Hei vaan hei!
Nyt on pakko purkaa tänne tunteitani. Täällä onneksi ymmärretään, eikä suinpäin haukuta sairaaksi. Vaikkakin tiedostan sen hyvin itsekin. Olen siis sairaalloisen mustasukkainen nainen.
Olemme avokkini kanssa käyneet monet itkun huuruiset keskustelut asiasta ja olen pyytänyt miljoonia kertoja anteeksi ja kertonut rakkaimmalleni, että en todellakaan halua olla tällainen, mutta en vain yksinkertaisesti pysty hallitsemaan tunteitani!
Eilen pankki siis räjähti jälleen. Olimme n. viikko sitten taas itkeneet ja päätin, että nyt se on loppu, nyt kertakaikkiaan pidän tunteeni kurissa. No, ilta oli tosi mukava ja leppoisa, kunnes telkkarista tuli leffa jossa oli naintikohtaus. Pidin hermoni, kunnes kohtauksessa miehen käsi kulki hoikan kauniin naisen vartalolla (nainen pikkupikkualusvaatteilla). Hermostuin totaalisesti, telkkari kiinni ja raivoaminen päälle. Kamala riita ja pahamieli.
Uskon, että minuun vaikuttaa se, kun avokkini suhteen alkuaikoina katseli pornoa. En saa sitä pois mielestäni ja kun tv-kohtaus tulee, näen avokkini irvokkaat silmät kiiltämässä himoa ja haluamassa leffan naista. Vaikka mies ei tod. anna aihetta moiseen mietiskelyyn.
Mikä ihme avuksi... en jaksa enään! Eroaminen on vaikeaa, koska rakastamme toisiamme, eikä mieheni halua sanoa minulle, että se on ohi! Mitä teen? Kanssasisaria? :)
Nyt on pakko purkaa tänne tunteitani. Täällä onneksi ymmärretään, eikä suinpäin haukuta sairaaksi. Vaikkakin tiedostan sen hyvin itsekin. Olen siis sairaalloisen mustasukkainen nainen.
Olemme avokkini kanssa käyneet monet itkun huuruiset keskustelut asiasta ja olen pyytänyt miljoonia kertoja anteeksi ja kertonut rakkaimmalleni, että en todellakaan halua olla tällainen, mutta en vain yksinkertaisesti pysty hallitsemaan tunteitani!
Eilen pankki siis räjähti jälleen. Olimme n. viikko sitten taas itkeneet ja päätin, että nyt se on loppu, nyt kertakaikkiaan pidän tunteeni kurissa. No, ilta oli tosi mukava ja leppoisa, kunnes telkkarista tuli leffa jossa oli naintikohtaus. Pidin hermoni, kunnes kohtauksessa miehen käsi kulki hoikan kauniin naisen vartalolla (nainen pikkupikkualusvaatteilla). Hermostuin totaalisesti, telkkari kiinni ja raivoaminen päälle. Kamala riita ja pahamieli.
Uskon, että minuun vaikuttaa se, kun avokkini suhteen alkuaikoina katseli pornoa. En saa sitä pois mielestäni ja kun tv-kohtaus tulee, näen avokkini irvokkaat silmät kiiltämässä himoa ja haluamassa leffan naista. Vaikka mies ei tod. anna aihetta moiseen mietiskelyyn.
Mikä ihme avuksi... en jaksa enään! Eroaminen on vaikeaa, koska rakastamme toisiamme, eikä mieheni halua sanoa minulle, että se on ohi! Mitä teen? Kanssasisaria? :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
en ymmärtänyt. Suutuit siitä, kun katsoitte elokuvaa jossa oli naintikohtaus? Ja vedät herneen nenään kun miehesi on joskus katsonut pornoa? Varmaan JOKAINEN mies on katsonut pornoa! Naisetkin katsovat pornoa. Ja kuka mies nyt ei kiihottuisi pornosta? Ja pornoleffoissa ja leffoissa yleensä on adoniksia ja cheerleading-tyttöjä tai vastaavaa.. Jos miehesi ihailee jotain toista naista ulkonäön perusteella, ei se tarkoita että hän ei pitäisi sua kauniina.
