Niin, tämähän on aivan tyypillistä terveydenhuoltoalalla työskenteleville. Minkäänlaista arvostelua ei oteta vastaan, ei kritiikkiä, koska he ovat niin kaikkitietäviä kaikessa, aina oikeassa - voi potilasparkoja!
Kannattaisi opetella asiakaspalveluun ja yleenäskin asiakaskontakteissa tarvittavia taitoja, mitä muilla aloilla "pärjääjien" on pakko opetella, mikäli mielii menestyä. On osattava ottaa kritiikkiä vastaan eikä heti samantien olla pistämässä korvia tukkoon ja silmiä kiinni.
Kannattaisi opetella asiakaspalveluun ja yleenäskin asiakaskontakteissa tarvittavia taitoja, mitä muilla aloilla "pärjääjien" on pakko opetella, mikäli mielii menestyä. On osattava ottaa kritiikkiä vastaan eikä heti samantien olla pistämässä korvia tukkoon ja silmiä kiinni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
itse en ole hoitoalalla, mutta tiedän, että paikassa jossa on paljon potilaita, ja vielä enemmän omaisia, et voi mitenkään kaikkien toiveisiin puuttua.
pieniä myönnytyksiä voidaan tehdä, mutta
henkilökuntapulan takia niitä ei useinkaan voida ottaa huomioon.
oletkos ajatellut, että jos teoriassa hoitajia on viisi ja potilaita kaksikymmentä (eli neljä jokaiselle), ja yhden potilas kaatuu taikka ei voi nousta jaloilleen, tarvitaan siihen toinen hoitaja avuksi. silloin sen toisen hoitajan potilaat joutuvat odottamaan vuoroaan.
aina joku käännettävä potilas yms vievät enemmän aikaa kuin itse jaloilleen pääsevä.
aika on rajallista, ja myös hoitohenkilökunnan pitää saada pitää omat lepotaukonsa. onhan sullakin kahvitauot, eikö niin?
itse omaisena huomaan että kyllä hoitajat parhaansa tekevät. en minä ainakaan heitä käy kadehtimaan. työmäärä on valtava, ja aina kesken kahvinkin joku soittaa kelloa että vessaan on päästävä, ja hoitajan on lähdettävä.
luulenpa että jokaisen arvostelijan olisi joskus hyvä käydä itse toteamassa hoitajien kiireet.
toisaalta, me omaiset voimme tehdä myös osamme ja auttaa omaistamme, sillä onhan rakkaan ja läheisen ihmisen apu ja tuki parempaa kuin vieraan henkilön antama. käskyjä me omaiset kyllä annamme, mutta milloin itse käymme juttelemassa omaisillemme? silittämässä tukkaa, juottamassa, auttamassa ruokailussa?
eikö meissä omaisissakin olisi parantamisen varaa?