Puolessa vuosisadassa köyhyydestä maailman rikkaiden joukkoon nousseessa Suomessa ei rahalle osata antaa sitä välinearvoa, joka sille on tarkoitettu. Rahaan ja talousasioihin suhtaudutaan lähinnä skitsofreenisesti: kadehtien, halveksien ja tuomiten, mutta samalla haluten, hamuten ja juonitellen.
Suomessa ei inhota mitään niin paljon kuin toisen rikastumista. Veroprogressioon on lisätty kateusprosentit, ei edistämään tasa-arvoa, vaan hillitsemään varakkaiden kuviteltua pröystäilyä. Iltapäivälehtien vakiomyyntivaltteja on jonkun äkkirikkaan töppäilyistä uutisointi. Etsimättä nousee mieleen Uotit, Rytsölät ja Fryckmanit.
Jos Suomessa joku erehtyy lehtien palstoilla leveilemään rahoillaan, linnatuomio ja vararikko ovat ennemmin tai myöhemmin leveilijällä taatusti edessään oli tämä mihinkään syyllinen tai ei. Talousrikoksiin erikoistuneita tutkijoita palkataan koko ajan lisää, kun taas huume- ja väkivaltayksiköiden tutkijamäärät pienenevät.
Sairaan kateelliseksi opetetun kansan "oikeustajun" haistaneet viranomaiset kirjoittavat mielettömiä tähtitieteellisiä sakkoja pienistä liikennerikkomuksista. Nämä älyttömyydet sitten päätyvät kansainvälisen lehdistön huumoripalstoille.
Kuvaavaa on, että lehdistö ei Suomessa julkaise raiskaajien, väkivaltarikollisten ja pedofiilien nimiä, mutta Kauppalehdestä voimme kyllä joka päivä lukea vahingonilomme tyydyttämiseksi taloudellisten epäonnistujien päivälistan nimineen kaikkineen. Jopa viiden euron maksamattomat rästit päätyvät pahansuopien kansalaisten ihmeteltäviksi.
Kansalaiset siis inhoavat varakkaita - ja lottoavat ahkerasti joka viikko tullakseen itse varakkaiksi. Lotossa vaurastuminen koetaan näet hieman kunniakkaampana kuin vaikkapa yrityselämässä rikastuminen. Vaikka tosiasiassa lottoamista ansiottomampaa ja siis moraalittomampaa rikastumiskeinoa on vaikea kuvitella. Siinähän rahasta haaveilija ei suostu tekemään onnensa eteen muuta kuin raapustamaan pari harakanvarvasta paperille. Pankkiryöstäjäkin joutuu sentään touhuamaan yhtä ja toista rahamassinsa eteen.
Jos sitten käy niin onnellisesti, että voittaa lotossa suuremman summan, tai onnistuu saamaan tuhdin perinnön amerikanenolta, niin edessä on muutto toiselle paikkakunnalle. Äkkivaurastumisen synnyttämää kateuden määrää ei nimittäin kukaan kestä ilman viinaa ja barbituraatteja. Monet lottovoittajista ovat joutuneet muuttamaan paikkakunnan lisäksi myös nimensä pitääkseen rahaa kinuavat entiset tuttunsa loitolla.
Velkavaikeuksiin joutuneille suomalaiset ovat erityisen ankaria. Kyseessä on sama ilmiö, minkä eläintieteilijät ovat huomanneet degeneroituneessa susilaumassa. Heikoimmat menettävät lauman jäsenyyden, ja heidät pyritään näykkimään hengiltä. Kysymyksessä on alkeellinen suojautumiskeino sitä vastaan, ettei heikkous vain tarttuisi itseen.
Porvoon tapaus oli tyyppiesimerkki tästä suomalaisen asenteen armottomuudesta velkaantuneita kohtaan. Perheen äiti piti kunniallisempana mieluummin surmata perheensä, kuin alistaa heidät yhteiskunnan jatkuvalle näykkimiselle. Virallisiksi hengiltänäykkijöiksi kansalaiset ovat palkanneet ulosottomiesarmeijan, joka pesee jokaisen itsemurhaan ajamansa uhrin jälkeen kätensä yleisen armottomuuden vedessä.
