Eräs tapaus joka sai minut säikähtämään.
Koiramme on kohta kuusivuotias sekarotuinen saksanpaimenkoiran ja karhukoiran risteytys.
Luonteeltaan hän on erittäin kiltti sekä ihmisrakas.
Meille tuli kuitenkin vieraita aamupäivällä ja koiramme oli isäntänsä kanssa hihnassa ulkoilemassa kotipihassaan.
Koira tunsi entuudestaan kolme vieraistamme ja tervehti heitä iloisesti normaaliin tapaansa,
mutta yhtä vieraista koiramme ei ollut tavannut koskaan.
Yllätykseksemme vieras ihminen kumartui koiraamme kohti naama edellä ja koira nappasi tätä ihmistä huulesta kiinni.
Huuleen tuli pieni reikä joka tikattiin myöhemmin tikillä umpeen.
Tämä huolestuttaa sillä koira ei ole ikinä hyökännyt ihmisen kimppuun tätä ennen.
Tietysti henkilö oli vieras ja koira todennäköisesti koitti puolustaa reviiriään,
mutta silti tapahtunut sai miettimään mitä tästä eteenpäin.
Entäs jos tapaus toistuu?
Kysyisinkin onko jollain kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Onko riski liian suuri että se tekee näin myös toistamiseen arvaamattomasti?
Koiramme on kohta kuusivuotias sekarotuinen saksanpaimenkoiran ja karhukoiran risteytys.
Luonteeltaan hän on erittäin kiltti sekä ihmisrakas.
Meille tuli kuitenkin vieraita aamupäivällä ja koiramme oli isäntänsä kanssa hihnassa ulkoilemassa kotipihassaan.
Koira tunsi entuudestaan kolme vieraistamme ja tervehti heitä iloisesti normaaliin tapaansa,
mutta yhtä vieraista koiramme ei ollut tavannut koskaan.
Yllätykseksemme vieras ihminen kumartui koiraamme kohti naama edellä ja koira nappasi tätä ihmistä huulesta kiinni.
Huuleen tuli pieni reikä joka tikattiin myöhemmin tikillä umpeen.
Tämä huolestuttaa sillä koira ei ole ikinä hyökännyt ihmisen kimppuun tätä ennen.
Tietysti henkilö oli vieras ja koira todennäköisesti koitti puolustaa reviiriään,
mutta silti tapahtunut sai miettimään mitä tästä eteenpäin.
Entäs jos tapaus toistuu?
Kysyisinkin onko jollain kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Onko riski liian suuri että se tekee näin myös toistamiseen arvaamattomasti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meidän bulldogi on kerran napannut miestäni silmäkulmasta, kun heidän painileikkinsä saavutti sen pisteen, että meni liian totiseksi. Mieheni juuri tuossa tilanteessa oli naama edellä koiran mahassa. Toinen tilanne on sattunut kun koira oli vanhemmillani hoidossa, ja heidän hieman humaltunut vieraansa kävi lattialle kontalleen, niin jo vain nappasi koira naamasta. Eli meillä tuo on liittynyt johonkin ärsykkeeseen, eikä olla ihan tikattavaksi jouduttu. Epäilen, että teillä tapaus ei toistu. Jokaisella pitää sitäpaitsi olla sen verran itsesuojeluvaistoa, että ei mene vierasta koiraa lääräämään naama edellä.
Uskoisin että kyse oli vieraamme osalta myös tietämättömyydestä koiria kohtaan.
Tapahtunut on ikävää, mutta kyseessä oli juuri tuollainen "ärsyke".
Niitä sattuu veteraneillekkin. Meillä omakoira saattaa purra, jos joutuu ns. tukalaan tilanteeseen. Se menee paniikkiin ja leikki muuttuu "taisteluksi elämästä". Silloin on leikki kaukana. Esim. sisällä, kun koira ottaa joltain vieraalta vaikka sukan. Keskellä lattiaa siitä sukasta kisataan leikillisesti. Mutta kun koira menee portaiden alle ja joku menee ottamaan sitä sukkaa voi tulla ongelmia. Koira pitää sitä portaan alusta pesänään ja se sukka onkin yllättäen joku "saalis" Se ei luovu siitä. Koira on tavallaan ahtaassa loukussa ja sillä saattaa napsahtaa taisteluvaihde päälle. Pentuna tätä tapahtui enemmän. Eli leikki muuttui todeksi yllättäen ja ahtaassa paikassa koira meni paniikkiin.
Samalla tavalla kävi, lenkillä, kun vastaan tuli toinen koira. Ensin haisteltiin jne. ja oli hauskaa. Sitten narut meni somuun ja meidän koira meni paniikkiin. Sehän meni puruhommiksi. Puri sillä kertaa väliin mennyttä miestä. Oli silloinkin aika pentu.
Eli tiettyjä tilanteita olen varonut ja niitä on hieman opiskeltu tarkoituksella, jotta ne tuntuu tutummilta ja paniikkiin ei tarvitse joutua.
Sisätiloissa ei saa vieraisiin tietysti tutustuttaa, jos tila ei ole tarpeeksi avoin koiralle.
Itse olen lukenut, että tuollaisessa tapauksessa, kannattaisi toimia näin. Vieras pyydetään aina pysähtymään. Koiran isäntä ottaa muutaman askeleen vieraan suuntaan. Koira on takana. Isäntä puolustaa laumaa. Tällä eleellä isäntä hyväksyy vieraan ja laumanjohtaja on hyväksynyt sen vieraan. Isäntää menee siis ensin "vihollisen" suuntaan. Koira ihailee isäntää, kun se puolustaa häntä ja hän on turvassa. Siitä pitäisi seurata se, että kun laumanjohtaja on todennut että vaaraa ei ole, niin koira tuntee olonsa turvalliseksi.
Vieras ei saa missään nimessä mennä suoraan koiran luo, jos on tällaista taipumusta. Siis ensi askeleen ottaa laumanjohtaja.
EI IKINÄ eikä KOSKAAN ommella koiran puraisua tikeillä kiinni,kuten väität jo aloituksessasi.
Ei todellakaan ommella,, huh huh....
ei ommeltaisi? Onhan se tosi ikävää, jos vaikka suolet valuvat pitkin tietä ja kuolema tulee Tanskandoggin kunnon vatsaan puraisun jälkeen:-)-*puruvitsi, rotikkaihmisille terkkuja*
Tai onhan sekin ikävää, jos poskeen jää loppuiäksi ikävä rumentava arpi kun haavaa ei ole siististi ommeltu, vaan se on parantunut miten sattuu ja reunoiltaan kuin sanonko mikä:-)) -*aikuisvitsi aikuisille*
Vaan back to alkuperäinen ketju. Tuo koiran tapa purra ihmistä -vaikka vain vähänkin ikäänkuin varoitukseksi- ei todellakaan ole koiralle normaalia käytöstä, eikä todellakaan suotavaa.
Ei siinä mitkään selittelyt auta: vaikka kuka kumartuisi koiran ylle siinä tilanteessa kun koiran omat ihmiset ovat myös pihassa, niin ei se saa purra. Normaalisti käyttäytyvä ja asemansa tietävä koira ei taatusti pure.
Toki Karjalan Karhukoira on "laisensa", niinkuin sen pitää ollakin jotta uskaltaa käydä karhun kimppuun, mutta ei sekään pure ihmistä, ei ikinä. Jos puree, jossakin on vikaa vikaa vikaa.