Suututko siitä jos hän pitää jotai filmitähteä kauniina, tai kehuu vaikkapa Angelina Jolieta että hän on seksikäs? Kai nyt saa ihailla toisen ulkonäköä?? Ja sehän tarkottaisi heti että hän pettäisi sua.. Samanlai kuin jonku pornotähden kanssa. Juupajuu..
En ymmärrä, sori. Löysennä nyt vähän sitä pipoa. Ole vaimo/nais-/tyttö-ystävä älä äiti! Tee komprómisseja.
Entäpä jos onkin niin päin, että suhtaudut itse miehesi tekemisiin kuin äiti?
Eikö normaaleinta olisi, että miehellekin riittäisi oma nainen, jota kunnioitettaisiin niin paljon, ettei hänen seurassaan vilkuiltaisi vieraisiin!
Sellainen mies, joka kuolaa vaimonsa seurassa vieraitten perään, kohtelee naistaan kuin äitiä tai siskoa.
MURENTAA TAHALLAAN VAIMONSA ITSETUNTOA NAISENA.
Nykymaailma kaikkine telkkareineen on niin kova ja julma vaimoille, että ehkäpä ainoa keino kestää on oppia suhtautumaan aviomieheen kuin äiti.
Murrosikäisellä miehellä on murrosikäisten harrastukset.
Hei vaan,
olet varmaan vielä kamalan nuori ja naiseutesi alkutaipaleella oleva neitokainen. Olet löytänyt ihanan ja hyväksyvän miehen, joka hyväksyy keskeneräisyytesi ja sen, että ei saa katsella rauhassa telkkaria :)
Hän siis varmaan rakastaa sinua paljon.
Jostain syystä et taida olla tästä aivan varma. Et taida uskoa omaa arvoasi ihmisenä ja naisena. Onko itsetuntosi muilta osin kohdallaan? Pidätkö itseäsi viehättävänä, vaikka olisitkin epätäydellinen (kuten me kaikki)?
Sinun on myös selvästi vaikea kestää ja hallita tunteitasi. Voisitko opetella tunnistamaan tätä mustasukkaisuuttasi. Sanoa sen vaikka ääneen, kun tilanne tulee. Kun telkkarissa tulee ällöttävä seksiä tihkuva kohtaus, jota miehesi (kaikkien muiden maailman miesten ja naisten lailla) liimautuu tuijottamaan, ja huomaat kuinka tunteesi alkaa nousta, älä rupeakaan huutamaan. Sano ääneen, että voi vittu sentään mutta taas tää mun hirveä tunne tulee ja mun tekis mieli heittää telkkari seinään. Käännä juttu huumoriksi ja sano vaikka että sun on paras poistua hetkeks paikalta ja haluaisko rakas mies vaikka oluen jääkaapista ja sitten marssit keittiöön puhkumaan mustasukkaisuutesi pois.
Miehesi varmaan osaa arvostaa sitä että opettelet hallitsemaan tunteitasi, ja mikä tärkeintä, siitä on todellista hyötyä ihmissuhteisiin sinulle itsellesi. Kotikonstit eivät kaikille riitä vaan todella häiritsevään mustasukkaisuuteen ja tunteiden hallitsemattomuuteen ja riidanhakuiseen käyttäytymiseen on mahdollista ja kannattavaa hakea apua ulkopuoliselta. Lähinnä terapiasta.
Toivottavasti ymmärrät, että ongelma ei ole miehessä (seksuaalisuus on normaalia, kiihottuminen visuaalisesta ärsykkeestä on normaalia, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että mies rakastaa sinua), eikä ongelma ole televisiossa (seksipitoisiin ohjelmiin kannattaa tottua sillä seksiä tulee joka tuutista etkä voi välttyä siltä). Ongelma on sinun.
Kiitos ystävällisestä ja auttavaisesta viestistä.
Kyllä, olet oikeassa, olen vielä nuori, vähän päälle parikymppinen.
Jännä juttu on se, että olen tyytyväinen itseeni, kun olen liikkeellä yksin. Kesäisin saan kyllä mukavia katseita ja välillä vihellyksiä perään, mutta avokkini kanssa tunnen oloni riittämättömäksi. Avokkini on on tikissä kunnossa, itse teen jotain liikunnallista silloin kun huvittaa. En ole lihava, mutta en ole timmi.
