisi sähköpostitsekin auttamaan, niin tietoja otetaan vastaan...
Koira on ollut remmirähjä, se on käynyt kiinni vieraaseen ihmiseen, sen on uhkaillut mua hampaillaan ja murisemalla, siltä on korvat hävinneet, se on karannut. Ja se on tuhonnut. Tuhoaa edelleen, osoittaa mieltään, mutta hyvin pienissä määrin entiseen verrattuna. Mulla ei ole mitään muuta kuin poikaystävä ja koira, ei edes lasta sotkemassa vielä asioita, mutta silti olen niin väsynyt tuohon koiraan. Toisinaan toivon että se joku päivä vain katoaisi pois. Toisinaan tuntuu että tuo koira on pilannut mun viimeiset 2 vuotta.
Olen pohdiskellut luopumista, mutta en uskalla. Pelkään mitä muut ihmiset sanovat, koska kuitenkin pärjään koiran kanssa eikä mulla ole mitään muuta syytä kuin että itse väsähdin. Se ei vain ole mulle enää rakas. Siitä on tullut välttämätön pakko. En myöskään uskalla antaa sitä kenellekään, koska tiedän millainen se voi olla jos ohjaaja ei kykene asettamaan sille sopivia rajoja ja olemaan johtaja. Kauhukoira. Jos se päätyykin jollekin lepsulle pullansyöttäjälle ja lopulta päätyy kiertoon uudelleen? Olen pohdiskellut että jospa joku ottaisi sen ihan pariksi viikoksi jotta saisin omaa aikaa ajatella. Mutta minne/kenelle sen veisin? En voi kuvitellakaan ketään tuttavapiiristäni kenen käsiin uskaltaisin sen antaa. Ainut jota voin ajatella on kaverini joka itse omistaa 2 koiraa.
Väsyneenä ja masentuneena kärsivällisyyteni on täysin loppu ja pimahtelen jos koira mulle murisee. Olen vain kärttyinen koko ajan. En vain kykene enää ajattelemaan järkevästi koko asiaa, se on vain vallannut mieleni. Tarvitsen välimatkaa enkä saa sitä mitenkään. Yritin etsiä ammattikouluttajan apua mutta ketään ei löytynyt - ja se joka löytyi teki oharit. Täältä ei vain yksinkertaisesti löydy ketään joka osaisi minua auttaa.
Pahinta on että tiedän että koiran perusluonne on todella ihana jos se vain pääsee esiin. Mä en vain pysty sitä enää saamaan esiin, niin pahasti mun ajatusmaailmani on tulehtunut. En enää edes jaksa käydä koirasivustoilla keskustelemassa yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin.
Tämä ei ole mulle hyvä, ja tämä ei todellakaan ole koiralle hyvä.
Haukkumisia varmasti tähän ketjuun tulee jos joku vastaa. Haukkukaa pois, vaikka tiedänkin kyllä tasan tarkkaan mitä sieltä tulee. Neuvoista olisi kuitenkin enemmän hyötyä, sillä mieli on riittävän maassa jo valmiiksi ja tahdon päästä ylös täältä pohjalta. Jos joku tietää hyvän ammattikouluttajan pohjanmaalla tai jonkun joka ehkä kykenisi sähköpostitsekin auttamaan, niin tietoja otetaan vastaan...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ikävä kuulla tilanteestasi.
Ehkä sinun ei kannattaisi liikaa miettiä, mitä muut ajattelevat. Jos vain löytäisit koiralle mieleisesi uuden kodin. Koita kestää.
Minkärotuinen ja ikäinen koirasi on?
Koira on vielä nuori, vasta 2-vuotias tolleri. Elän tällä hetkellä siinä toivossa että koira rauhoittuu kun vanhenee, mutta olen muilta tollerin omistajilta kuullut aivan jotain muuta. En tahtoisi tapella koiran kanssa lopun ikääni...
löytyy molemmille mukava ratkaisu. haluaisin auttaa jos osaisin. kirjoita jos siltä tuntuu: [email protected]
..koirasi ei ole sopiva sinulle ja vaatii aktiivisen kokeneen omistajan..ota joku leppoisampi/rauhallisempi rotu seuraavaksi. En yleensä suosittele koiralle kodin vaihtoa mutta jos todella ahdistaa tilanne etkä saa tilannetta hyväksi eli keinot kokeiltu niin..parempi näin molemmille. :(
ollut tarpeeksi muitten koirien kanssa?? Käytätkö tarpeeksi lenkillä? Onko virikkeitä?
Minun koiralle nuo on tepsinnyt vaikkei koskaan ole ollutkaan vihainen.. ONNEA Sinulle! :D Koita jaksaa!
