kun olen raskaana miehelle jonka kanssa minulla oli seksi suhde noin puoli vuotta.tämä mies kun kuuli että aion pitää lapsen niin laittoi välit poikki ja sanoi ettei koskaan halua pitää yheyttä lapseensa tai mitää muutakaan.
ja häneltä myöskin tullu aika pahaa tekstiä asian suhteen.
mua vaan harmittaa et lapsi ei tuu tuntee isäänsä tai sen sukua enkä minäkään niistä voi paljoa kertoa.
pelkään sitä tilannetta kun joudun selittämään tämän lapselleni.miten tehdä se?koska haluan kuitenkin kertoa kuka hänen oikea isänsä on.
mietin myöskin että pitäisikö vaatia elatuksia?kaikki on mulle sanonu että kyllä vaadit .siitäkin syystä et se äijä on kusipää mua kohtaa.
mutta sen takia en itse haluaisi vaatia, koska tämä mies on osottanu olevansa niin vastuuton ja lapsellinen että jos se ei mieltänsä lapsen suhteen muuta niin en halua siltä mitään vaatiakkaan.
onko ketään jolla samanlainen tai samankaltainen tilanne?
(en ole varma mille palsalle tämä olisi pitänyt kirjoittaa)
ja häneltä myöskin tullu aika pahaa tekstiä asian suhteen.
mua vaan harmittaa et lapsi ei tuu tuntee isäänsä tai sen sukua enkä minäkään niistä voi paljoa kertoa.
pelkään sitä tilannetta kun joudun selittämään tämän lapselleni.miten tehdä se?koska haluan kuitenkin kertoa kuka hänen oikea isänsä on.
mietin myöskin että pitäisikö vaatia elatuksia?kaikki on mulle sanonu että kyllä vaadit .siitäkin syystä et se äijä on kusipää mua kohtaa.
mutta sen takia en itse haluaisi vaatia, koska tämä mies on osottanu olevansa niin vastuuton ja lapsellinen että jos se ei mieltänsä lapsen suhteen muuta niin en halua siltä mitään vaatiakkaan.
onko ketään jolla samanlainen tai samankaltainen tilanne?
(en ole varma mille palsalle tämä olisi pitänyt kirjoittaa)
Vastaukset 30
Vanhimmat
No ensinäkin vaadit ne elarit, sillä nehän ei ole sinua vaan lasta varten ja mies on elatusvelvollinen, siinä missä sinäkin!
sen voi tehdä myöhemminkin. Ja kun isyyttä ei selvitetä niin olet oikeutettu kaupungin maksamaan elatustukeen 129€/kk. Mutta jos selvität isyyden silloin miehen pitää maksaa, ja voi olla että jäät ilman elatusta, ja vielä sekin että jos isyys on tunnustettu niin sinun pitää antaa lapsi tapaamisiin, oletko valmis antamaan lasta sellaisen käsiin joka toivoo ettei sitä olisi olemassakaan?
Minulla on tuollainen tilanne ja isyys tunnustettiin vasta kun lapsi on kouluikäinen. Ja kyllä olemme jutelleet asiasta hänen kanssaan. Lapselle voi kertoa kuka hänen isänsä on, vastata kysymyksiin ikäkauden mukaisesti. Nykyisin on niin paljon lapsia joiden vanhemmat ovat eronneet ettei siinä ole mitään ihmeellistä.
ilman elatusta, jos selvityttää isyyden. Silloin kun elatusvelvollinen ei syystä tai toisesta maksa elatusapua, elatustuki tulee kaupungin kautta ja sitä haetaan elatusturvan kautta.
Vuosia sitten kuulin, että valta-osa yh:sta saa kaupugin kautta elatustuen, koska isä ei maksa vapaa-ehtoisesti sovittua elatusapua.
Kaupunki perii sitten isältä jos saa perittyä...Miksi isä vaatisi tapaamisia jos ei halua lasta...? Mutta, joka tapauksessa pitkässä juoksussa on lapsen edun vuoksi tärkeää, että isyys tunnustetaan ajallaan, eikä ole järkevää siirtää tuonnemmaksi, kun isä on tiedossa.