Jenkeissä ylivelkaantunut voidaan tuomita henkilökohtaiseen konkurssiin. Tämä tarkoittaa sitä, että jos tilanne jonkun kohdalla todetaan toivottomaksi, hänet haetaan vararikkoon. Velkaantuneen kaikki rahanarvoinen omaisuus myydään ja rahat jaetaan velkojien kesken. Mutta huom! tämä on tärkeää: loput hänen veloistaan annetaan anteeksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että konkurssin tehnyt henkilö pääsee aloittamaan uudelleen puhtaalta pöydältä. Järjestelmä on inhimillinen ja se sisältää käsityksen erehdyksen anteeksiantamisesta ja uudesta mahdollisuudesta.
Tätä inhimillistä järjestelmää on turha haikailla Suomeen, koska raha-asioissa me emme kansana kykene inhimillisyyteen. Me haluamme, että velallista jahdataan viranomaistoimin niin kauan kuin tämä elää. Se on meistä oikein.
Päättäjät kertovat meillä olevista hienoista systeemeistä, joilla velkaloukkuun joutuneita muka autetaan. Oikeasti kysymys on sumutuksesta ja näennäispuuhasteluista, joilla ei ole ongelmaan minkäänlaista vaikutusta.
Tiedossa on lukemattomia (tuhansia) tapauksia, joissa jo melkein päättynyt viiden vuoden velkasaneeraus on jonkin pykäläkikkailun ansiosta aloitettu uudestaan. Yleensä näissä on takana ahne pankki tai pahansuopa lähimmäinen, joka vetoamalla johonkin muotoseikkaan onnistuu purkamaan juuri päättymäisillään olevan saneerauksen. Ja velallinen huomaa, että koko viiden vuoden pinnistely on valunut hiekkaan.
Yrittäjätaustaiset taas eivät halua edes hakeutua velkasaneeraukseen, koska tietävät, ettei heitä siihen yleensä hyväksytä, vaan epäillään rikollisiksi ja jos joskus hyväksytäänkin, niin elannon etsiminen käytännössä kielletään ja rahavarojen tarkkailu ulotetaan lasten ja sukulaistenkin pankkitileille. Kuka haluaa kulkea viisi vuotta varjostajat kintereillään?
Uudessa laissa on tuttua armottomuutta. Vanhenemisajoiksi on säädetty neljännes ihmisiästä, 15 tai 20 vuotta. Mutta huom! tapauksissa, joissa velka on hankittu ns. vilpillisesti tämä aika voi olla pitempikin. tulemme näkemään ennätysmäärän vilpillisesti velkaantuneita suomalaisia tai ainakin sellaisiksi luokiteltuja.
Meidän suomalaisten on turha moittia sairaaksi yltyneestä velkojen perinnästä tai itsemurhiin johtaneista velkaloukuista viranomaisia tai lainsäätäjiä. Me voimme syyttää vain itseämme: asenteitamme, kateuttamme ja pahansuopaisuuttamme. Vasta sinä päivänä kun pystyt vilpittömästi onnittelemaan naapuriasi tämän uudesta Mersusta, olet oikeutettu kritisoimaan pyöveliksi heittäytyviä ulosottomiehiä.
Suomessa ei inhota mitään niin paljon kuin toisen rikastumista. Veroprogressioon on lisätty kateusprosentit, ei edistämään tasa-arvoa, vaan hillitsemään varakkaiden kuviteltua pröystäilyä. Iltapäivälehtien vakiomyyntivaltteja on jonkun äkkirikkaan töppäilyistä uutisointi. Etsimättä nousee mieleen Uotit, Rytsölät ja Fryckmanit.
Jos Suomessa joku erehtyy lehtien palstoilla leveilemään rahoillaan, linnatuomio ja vararikko ovat ennemmin tai myöhemmin leveilijällä taatusti edessään oli tämä mihinkään syyllinen tai ei. Talousrikoksiin erikoistuneita tutkijoita palkataan koko ajan lisää, kun taas huume- ja väkivaltayksiköiden tutkijamäärät pienenevät.
