Meillä on reilu viikon kuluttua alkamassa ensimmäinen IVF -hoito.
Mulla on fiilis älyttömän toiveikas, melkein kuin olisin jo raskaana. Jotenkin niin varma olo, että haaveistamme tulee vihdoin totta.
Samalla ärsyttää suunnattomasti oma positiivisuus ja pelottaa että pudotus tulee korkealta ja kovaa.
Miten muilla, millä fiiliksellä olette lähteneet hoitoihin?
Mulla on fiilis älyttömän toiveikas, melkein kuin olisin jo raskaana. Jotenkin niin varma olo, että haaveistamme tulee vihdoin totta.
Samalla ärsyttää suunnattomasti oma positiivisuus ja pelottaa että pudotus tulee korkealta ja kovaa.
Miten muilla, millä fiiliksellä olette lähteneet hoitoihin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tietysti sitä on toiveekkaalla mielellä, mutta kuitenkin jalat tukevasti maanpinnalla!!!! Itse olen sen verran realistinen, että olen ajatellut jo valmiiksi sen että jos hoidot ei tuotakkaan tulosta.Meillä on ollut tässä kaikenlaista ongelmaa,niin ei viitsi hirveästi suunnitella.Päivä kerrallaan pp8 menossa:)
Tsemppiä sinulle ja puolisollesi hoitoihin:)
Meillä on jo kaksi IVF hoitoa takana ja kesken mennyt. Eka oli tuore siirto parhaalla ja nyt vasta oli pas siirto jotka molemmat meni... Ekassa olin tosi toiveikas kun kummastakaan ei ole vikoja löytynyt, sitten tuli se kamala pettymyt. Nyt en edes odottanut mitään joten ei ollut niin kamalaa. Sovittiin jo silloin uuden hoidon suunnittelusta ja nut on pari päivää sitten alottanut Menopurin piikittämisen. Tämä IVF tehdään lyhyen mukaan ja heti tähän kiertoon josta meni kesken tämä viimene. Se pas tehtiin oman kierron mukaan lopussa oli vain tukilääkitys. Pidelkäähän jalat tukevasti maassa ettei tule suurtaa pudotusta. Toivotan kuitenkin ONNEA!
Meillä ensimmäinen IVF. Itse en ole kovinkaan toiveikas.. Mies kylläkin on tosi toiveikas ja todella innoissaan hoidosta... Mies tippuu korkeammalta kuin minä jos ei tärppää..
niin että pääsin ekaan hoitoon puoli vuotta ennen kuin täytin kolmekymmentä, mulle oli hirvittävän tärkeetä että olisin raskaana synttäreillä. Kauhea kolmenkympinkriisi, epätoivo ettei ole edes lapsia.
Nyt siitä on mennyt 7,5 vuotta eikä tosi tosi moni hoito ole missään vaiheessa edennyt raskauteen asti, alkiot ei kiinnity.
Jatkamme vielä, mutta ensimäisen kerran varmuus siitä että nyt tehdään lapsi ja kaikki oheis suunnitelmat olivat ihan vilpittömiä ja siksi epäonnistuminen olikin sitten hirvittävää. Onhan se nytkin henkisesti raskasta muttei koko maailma kaadu enää, ehkä.
Onnea kuitenkin teille ekaan hoitoon olen kuullut monesta joka onnistuu heti ja se on siis mahdollista:)
Siis oikeasti, väitätkö, että sinulle tehtäisiin IVF samaan kiertoon, josta olet saanut keskenmenon?
Vai tarkoitatko kesken menemisellä sitä, ettei raskaus koskaan alkanutkaan ?
Meille on tehty 3 inseminaatiota, 1 ivf ja 4 kertaa icsi. Yhtään alkiota ei olla saatu pakkaseen, ja "plussa" saatiin vasta viimeisellä icsi-kerralla.Mitään syytä meidän ongelmiimme ei ole koskaan löytynyt. Nyt sitten ollaan kymmenennellä viikolla, mutta monta kertaa ollaan jo luultu, että nyt meni kesken. (runsastakin verenvuotoa).Toistaiseksi kaikki on ollut kuitenkin hyvin.
Sen verran nämä kokemukset ovat opettaneet, että emme ole missään vaiheessa osanneet oikeastaan riemuita tästä plussasta. Vaikka kyllä sellainen pieni ilon välähdys tuntuu takaraivossa.
Mulla oli myös alkuvaiheessa sellainen tuntu, että tämä on vain lääkäreille rutiinia, ja kaikki menee heti kerralla putkeen. Mutta ei kannata tuudittautua siihen, lääkäritkin ovat vain ihmisiä. Tosin ihmeitäkin tuntuu sattuvan, niin kuin tämä meidän viimeisin hoito. Ei uskottu enää mihinkään, käytiin vain viimeisen kerran kokeilemassa.