Sellainen tilanne voi tulla ( monelle tullutkin)että isä esim menehtyy tapaturmaisesti. Siinä vaiheessa on enää hankala selvityttää isyyttä.
niin siinä tapauksessa voi ottaa ruumiista verikokeen. Jos ruumis on ehtinyt kuoppaan asti niin silloin on mahdollista ottaa vanhemmilta verikoe. Mutta ketään ei voi pakottaa siihen.
suhteet eivät ole toimineet, niin tieto kuolemasta/menehtymisestä ei kulje lapselle(äidille) päin.
Haudasta harvemmin kaivetaan ja oikeusprosessit ym ennen sitä...Joillekin (useimmille, mitä olen kuullut)on tärkeää tietää oikea syntyperä, aika usealle tärkeää aikuistuessa myös mitä lukee virkatodistuksessa vai lukeeko mitään(isä tuntematon).
Sekin vielä, että kuoleman kohdatessa isän/vanhemman jälkeläinen perii vanhempansa. Mahdollisesti on henkivakuutus jos ei yksityistä niin jokainen työssäoleva on vakuutettu ja jälkipolvi saa ns työntekijän ryhmähenkivakuutuksen, joka on porrastettu iän mukaan. Esim lähipiiristä, kun nuori mies menehtyi kolarissa niin korvaussumma oli n 15 000e.
että korvaussumma on perusumma ja jokaista lasta kohden maksetaan lisää 6000-7000e.
Tuon paremmin asiaa ei voi ilmaista!!
Lapsen isyyden tunnustuksesta ei KOSKAAN SAA LUISTAA. ei millään tekosyyllä.
Lapsella on oikeus PERIÄ isänsä aikanaan. Siinä et lapsen oikeuksia saa polkea.
Vaikkapa äijä nyt olisikin tyhjätasku idiootti, niin voihan hän periä jonkun paremman.
Eli koskaan et tiedä.
Ai että perintökö se on se aihe????
Kun vouhotetaan tätä lapsen oikeutta isään, tuleeko kukaan koskaan ajatelleeksi että joskus on parempi kun ei..ja aikanaan kun lapsi kasvaa, toki voi ottaa yhteyttä isäänsä..mutta jotkut miehet...huh...
Kokemusta on siitä kun isä ei tule tapaamaan lapsiaan vaikka lupaa, kerta toisensa jälkeen..kännissä vaan örveltää ja soittaa lapsille ja lupaa, lupaa, lupaa....lapsen mieli särkyy.
Eli: joskus olis vaan parempi jättää ne tunnustamiset jne..ihan lapsen parhaaks
olen... Isyyden voi kyllä selvittää myöhemminkin jos jätkä tulee järkiinsä...
Vaikka isyys on vahvistettu, kyllä sen kunnan/kaupungin eli siis yhteiskunnan antaman tuen saa, vaikka olis kuinka vastuuton isä onnistuttu löytämään.
Ne perii sen sitten siltä luuserilta pois omalla tavallaan...
Noi on näitä vaikeita valintoja. Oman elämän ja arkijaksamisen kannalta on varmastikin helpointa jättää isyys tunnustamatta mutta sitten pitää jaksaa sen henkisen taakan kanssa, että on tavallaan 'kieltänyt' lapselta isän elämästä. Eli ei edes ole antanut isälle sitä mahdollisuutta. Tuo on asia, johon lapsi vanhempana/aikuisena saattaa palata. Mikäli isällä on tuomioita takana niin tuo helpompi perustell. Lojaalisuus vanhempiin lapsella on syvällä vaikka ei olisi toista koskaan tavannutkaan.
Eli itse antaisin isälle mahdollisuuden mikäli ei selkeästi lapselle vaaraksi. Jos isää ei kiinnosta niin sille ei voi sitten mitään mutta ainakin silloin omassa pääkopassa on tietoisuus, että on antanut mahdollisuuden.
Vielä,
mun mielestä isällähän on mahdollisuus ? Oma aloitteisesti aktivoitua ja osoittaa kypsyytensä - kertoa lapsen äidille ynnä viranomaisille kuinka kunnollinen isä aikoo olla ja on.
Ap:n tapauksessahan isä on vastahakoinen.
Äidin tehtävä ei ole maanitella, kerjätä tai vaatia isyyttä.
Kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Ei äityteenkään meitä maanitella tai paapota ?