Vinkkisi oli kyllä hyvä, mutta ei toimi. Minulla on kausia jolloin voi mennä tosi kivasti ilman mitään kohtauksia ja olen ollut humoristisella kannalla, töksäyttänyt kökkömäisiä vitsejä asioista joita vihaan ja joista olisin saanut puuskia. Olen sanonut ääneen avokilleni, että nyt tulee sellainen kohtaus mitä en kestä, mutta että katsotaan silti, pakko koittaa. Ei onnistu. En vain voi katsoa imelää panokohtausta avokkini vieressä. Oksettaa esim. hänen kosketuksensakin sen jälkeen. Enhän ole samanlainen malli kuin se nainen telkkarissa!
Ymmärrän, että ongelma on minun ja minulla. Olen sen sanonut satamiljoonaa kertaa ääneen ja ääneen olen myöntänyt olevani sairaalloisen mustasukkainen. Mikään ei vaan auta.
Hei vaan, olen tuo edellinen kirjoittaja.
Ymmärrän kyllä sinänsä tunteen, sillä olen itse nuorempana kärsinyt aivan samasta ongelmasta. Tosin minulla oli siihen aikaan paljon muitakin ongelmia, holtitonta alkoholinkäyttöä, huono itsetunto, mustasukkaisuutta, ongelmia seksuaalisuudessa. Olin kuitenkin näistä ongelmista huolimatta parisuhteessa jo melko nuoresta (tai ehkä juuri niiden vuoksi?).
Muistan kyllä, miten silmissä musteni, kun oletin mieheni ihailevan muita naisia, olivat nämä sitten telkkarissa tai ihan livenä. En muista kylläkään enää, miten reagoin tilanteissa, sillä tästä on jo lähes parikymmentä vuotta aikaa... Olin todella kypsymätön ja keskeneräinen naisena tuohon aikaan.
Nyt, muutama parisuhde ja yksi terapiasuhde myöhemmin olen jo kuin toinen ihminen. Nuo muistot tuntuvat tosi kaukaisilta ja vähän hassuiltakin. Mutta pakko se on vain myöntää, että tuollainen puoli on itsessänikin joskus ollut, ja on varmaan vieläkin, mutta aivan eri tavalla hallinnassa.
Olen jotenkin elämänkokemusten myötä oppinut katsomaan asioita eri silmin, asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin ennen. Seksikohtauksia tv:ssä en missaisi missään tapauksessa, ja olen pystynyt myöntämään itselleni jo senkin, että pornon katseleminen kiihottaa minuakin, ja se on sallittua minullekin - yksin tai yhdessä partnerini kanssa... Kyse on kuitenkin vain kuvasta, ja mielikuvista. Eri asia sitten on, kuinka helppoa noita mielikuvia on päästää omaan mieleensä, ja antaa niiden päästä puolisonkin mieleen. En minä tiedä oikeasti vastauksia mihinkään. Luulen, ettei mitään oikeita vastauksia edes ole, ja että ehkä joudut vain sietämään ja kestämään tuota mustasukkaisuuttasi (ja ehkä huonoa itsetuntoa parisuhteessa). Oletan, että se varmaan jollain tavalla elämäsi aikana muuttaa muotoaan... suosittelen kyllä hakemaan apua, sillä itse asiassa tuollaista mustasukkaisuutta (ja käytöstä) kovin pitkään jaksavat puolisot ovat harvassa, ja sinulla saattaa olla edessäsi enemmänkin ongelmia parisuhteessa/-suhteissa, mikäli et apua hae.
Tai tältä tämä nyt minun näkökulmastani vaikuttaa, enkä kai voi mistään muusta näkökulmasta sitä miettiäkään :)
Olet kuitenkin tosi rohkea ja avoin, kun voit asian pukea noin hyvin sanoiksi, ja tiedostat tilanteen hyvin. Mitähän avokkisi sanoisi, jos lukisi tämän viestiketjun?
päätäs moisilla asioilla..Ne kun ei ole eroamisen arvosia..
Olen myöskin nuori, vasta vajaa parikymppinen nuori nainen, ja siis todella mustasukkainen... Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 2 vuotta, ja tämä on ensimmäinen vakava suhteeni. Eli minulla ei ole kokemusta pettävistä eksistä, mutta isäni on pettänyt äitiäni ollessani lapsi varmaan kymmeniä kertoja, ja kaikilla ystävilläni ollut vain kokemuksia pettävistä miehistä, että jotenkin sitä on itsekin alkanut olemaan tosi epäileväinen miesten suhteen, inhottavaa mutta totta...