Sairaan kateelliseksi opetetun kansan "oikeustajun" haistaneet viranomaiset kirjoittavat mielettömiä tähtitieteellisiä sakkoja pienistä liikennerikkomuksista. Nämä älyttömyydet sitten päätyvät kansainvälisen lehdistön huumoripalstoille.
Kuvaavaa on, että lehdistö ei Suomessa julkaise raiskaajien, väkivaltarikollisten ja pedofiilien nimiä, mutta Kauppalehdestä voimme kyllä joka päivä lukea vahingonilomme tyydyttämiseksi taloudellisten epäonnistujien päivälistan nimineen kaikkineen. Jopa viiden euron maksamattomat rästit päätyvät pahansuopien kansalaisten ihmeteltäviksi.
Kansalaiset siis inhoavat varakkaita - ja lottoavat ahkerasti joka viikko tullakseen itse varakkaiksi. Lotossa vaurastuminen koetaan näet hieman kunniakkaampana kuin vaikkapa yrityselämässä rikastuminen. Vaikka tosiasiassa lottoamista ansiottomampaa ja siis moraalittomampaa rikastumiskeinoa on vaikea kuvitella. Siinähän rahasta haaveilija ei suostu tekemään onnensa eteen muuta kuin raapustamaan pari harakanvarvasta paperille. Pankkiryöstäjäkin joutuu sentään touhuamaan yhtä ja toista rahamassinsa eteen.
Jos sitten käy niin onnellisesti, että voittaa lotossa suuremman summan, tai onnistuu saamaan tuhdin perinnön amerikanenolta, niin edessä on muutto toiselle paikkakunnalle. Äkkivaurastumisen synnyttämää kateuden määrää ei nimittäin kukaan kestä ilman viinaa ja barbituraatteja. Monet lottovoittajista ovat joutuneet muuttamaan paikkakunnan lisäksi myös nimensä pitääkseen rahaa kinuavat entiset tuttunsa loitolla.
Velkavaikeuksiin joutuneille suomalaiset ovat erityisen ankaria. Kyseessä on sama ilmiö, minkä eläintieteilijät ovat huomanneet degeneroituneessa susilaumassa. Heikoimmat menettävät lauman jäsenyyden, ja heidät pyritään näykkimään hengiltä. Kysymyksessä on alkeellinen suojautumiskeino sitä vastaan, ettei heikkous vain tarttuisi itseen.
Porvoon tapaus oli tyyppiesimerkki tästä suomalaisen asenteen armottomuudesta velkaantuneita kohtaan. Perheen äiti piti kunniallisempana mieluummin surmata perheensä, kuin alistaa heidät yhteiskunnan jatkuvalle näykkimiselle. Virallisiksi hengiltänäykkijöiksi kansalaiset ovat palkanneet ulosottomiesarmeijan, joka pesee jokaisen itsemurhaan ajamansa uhrin jälkeen kätensä yleisen armottomuuden vedessä.
Jenkeissä ylivelkaantunut voidaan tuomita henkilökohtaiseen konkurssiin. Tämä tarkoittaa sitä, että jos tilanne jonkun kohdalla todetaan toivottomaksi, hänet haetaan vararikkoon. Velkaantuneen kaikki rahanarvoinen omaisuus myydään ja rahat jaetaan velkojien kesken. Mutta huom! tämä on tärkeää: loput hänen veloistaan annetaan anteeksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että konkurssin tehnyt henkilö pääsee aloittamaan uudelleen puhtaalta pöydältä. Järjestelmä on inhimillinen ja se sisältää käsityksen erehdyksen anteeksiantamisesta ja uudesta mahdollisuudesta.
Tätä inhimillistä järjestelmää on turha haikailla Suomeen, koska raha-asioissa me emme kansana kykene inhimillisyyteen. Me haluamme, että velallista jahdataan viranomaistoimin niin kauan kuin tämä elää. Se on meistä oikein.
Päättäjät kertovat meillä olevista hienoista systeemeistä, joilla velkaloukkuun joutuneita muka autetaan. Oikeasti kysymys on sumutuksesta ja näennäispuuhasteluista, joilla ei ole ongelmaan minkäänlaista vaikutusta.