Tämmöisessä tapauksessa, jossa isä osoittaa vastahakoisuutensa eikä ITSE tee mitää isyyden ja lapsen eteen - on ihan turha syyllistää lapsen äitiä.
Kumma homma - ihmisyyteen pitäisi liittyä ihan samanlaisia selkärankaisuuden ja vastuunkantamisen ominaisuuksia. Sekä miehellä , että naisella. Aina vaan kuitenkin kerrotaan - miten miehiltä ei moista voi odottaa , vaan täytyy ymmärtää pakoreaktiot, pelästymiset - ja se, että heitä olisi maaniteltava ja levitettävä punainen matto ja ja ja ... jotta voisi sitten armeliaasti niitä isän oikeuksia nauttia...
Sori - tää loppukappale oli ehkä asenteellinen ja provosoiva - mutta aika usein myös naisten miehiä puolustavissa puheissa esiintyvä...
on hyväksyttävää pakoreaktio? Ja se että isyyteen kypsytään vuosikaupalla? Kuka perkele sitä jaksaa odottaa esim 4 vuotta? Ei enää neljän vuoden jälkeen tee mieli tukea mitään isyyttä jos sitä ennen on ollut vain uhkailuja ja haistatteluja.
Miksi äidin pitää niin kovasti tukea miehen vanhemmuutta? Onko nykyiset miehet todella sellaisia vellihousuja, eivätkä kykene mihinkään ilman perseellepotkimista?
Sitten jos sitä tukea ja ymmärrystä ei tipu niin sittenhän olet pilannut isän ja lapsen välit...
Ei tainnut tulla edellisessä kirjoituksessani selväksi mitä omana mielipiteenäni ap:n tapauksessa ajoin takaa. Äidin tehtävä ei todellakaan ole maanitella, eikä ylipäätään väkisin yrittää isän suhteen tehdä mitään. Isyyden kieltäminen noin kategorisesti on todellakin kieltäminen eli aika lailla maanittelun vastakohta. Ja nimenomaan äidin valinta lapsen puolesta. Melkoinen vastuu tehdä päätöstä lapsen puolesta. Mikäli siihen ryhtyy niin kannattaa mielestäni olla todella hyvät persutelut, jotta voi sitten murkkuikäiselle lapselle kirkkain silmin kertoa, että miksi ei lapselle isää tunnustettu. Joku its eolisin murkku niin mielelläni haluaisin kuulla jonkun muun perusteen kuin, että 'äidin mielestä iskä nyt ei ollut sopiva isä'. Ja joka tapauksessa äiti joutuu sen päätöksen kanssa elämään. Toisille se voi olla helppoa, toisille ei.
Isyyden tunnustaminen ja isän lapsen elämään saaminen on siis kaksi eri asiaa. Ensimmäinen äidin valinta. Toinen isän valinta. Tosin toista valintaa ei edes voi tehdä mikäli jo ekaan äiti vastaa kielteisesti.
Ja mitä tulee tuohon toiseen kommenttiin niin ap:n tapauksessa jotenkin en usko, että hän on ollut 4v raskaana. ;)
Seksisuhteessa ollessa ja siinä vauvauutisen kuultuaan on sekin kriisin paikka. Kenties ollut shokki jo ap:lle itselleenkin. Tällöin ei todellakaan ensimmäisiä kommentteja kannata ottaa tosissaan kuten missään muussakaan kriisitilanteessa. Silloin kun ihminen(mies tai nainen) on haavoittuva niin avuttomuus purkautuu usein äärimmäisinä puheina.
meni välit poikki lapsen isään enneku tiesin varmuudel olevan raskaana... Mies sanoi sillon että harkitse vielä pidätkö...mutta jos päätät pitää nii kyllä mä autan teitä.. Nyt poika on 2kk eikä isä ole edes käyny katsomas lastansa...muutaman kerran on aikonut tulla mutta eipä oo vielä näkynyt =( Hänellä on huumeongelma...jonka takia suhteemmekin meni pilalle. Olen yrittänyt puhua miehelle että hakeutuisi hoitoon mut ei hän edes myönnä et on koukussa mihinkään. Itse en aio edes isyyttä selvittää jolloin saan elatustuen kaupungilta. Eipä voi mies tulla sit yhtäkkiä vaatimaan poikaa mukaansa.. Kerron kyllä lapselle kuka isä on jne. sitten kun hän sitä kysyy...mutta kyllä täs on itsekkin miettinyt et mitä kertoo ja miten. Poikaa käy sääliksi mutta minkäs teet....onneks hänellä on kuitenkin mun isä ja veli miehen malleina...sekä kummit.