Saatan suuttua jos poikaystäväni vaikkapa puhuu enemmän kuin muutaman kerran jostakin naispuolisesta tuttavastamme, vaikka puheet olisivat ihan viattomia ja aivan normaaleja, mutta mustasukkainen mielikuvitukseni alkaakin sitten kehitellä päässäni kaiken laista tyyliin että se on varmasti kiinnostunt siitä kun noin paljon puhelee hänestä jne. ja sitten on taas mehevä riita pystyssä...
Telkkarin seksikohtaukset toki ärsyttää, ja vain sen takia että inhoan ajatusta omasta miehestäni katselemassa toista naista vähissä vaatteissa (toisen ajatuksia kun ei voi lukea), mutta en vedä niistä hernettä nokkaani, koska jotenkin kuitenkin osaan tämän asian (ihme kyllä) ajatella järjen kanssa, niin että tv:n näyttelijätypykät ovat käytännössä tavoittamattomissa tosielämässä, ikäänkuin mahdottomuus saada, ja ne eivät ole niin "aitoja", niitä on leikelty, laitettu silikooneja, tällätty ammattilaisten voimin, treenattu ammattilaisvalmentajien avulla, jne. Eli koska en pidä niitä realistisena pelonaiheena suhteellemme, en ota niitä niin vakavasti... Enkä muutenkaan järjestä riitaa sen takia jos ruudussa vain vilahtaa joku puolialaston pimu, ellei poikaystäväni satu sanomaan esimerkiksi jotain kyseisestä pimusta, silloin voisi olla syytäkin suuttua, mutta yritä pitää mielessä että ei se poikaystäväsi valitse mitä sielä tv:stä tulee (heh varmaan eka kerta kun minä annan jollekin neuvoa näissä asioissa, no oikeastaan vain sanon sen miten itse olen pystynyt hillitsemään itseni tuollaisissa tilanteissa)..
Minulla on ihan sama tuo riittämättömyyden tunne, varsinkin suhteemme alussa poikaystäväni ei ikinä kehunut minua esimerkiksi kauniiksi, mutta muilta miehiltä kyllä sain kehuja. Ja arvaat varmaan miten pahalta tuntui kun poikaystävä sitten sanoikin hyvälle ystävälleni Huippumalli haussa -ohjelmaa katsellessamme, kun ystäväni sanoi että "ollapa noin kaunis kuin tuokin ja saisi rahaa, mainetta ja kunniaa vain olemalla kaunis" , että "no mikset mene, pärjäisit varmasi!"... Ai että tuntuu vieläkin pahalta vaikka tuosta on jo yli vuosi aikaa... :/ No menin sitten ja järjestin riidan heti kun olimme taas kahdestaan, ja poikaystäväni selitti että "no en mä nyt silleen tarkottanu enhän mä olis siitä kiinnostunu vaikka en edes olis sun kanssa!" ... Vaikea se on mustasukkaisuuden sokaiseman uskoa :(..
No nyt kun olemme olleet kauemmin yhdessä, hän ylistelee minua ihan taukoamtta, jokapäivä saan kuulla olevani kaunis ja maailman upein nainen, en tiedä pitäisikö uskoa vai ei, koska poikaystäväni ei ole aloittanut siis tätä kehumista sen jälkeen kun hänelle valitin tuosta kohteliaisuuksien laukomisesta muille, vaan paljon myöhemmin, mutta toisaalta hän kehuu minua vasta nyt, muttei ollenkaan alkuaikoina, tulee mieleen että ehkä hän vasta nyt pitää minua kauniina, tai sitten hän on keksinyt että mustasukkisuuteni helpottuu jos hän kehuu minua a yrittää nostaa itsetuntoani tai jotain en tiedä..
Itsetuntoni on tosi surkea, tiedän sen oikein hyvin, varmaan siitäkin johtuu tämä mustasukkaisuuteni, olen yrittänyt vaikka miten sitä kohentaa mutta jotenkin tunnen itseni silti aina vaan riittämättömäksi, ehkä tämä kuuluu tähän nuoruuteen.. toivotaan.
