Millaisesta elämästä te haaveilette? Koti, perhe, työ, harrastukset jne.. Olisi kiva kuulla mistä muut nuoret haaveilevat. :)
Tulevaisuutenne?
Haaveilija-
141180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mä ainaki haaveilen omasta kodista ja perheestä.
Mies joka arvostaa:) Lapsia, kohtuullinen toimeentulo en halua olla liian rikas
Kotina joku kodikas kerrostaloasunto, tai ehkä korkeintaan pieni omakotitalo. Se asunto olis sisältä just sen näkönen kuin mä haluaisin sen olevan ja siellä saisin toetuttaa itseäni rauhassa. Ja siivoamisesta ei tarvitsis stressata.
Perhe.. Hmm jaa-a.. En halua lapsia. Enkä ehkä miestäkään. Mutta en kyllä pahemmin vaimoakaan. Yksinkään ei kyllä viitsisi olla. Ehkäpä eläisin jonkun kämppiksen kanssa. Ja joku kiva karvanen elukkakin täytyy hommata..
Työ.. No tietenkin haluaisin olla rocktähti! Se on mun suunnitelma A! Mutta mikäli palaan noista pilvilinnoista haaveilemaan vähän realistisempia haaveita, niin ehkä voisin hankkia psykologin koulutuksen, ja sitten vähän soveltaa sitä. Enempää en tästä B-suunnitelmasta kerrokaan.. Mutta kävi miten kävi, niin sivutyönä haluan tehdä jotain taiteellista.
Harrastuksena olisi varmaankin monenlainen näpertely. Musiikki, maalaaminen, piirtäminen, ompelu, sisustaminen.. Että niin.
Haluaisin elää sellaista elämää, jossa vapaa-aikani olisi rentoa. Siis elää rentoa elämää, jos työtä ei lasketa mukaan. Nykyään olen ihan liian stressaantunut.
Omakotitalo; vaimo, joka rakastaa minua juuri tällaisena ja työ, josta saa tavalliseen elämään riittävän toimeentulon. Lapsia en ainakaan vielä tämän ikäisenä koe haluavani.
Haaveilen ns. normaalista elämästä... Vaimo, lapsi/lapsia, työn josta saa toimeen tulon, muutaman kaverin joidenka kanssa voisi silloin tällöin istua iltaa. MIelestäni en paljoa vaadi mutta tuntuu sekin olevan liikaa.
en halua koskaan kirkkohäitä, punaista omakotitaloa, perunamaata ja rääkyvää lapsikatrasta.
koska en tule koskaan samaan miestä, adoptoin lapsia jostain kehitysmaasta. en halua koskaan myöskään synnyttää. sen sijaan haluan hylättyjä koiria ja kissoja ja vanhan kerrostaloasunnon kaupungin keskustasta. haluan asua jossakin päin maailmaa, en tiedä vielä missä, mutta vähintään miljoonakaupungissa.
haluan jonkun akateemisen työn, hyväpalkkaisen ja mahdollisimman epäsäännölliset työajat. vihaan tiettyä järjestystä, haluan matkustella paljon, mutta haluan myös pysyvyyttä (siksi mies on huono valinta). koska olen laiska, voin kuvitella myös itseni myymässä huumeita. olen mukavuudenhaluinen ja haluan paljon rahaa.
olen aikuisena todennäköisesti vitun yksinäinen. kännään ja vedän huumeita jossain yliopistobileissä, samalla myös olen joku vitun maailmanparantaja ja isompana sitten rauhotun ja hankin niitä kehitysmaiden lapsia ja hylättyjä eläimiä, jos en ole ehtinyt tehdä itsemurhaa.
haluaisin kunnon miehen, jolla on hyvä huumorintaju. sen kanssa menisin naimisiin, kunnon kirkkohäät ja häämatka. ammatista en vielä tiedä, mutta joku ravintola-ala tai sitten joku eläinlääkäri tai vastaava. hyväpalkkainen työ kuitenkin. haluaisin muuttaa sen miehen kanssa maalle ja pitää ns. "maatilaa". mutta ei mitään lehmiä, hevosia, kanoja ym vaan mielummin koiria, kissoja, kaneja ja tämmöisiä. sitten paljon lapsia, sukua jatkamaan. jossain vaiheessa haluaisin myös perustaa koiratarhan tai jonkun kennelin. oon aina ollu eläinrakas ja pitänyt varsinkin koirista. ja harrastuksena jotain mukavaa. heh. tämmönen vanhanaikanen haave. :D
Asun lähellä jotain isoa kaupunkia jonne tarvittaessa lähdetään sitten tekemään isompia ostoksia. Asuinseutu olisi sellaista rauhallista omakotitaloaluetta,uudehkoa sellaista ja kaikissa pihoissa olisi lapsia temmeltämässä ja vanhemmat olisivat iloisia ja naapureita kutsuttaisiin syömään ja lähdettäisiin yhdessä vaikka koskiseikkailuun.