selvitystä ja yhteyden ottamista sukuun omien kokemusten varjolla. Lapsi voi olla ainoa/ ensimmäinen lapsenlapsi perheessä. Lapsen osa identiteettiä on tuntea isänsä lähisukulaiset. Elareissa ei ollut onkelmaa.
ole ensimmäinen lapsenlapsi miehen perheessä...hänen siskolla ja veljellä on myös lapsi.. Hän on antanut äidillensä numeroni jotta hän voisi ottaa yhteyttä minuun ja tulla halutessaan katsomaan poikaa mutta eipä ole hänestäkään kuulunu.. Minusta sillä paperilla ei ole mitään merkitystä koska itse tiedän kuka isä on ja lapsi tulee sen myös tietämään...ja rahaa en häneltä tarvi. Jos miestä ja hänen perhettään noin vähän kiinnostaa niin minusta on parempi antaa asian olla!
Hei,
voimia tilanteeseesi.
Olen samanmoisessa tilanteessa.
Oon kahlannut elatusmaksu- ja isyyslait sun muut läpi.
Elatusmaksuissa vastahakoisen isän kans on kyllä päänsäryn mahdollisuuksia kai paljonkin - voit joutua osottelemaan maksuja , isä voi halutessaan tehdä kiusaa ainakin viivyttäen maksua n 1 kk on-and-on, ilman mitään seuraamuksia.
Eli mä ajattelen niin, että jos maksu ja todellinen isyyshalukkuus on kyseenlaista tai 90% epävarmaa , kannattaa miettiä ...
Ja ei isyys tule sillä, että se kirjataan paperille. Isä voi tavata lastaan ja olla aikalailla hyväkin isä ilman virallista tunnustamistakin , näinkin nimittäin on munkin tuttavapiirissä.
Olen samaa mieltä - lapselle aion itsekin kertoa isän nimen , jahka se aika tulee. Viranomaisista en tiedä.
On olemassa muuten sellainenkin mahdollisuus - jos isä on oikein renttu ja taloudellisesti heikoilla, isyys on paperilla - ja vaikka lapsen äiti kuolee - äidin eli mun omaisuuden hallintaoikeus alaikäisen huoltajana voi siirtyä 'isälle' ja hän voi vielä senkin lapselta hassata.
Nuo monien asiassa ulkopuolisten mielipiteet 'Isällä on oikeus lapseen' tai 'Yhteiskunnan sijaan elatuksia maksamaa täytyy löytyä joku osapuoli' - voi mun mielestä jättää omaan arvoonsa. Tilanne on mutkikkaampi.
Nääs - lapsellahan olisi oikeus isään . Ja vieläpä hyvää ja kunnolliseen . Pakottamalla tuo tarve ei täyty.
Mutta jokainen miettii asian omalta kohdaltaan. Helppoa ratkaisua ei ole. Ja lapsen parhaaksi tässä kuitenkin täytyy toimia.
Turhaa silti on vähätellä äidinkään mielenterveyden,tasapainon ja toimintakyvyn säilymisen merkitystä - ei niiden menetyskään (vaikkapa verisessä isyysmaanittelussa) auta lasta yhtään.
Toimi niin, että voit tarjota lapsellesi hyvän lapsuuden - Sinä olet se tärkein vanhempi lapsellesi.
Ai niin,
riippuen asuinpaikkakunnastasi - ihan tässä viime ja tänä vuonna on käynnistynyt yksinodottajille yhdistystoimintaa , nimellä Tuike. Alullepanijana Ylen radiotoimittaja Eve Mantu - hänen kirjansa 'Musta tulee perhe' on varmaan myös mielenkiintoinen Sinunkin tapauksessasi.
http://voimakirja.vuodatus.net/
Toimintaa on ainakin Hesassa, Tampereella, Kainuussa ja Oulussa.
Neuvoloistakin pitäisi olla saatavilla lisätietoa tästä - et ole yksin, Suomessa 2000 naista saa lapsensa yksin vuosittain.