Rakastan poikaystävääni enkä halua olla täys k*sipää häntä kohtaan syyttä, siksi yritän parhaani mukaan vain niellä mustasukkaisuuden tunteet ja olla riitelemättä, mikä onnistuukin välillä, mutta sitten taas jotenkin kaikki paha mieli purkautuu jossain tilanteessa ja syntyy riita..
Poikaystäväni on minun sekä kaikkien hänet tuntevien mielestä (mitä nyt olen kuullut) todella kiltti ja kaikin puolin rehti nuori mies, rehellinen, uskollinen, tunnollinen, ja silti minä typerys vain pelkään..
Mutta poikaystävälläni on kyllä joitain minua ärsyttäviä piirteitä, hän on mielestäni liian yliystävällinen kaikille naispuolisille tuttavilleen, saattaa kiusoitella joitain yhteisiä naispuolisia ystäviämme jotenkin niin ajattelemattomasti, samallailla kun hän kiusoittelee minua tietyllä äänensävyllä leikitellen, siis esimerkiksi tönäisee leikillään ja sanoo että "mitä sinäkin siinä senkin hömppä" ja ei vain ota tajutakseen että minua se loukkaa kun oma mies puhuu toisille naisille samalla tavalla kun omalle kullalle puhutaan..
Olen puhunut paljon poikaystävälleni asioista jotka minua vaivaa, se auttaa kyllä, mutta poikaystäväni ei käsitä yhtään että joku voi olla näin mustasukkainen, hän kertakaikkiaan suuttuu vaikka puhuisin rauhallisesti minua ärsyttävistä asioista, hän ottaa ne aina jonain riidanhaastona tms., siksi edes puhumisesta ei meinaa tulla mitään...
Välillä on ihan hyviä kausia, sitten taas jotenkin iskee niin inhottava ja ahdistava mustasukkaisuuden tunne, siinä sitten lähes vääntää itkua...
Tekee muuten hyvää kirjoittaa omista tunteistaan, kirjoittele sinäkin lisää tuntemuksistasi ja tilanteestasi, on helpottavaa jutella jonkun kanssa jolla on sama ongelma ja samanlaisia tunteita!
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että "seksi" tarkoittaa vain naista. Miehen pintaa ei näytetä koskaan kiihottavasti tai härskisti, hyvä jos miestä näytetään ollenkaan!
Meidät naiset on nujerrettu tosi alas, kun esim elokuvareissumme ja jopa KOTI-ILTAMME ovat sitä, että istumme miehemme kanssa katselemassa vähäpukeisia tai alastomia kaunottaria seksikkäästi keikistelemässä.
Eli mies hankkii kiihotuksensa muualta, vaimo on tyydytysväline.
Eikö ole siis harvinaisen tervettä, että tällaisesta hyväksikäytöstä suuttuu?
Mustasukkaisuudesta on tehty samanlainen kirosana kuin feminismistä.
Ettei vaan miehen tarvitse luopua saavutetuista eduistaan!
Ehkä mies kohtelee vaimoaan vielä tavallistakin loukkaavammin niissä parisuhteissa, joissa vaimo suuttuu. Eli huomaa vain nämä vieraat naiset.
Esim ainoa esileikki on vieraitten katselu?
Vaimolle ei vaivauduta pitämään minkäänlaista seuraa.
meillä menee homma niin että telkkarista kääntyy kanava vikkelään jos sieltä jotain nainti kohtauksia alkaa tuleen.ukkohan ei varmaan kanavaa käännä mutta minä käännän ällöttää katella toisten panoja eikä tarkota sitä että tarttee mustasukkanen olla.
terve! tulipa tuttua tekstiä! luin vasta juttusi ja kylläpä kosketti!!meillä on ihan sama juttu,olen aivan samat tunteet kokeva vähän väliä.eikä auta et mul on nuorempi miesystävä joka kattelee jatkuvasti nuoria tyttöjä.valillä tuntuu et sekoan,mutta rakastamme toisiamme ja mies sanoo et hän vaan kattelee IHMISIÄ.miks se sitte sattuu niin paljon?en tiiä mitä tekisimme itsellemme,koska tää on vissiin vaan meidän itsetunto ongelma..minkä ikäinen olet?