-olen omistanut vihaisen koiran-
En näe kenelle vain mahdollisten ongelmien tunnustamisessa mitään syytä haukkumiseen, joskus vain käy niin että ei pärjää jonkun tietyn koiran kanssa. Tosiasioiden tunnustaminen on päinvastoin vastuullista ja rakentavampaa kuin tosiasioiden kieltäminen. Harmillista että alueella ei ole ilmeisesti löydettävissä ketään osaavaa ja ymmärtävää ongelmien ratkaisijaa. Yksin voi vastaavassa tilanteessa olla lähes mahdotonta ongelmia ratkaista. "Vikaa" on varmasti sekä omistajassa että koirassa ainakin siten että koira on omistajalle sellaisilla tavoilla liian haastava joihin omistaja ei pysty onnistuneesti vastaamaan. Ja virheitähän tuollaisessa liian haastavassa tilanteessa tulee omistajan aina jonkin verran tehtyä. Tilanne jumittaa tai jopa pahenee ja ratkaisemattomien ongelmien seurauksena omistaja ja koira etääntyvät toisistaan ja myös se vaikeuttaa tilannetta.
Parasta olisi löytää joku osaava ja ymmärtävä ongelmien ratkaisija. Oikeilla työkaluilla, harjoituksilla ja muutoksilla omistaja ja koira usein löytävät toisensa uudelleen ja ongelmat ratkeavat kohtuulliselle tasolle tai jopa kokonaan. Jos apua ei ole löydettävissä niin epävarmuudesta huolimatta mielestäni ainoa vaihtoehto on yrittää etsiä koiralle sellainen uusi omistaja joka suurella todennäköisyydellä kykenee vastaamaan kaikkiin merkittäviin haasteisiin joita koiran kanssa on odotettavissa. Pärjäät nippa nappa koiran kanssa ja kykenet pitämään sen elossa, mutta mielestäni koiranpidossa ehdottoman oleellista on selviämisen ohessa myös hyvä kaksisuuntainen suhde joka antaa molemmille enemmän kuin ottaa.
Uuden kodin etsiminen ja koirasta luopuminen on monin tavoin vaikeaa, mutta ei mielestäni mahdotonta. Uuden kodin etsiminen silloin kun koiranpito käy liian haastavaksi ja raskaaksi on mielestäni vastuullisin vaihtoehto koska mielestäni välttämättömänä pahana koiran pitäminen on kaikille osapuolille vahingollista. Jopa koiran lopettaminen on mielestäni parempi vaihtoehto kuin vastentahtoinen ja onneton yhteiselo.
Asia on parasta mielestäni ratkaista mahdollisimman pian, viivyttelystä seuraa vain lisää väsymystä. Kukaan ei voi mielestäni perustellusti kyseenalaistaa ratkaisuasi tai syyllistää sinua yhteiselon epäonnistumisesta. Toivottavasti asia ratkeaa mahdollisimman onnellisesti.
Älä ajattele sitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Sinä elät koiran kanssa ja jos se ei enää anna sitä mitä pitää, on parempi laittaa asiat sille mallille, että molemmat, sekä koira että sinä, voivat paremmin. Koirakin vaistoaa väsymyksesi. Hommaa koirallesi uusi koti ja jos vielä haluat koiran, hommaa sellainen koira, joka sopii sinulle paremmin. Koiralle varmasti löytyy sopiva koti kunhan vaan osaat sellaisen etsiä sille. Itse etsin 6 kk sopivaa kotia yhdelle omista koiristani ja annoin sen sitten kuukauden koeajalle. Koira löysi paremman kodin ja voi nyt huomattavasti paremmin kun mitä luonani, emme vaan sopineet toisillemme. Siis ajattele asiaa myös koiran kannalta, olisiko koiran parempi elää sellaisen ihmisen luona, joka osaa sitä arvostaa ja tykkää siitä sellaisena kun se on? Joka myös paneutuu noihin ongelmiin ja osaa niille tehdä jotain.
Teet aivan oikein tilanteessasi hankkiessasi koiralle uuden kodin.Älä ajattele sitä mitä toiset ihmiset ratkaisustasi ajattelevat,vaan etsi koiralle uusi koti.Varmasti koira saa vielä hyvän/hyvät uuden omistajan.
ps.hoida myös itsesi kuntoon
Ootko soittanu kennel liittoon, että tietääkö ne pohjanmaalla hyvää ongelmakoirakouluttajaa?
Jos löytyis ni onnistumisten kautta vois sitten myös sun arvostus koiraa kohtaan kasvaa kun huomais että se osaakin jotain.
Toivottavasti saat apua jostain!
En ole ainakaan vielä, ei ole käynyt mielessä että sieltähän voisi löytyä. Kiitos tästä vinkistä!