Mene ihmeessä mukaan, jos vain pääset - tapaat naisia, jotka ovat ihan oikeasti ja todellisuudessa miettineet näitä asioita. Fiksuja naisia ;)
Voimia...
MÄ oon päättänyt, että viimeistään kun lapsi täyttää vuoden, otan yhteyttä isän vanhempiin ja kerron heille lapsesta. Isyyden selvityksenkin aloitan ehkä silloin, siitä en ole vielä ihan varma. Isälle aion kertoa asiasta ensin ja annan hänelle mahdollisuuden kertoa lapsesta itse, mutta itsekin aion ottaa heihin yhteyttä. Isä ei ole vielä nähnyt lastaan, vaikka on sanonut tulevansa häntä katsomaan ja elareita ei hän haluaisi maksaa.
Olen itse samassa jamassa. Voit tietysti kertoa lapselle kuka isä on mutta sinuna en lähtisi vaatimaan mieheltä isyyden tunnustamista tai elareita, jotka saat joka tapauksessa kaupungilta ilman isyyden selvittämistäkin. Älä ota isään mitään yhteyttä, hän on päätöksensä tehnyt ja päätöstä pitää kunnioittaa vaikket isää voisikaan. Pahimmassa tapauksessa isä saattaa hermostua , ruveta vaatimaan huoltajuutta ihan piruuttaan tai häiriköimään ja kiusaamaan sinua ja lastasi. Lapsesi voi sitten isompana kirjoittaa tai ottaa isäänsä yhteyttä, jos haluaa. Useimmille tutuista isättömistä pari kirjettä tai kertatapaaminen isän kanssa aikuisena on tyydyttänyt sukututkimusnälän.
vauva nyt 9kk, yksin olin koko raskausajan kun mies huijasi puhui haluavansa lapsia ja lupaili vaikka mitä, mutta karkasi kun oli hommansa hoitanu, en oo vaatinu elatuksia, koska en välitä kuulla henkilöstä enää ikinä, enkä kaipaa sellaista isää joka ei vauvastaan mitään välitä, en ole vielä keksinyt mitä selitän pipanalle kun kasvaa...
Vielä,
isyyden ehtii vahvistamaan - jos isästä siihen on- myöhemminkin.
Mun tapauksessa lapsen isän vakioasuinpaikka on 600 km eri suuntaan kuin missä vauva ja minä asumme ja tulemme asumaan.
Lapsen parhaaksi on - että äiti (tai se vanhempi joka nyt päivittäisen vastuun kantaa) on voimissaan, tasapainoinen ja hyvä äiti/vanhempi .
Eli lapsen ollessa alle 2 v - parhaimmassakin tapauksessa ' best case scenario' - vauva ei mitenkään pysty muodostamaan suhdetta isään, eikä isän 'maccarikäynnit' kerran kuussa vaikuta lapsen kehitykseen.
Oikeasti ei.
Voi olla että sille hyvälle isälle tällä olisi jotain merkitystä -mutta omalla kohdallani tajosin jo mahiksia, ja mies vaan öykkäröi
Mun isyyden pönkityskiintiö tuli jo täyteen, tarvitsen voimani tähän lapsen ja haluan olla onnellinen, sekä tehdä lapseni ekoista elinvuosista suht eheät.
Ilman verikokeita ja piikityksiä ja oikeustaisteluita ja huutopuheluita ... huh huh..
Eli isyyden voi vahvistella myöhemminkin , jos asia niin etenee. Nykymenettelyllähän se vaan maksaa .
Edelleen totean , kuten aiemminkin - henkilötietoja en laspelta salaa - sekä myöhemmin asiaan voidaan palata muutoinkin.
Mutta vauva-ajan haluan 'aselepo' ajaksi.
Helppoa on se on ulkokultaisesti ja ulkopuolelta huudella jotain 'perintöoikeuksista' , hohhoijaa - ihan kuin se nyt olisi jokin merkitsevä tekijä ihmisille. Jos lapsen ekat elinvuodet menee hurlumheiksi ja katkeruuskisailuksi , ei mahda sillä psyykenrakenteella olla paljoa iloa muutamasta kymppitonnista ;) Harvoin nämä pakenevat isät mitää miljonäärejä ovat, ehkä jopa päinvastoin - lapsi tai lapsenäiti voi joutua maksunpuolellekin.