Tiedossa on lukemattomia (tuhansia) tapauksia, joissa jo melkein päättynyt viiden vuoden velkasaneeraus on jonkin pykäläkikkailun ansiosta aloitettu uudestaan. Yleensä näissä on takana ahne pankki tai pahansuopa lähimmäinen, joka vetoamalla johonkin muotoseikkaan onnistuu purkamaan juuri päättymäisillään olevan saneerauksen. Ja velallinen huomaa, että koko viiden vuoden pinnistely on valunut hiekkaan.
Yrittäjätaustaiset taas eivät halua edes hakeutua velkasaneeraukseen, koska tietävät, ettei heitä siihen yleensä hyväksytä, vaan epäillään rikollisiksi ja jos joskus hyväksytäänkin, niin elannon etsiminen käytännössä kielletään ja rahavarojen tarkkailu ulotetaan lasten ja sukulaistenkin pankkitileille. Kuka haluaa kulkea viisi vuotta varjostajat kintereillään?
Uudessa laissa on tuttua armottomuutta. Vanhenemisajoiksi on säädetty neljännes ihmisiästä, 15 tai 20 vuotta. Mutta huom! tapauksissa, joissa velka on hankittu ns. vilpillisesti tämä aika voi olla pitempikin. tulemme näkemään ennätysmäärän vilpillisesti velkaantuneita suomalaisia tai ainakin sellaisiksi luokiteltuja.
Meidän suomalaisten on turha moittia sairaaksi yltyneestä velkojen perinnästä tai itsemurhiin johtaneista velkaloukuista viranomaisia tai lainsäätäjiä. Me voimme syyttää vain itseämme: asenteitamme, kateuttamme ja pahansuopaisuuttamme. Vasta sinä päivänä kun pystyt vilpittömästi onnittelemaan naapuriasi tämän uudesta Mersusta, olet oikeutettu kritisoimaan pyöveliksi heittäytyviä ulosottomiehiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.nakokulma.net/index.php?topic=13838.0
Kyllä se minustakin jotakuinkin näin menee.
Minä en ole kateellinen. Johtuu varmaan omista kokemuksista. Olen joskus ollut taloudellisesti suhteellisen hyvässä asemassa, sitten täysin maassa, nyt menee taas paremmin. Ja alamäki voi vielä tulla. Mutta aina kun menee vähänkin muita paremmin, alkaa kateellisia ilmaantua. Vaan harvassa on auttajat, jos menee huonosti.
Asenteista tässä maassa olet tässä asiassa mielestäni täysin oikeassa.
Mutta kyllä vaan Jenkkilässä rahaan suhtautuminen on paljonkin skitsompaa, kuin meillä. Ja mielestäni kaikkeen muuhunkin, ei ole minun ihanneyhteiskuntani. Vaikka Kiinassa mieluummin asuisin.
Pitäisi suomalaisten oikeudentuntoa jotenkin saada kehittymään inhimillisempään suuntaan, vaan miten? Vaaleissa äänestäminen on turhan vähämerkityksistä.
Raha menettää merkityksen. Asioille tulee merkitys. Tämä tietty tosi utopistinen fantasia. Mutta suuntaus on tämä: Tavara puhuu>> nopeat syklit>Ihmiset jo nyt ylivelkaatuneita pahasti>>Kun kaikki olemme lopulta samassa suossa>>tapahtuu inhimillistyminen>>vie aikaa varmasti sata vuotta.
Oikeassa olet utopistisuuden suhteen. Tästä eteenpäin sadan vuoden ennustaminen on vähintään yhtä utopistista, kuin tähän astikin. Tai edes kymmenen.
Se nyt vaan on niin, ettei me kaikki koskaan olla samassa suossa. Aina tulee olemaan niin, että joillain menee keskimääräisä paremmin tai huonommin.
Nythän oli kysymys rahan ja sen avulla saavutettavan vaikutusvallan arvostuksesta nykyisessä yhteiskunnassamme. Se on mielestäni Suomessa hieman kieroutunutta.
Mutta esittämääsi inhimillistymistä, mikäli se tulkitaan enimmäkseen sallivuudeksi tai suvaitsevaisuudeksi tai yksilön itseisarvon tunnustamiseksi, en suinkaan tuomitse.