Oikeasti vaihtaisitteko te vaikkapa oman vanhempanne tarjoaman tasapainoisen ja suht' hyvän lapsuuden perintöoikeuteen? Kärjistäen toki - mutta verisimillään nää kiistat kyllä vie melkoisesti voimia muusta elämästä.
Edelleen - ei tämä ole helppo yhtälö.
Emme me äidit voi tehdä kuin oman osamme - isekukin harkitsee asiaa omaalta kohdaltaan merkitseviltä osin - humaaneista lähtökohdista tai jostain muista katsellen.
Tunturiketun mielipide siitä - että isä ei voi/halua missään nimessä olla lapselle minkäänlainen isä, ellei ole sitä paperilla on aika mielenkiintoinen. Jos asia on ihan selvä - ja asian voi myöhemmin vahvistaa ... miksi paperit sitä muuttaa ?
Tämäkin asia on aika epätasaarvoinen - nainen ei voi vastaavasti miestä nöyryyttää , että ilmiselvässä ja todistettavassa tilanteessa (halutessaan oikutella tai paeta vastuuta)vielä kyseenalaistaisi oman äitiytensä 'Mistä sen tietää, kuka sen äiti on ...'.
Omalta osaltani harkitsen sitä vaihtoehtoa, että mikäli asiat menee näin - ja mikäli lapsen isä aikuistuu - tarjoan ensin epävirallista isyyttä. Vähän niinkuin koeaikana - jos osoittautuu epäluotettavaksi ja epävakaaksi hommaksi, on helpompaa palata ja olla ihan 'omillaan' - myös lainvoimaisesti. Tää tietty pitää paketoida miehen suuntaan muotoon 'Ajattele, sun ei tarvitse edes alareita maksaa - oot vaan huippu iskä ...'
Oikeesti idiootti olet jos et lapsellesi suo oikeutta isyyden tunnistukseen HETI, eikä vuosien päästä. HUPS vaan ja se ukko kuoli, ja lapses menetti perimisoikeuden isänsä sukuun. (HUOM! ei pelkkään isäänsä, vaan koko sukuun) Kyllä se vaan on usimmille helkutin iso rahallinen tappio, jos ei henkinenkin.
Lisäksi tyhmyyttäsi jaat väärää tietoa täällä kansalle, nimittäin perintöä ei ole pakko ottaa vastaan jos se on miinusmerkkinen. Maksumieheksi EI näin joudu.
Ikävää sinänsä että voimasi ovat niin loppu, ettet kykene lapsen parasta ajattelemaan, mene hoitoon ja hanki itsellesi apua.
kuten kirjoitat ja monet kerrat miettinyt minäkin, että miksi nainen(äiti) pitää lastaan kuin omistusesineenä..? Äiti päättää kaiken ja luulee päättävänsä lapsen parhaaksi,vaikka epäilen, että useimmiten lapsen etu ja paras on sivuseikka. Tuli juuri katsottua tv:tä ja inhimillistä tekijää. Kirjailija Laura Honkasalo joka oli ohjelmassa on kirjoittanut mm kirjan: "Sinun lapsesi eivät ole sinun". Millainen kirja se lienee, tuli mieleeni ja kirja pitää kyllä lukea ja viisastua edelleen?
Kirjan nimi on viitteellinen...
Vanhemmuus vaatii viisautta ja kypsyyttä ja ennen kaikkea kykyä asettua lapsen maailmaan ja lapsen etu kaiken edelle. Ei minun etu, eikä sinun. Lapsi ajattelee ja kokee paljon jo pienestä pitäen, aistii salaisuuksia ja tabuja. Avoimuutta enemmän ja reiluutta, lapsikin oppii.
Oman lapseni isä on tunnustanut ja se vaati sinnikkyyttä minun - äidin taholta.
Olet sen arvoinen.
Uskon että lapsesikin arvostaa tekoasi kunhan on tarpeeksi vanha sen ymmärtääkseen.
Kannattaa lahoittaa lapsi jokaiselle,joka päälle sattuu kaatumaan, se se on oikeata rakkautta tulevaa lasta kohtaan.
Saa tenava niin heikot elämäneväät, että sääliksi käy, muttei taida äidilläänkään olla paljon annettavaa (edes siittäjälle, kun ei jäänyt) hih hih
Siis,
yhteenvetona voi todeta ettei miehellä ole vastuuta.
Niin ap:n kuin omassanikin tapauksessa mies tietää raskaudesta.
Mies voi näin ollen ilmoittautua vastuun kantajaksi siis ITSE.
Tällaista vastuuta ei ole näemmä monien mielestä olemassa.
Vaan KAIKKI vastuu KAIKESTA on VAIN naisella, ja perustuu naisen aloitteellisuuteen, maanitteluun jne.
Mielenkiintoinen yhteiskunta meillä...
Jään odottelemaan näitä oma-alotteisesti vastuunsa kantavia yhteydenottoja omalta osaltani.
En usko niitä tulevan
Ja en voi kokea olevani mihinkään syyllinen , ellei niitä tule .
Taistella kannattaa asioista joihin voi odottaa positiivista lopputulosta. Katkerana taistelu ei johda mihinkään. joskus on parempi tunnustaa tosi-asiat ja luovuttaa.
En näe mitää syytä, miksi lapsen pitäisi tästä kärsiä.
Edelleen tiedoksi - mm yksin lapsen adoptoivakin nainen saa elatustuen yhteiskunnalta. Kannattaa vastustaa sitäkin.
Säädetään vaikka laki, ettei muut kuin ydinperheet ole sallittuja.
Ja vaikka pakkoabortti laki vielä?
Ja jollei isä elätä lastaan , rankaistaan äitejä ja lapsia. Jeeeeee...
Mitenkähän tuo kokonaissaldo yhteiskunnalle aiheutuvien kulujen osalta moisessa sitten menee ?
Omalta osaltani olen osani veroista, ja teen sen jatkossakin.
Varmasti hyviä, vastuunsakantavia ja humaaneja isiäkin on - kiitokset heille , ja onnittelut heidän lapsilleen - näillä palstoilla niitä vaan ei taida esiintyä.
Mukavaa kevättä kaikille ja vaatikaa nyt hyvät ihmiset joskus jotain selkärankaa miehiltäkin ... Ei nämäkään ongelmat naisia/äitejä haukkumalla ratkea . Emme me voi tehdä kuin oman osamme.
Lapsi on silti onnellinen ja iloinen asia. Tämäkin lapsi. Samoin kuin ap:lläkin.
Että sinulla on tarve tahallaan kääntää asiat päälaelleen, ei tyhmyyttäsi, vaan tavoittelet omaa etuasi toisista välittämättä, (siis omasta lapsestasi)
Kyse on ainoastaan siitä että Sinä lapsesi etua ajat niin kauan kun hän ei sitä itse osaa tehdä, eikö niin?
No onko sinussa naista tunnustamaan että lapsella on oikeus kahteen vanhempaan? tämä ei ole minun ilkeämielinen ajatukseni, vaan ihan kansainvälisessä oikeudessa yleisesti hyväksytty ihmisoikeus asia.
Itse asiassa jopa viranomaiset ajaisivat lapsesi oikeuksia jos heiltä ei pimitettäsi ratkaisevaa tietoa siitä kuka isä on. Eli vain pimittämällä voit hallaa lapsellesi tehdä.
Ja tuossa kun haet martyyrin sädekehää pääsi päälle sanomalla että "Säädetään vaikka laki, ettei muut kuin ydinperheet ole sallittuja.
Ja vaikka pakkoabortti laki vielä?" niin oletpa hakusessa ajatuksinesi!!! Mikäs vika se REHELLISESSÄ yksinhuoltajassa on? ei mitään. ja miksi aborttilakiakin piti asiaan sekoittaa? ai niin päästäksesi alkuperäisestä aiheesta mahdollisimman kauas.
Ja kyllä se vain niin on, että vastuu sinun lapsesi oikeuksien puolesta, kuuluu vain ja ainoastaan sinun hoidettavaksesi, koskapa siihen eivät muut kykene. Toki voit ne laiminlyödä, ja niin varmasti puheittesi mukaan teetkin. Toivokaamme siis että lapsestasi tulee niin tyhmä tulevaisuudessa, jottei hän tajua koskaan sitä karhunpalvelusta jonka sinä olet hänelle sitten tuottanut