Itse olisin ammatiltani todennäköisesti lasten psykologi ja olisin onnellinen, enkä nipottaisi ja stressaisi joka asiasta. Minulla olisi mies, jonka kanssa pystyisin puhua kaikesta ja tukisimme toisiamme joka asiassa. Olisimme parhaat kaverukset ja rakastavaiset. En tiedä olisiko meillä lapsia, mutta jos sellasia siunaantuisi niin enintään kaksi kappaletta, tyttö ja poika. Meidän kotimme olisi aina siisti ja naapuruston lapset olisivat aina tervetulleita meille hoitoon tai kylään tai syömään. Minä harrastaisin joogaa ja lenkkeilyä koiramme(kultainennoutaja) kanssa ja mieheni kanssa kävisimme kerran viikossa perjantaina aina ravintolaillallisella, jolloin lapset menisivät papallensa hoitoon.
Perheemme kävisi kerran vuodessa ulkomaanmatkalla ja sitten vielä mieheni kanssa käytäisiin hääpäivänämme ulkomaanmatkalla.
Kotimme sisustus olisi viimeisen päälle suuniteltu. Pääasiassa minä itse olisin sisustanut kotimme haaleilla ja kauniilla väreillä ja kaikki huonekalut olisivat raikkaan puhtaita. Tyyliltään sellaista modernin ja antiikin sekoittelua. Lastenhuoneet olisivat viimeisen päälle laitettu ja ne olisivat siistejä,lukuunottamatta paria lelua lattialla.
Meillä olisi myös oma hevonen, mutta se olisi vuokralla tallissa, joka on 10km päässä kotoamme ja jos jompi kumpi lapsistamme olisi tyttö, niin hän opettelisi huippuratsastajaksi pienestä pitäen. Poika harrastaisi jääkiekkoa tai tennistä.
Aih, elämä olisi ihanaa:)
En koskaan tahdo mitään tavallista perhettä mihin kuuluu aviomies ja pari lasta. Tahdon mielummin adoptoida pari tyttöä vaikka kiinasta,venäjältä tai afrikasta.
Toivon myös tulevani rikkaaksi että kykenisin adoptoimaan ja auttamaan maailman ihmisiä. Tahdon todella hyvän ammatin kuten: elokuva kuvaaja,ohjaaja,kirjailija tai jonkun kuntosalin omistaja.Tahdon mieluisasti asua talossa ja tahdon olla lähellä siskojani ja äitiäni ehdottomasti. Tahdon myös asua amerikassa joskus vähän aikaa.Naimisiin meno yms. ei oo oikeen mun tyylistä.
Mä haluaisin elää täyttä elämää, enkä tällasta puolielämää ku tää tällä hetkellä on. Musta tuntuu etten mäkään halua mitään tavallista "mies & 2 lasta & omakotitalo"-pakettia. Asuisin jossain ulkomailla, lämpimässä maassa, kaupunki sais olla iso miljoonakaupunki. Toisaalta olis ihanaa asua jossain merenrannan läheisyydessä. Mulla olis ihana mies, ehkä lapsia ja mielenkiintonen työ sekä tärkeitä, läheisiä ystäviä. Siinäpä se. :)
Tuhkana Näsijärven pohjassa.
Mulla on mies ja asumme yhdessä.
Onko tämä nyt se päätepiste mihin kaikki haluamme tähdätä?
Olen 17 ja naisena olo ei ole helppoa!
Olen huomannut sen.
Kavereita ei juuri ole jotka asuisi jossain lähellä.
Arki on mitä on.Ikäerokin rassaa toisinaan (14v)
Yhtä hulapaloota (valituksia)
Mutta silti en vaihda päivääkään mistään vaik kuin rassaa.. ^^
Minulla on jo mielessäni selvä kuva siitä mitä haluan tulevaisuudeltani. Tietysti se on eri asia toteutuuko se vai ei, mutta näin se menee:
Haluan modernin omakotitalon jostainasuntomessualueelta, jossa tulisi olla mahdollisimman paljon mukavuuksia ja liikkumatilaa. Perheeseeni kuuluisi itseni lisäksi mieheni ja meillä olisi ehkä yksi tai kaksi lasta. Mina ja mieheni olisimme koko kylän tai ehkä kaupungin onnellisin pari:meillä olisi aina aikaa toisillemme,meillä olisi aina huumoria suhteessamme ja seksiasiatkin sujuisivat. Ja tottakai meillä olisi joku suloinen lemmikkieläin kuten esimerkiksi kaksi kultakalaa.
Lomamatkoja tekisimme kaikkiin eksoottisiin kohteisiin, jossa saisi kokeila kaikenlaista, mutta kuitenkin romantiikkaa olisi mukana.
Perheellämme olisi kaksi autoa:minulla punainen uusi mersu ja miehelläni musta avoauto. Ja toki perheauto olisi erikseen,sellainen tila-auto, jolla tehtäisiin kesäreissut ympäri Suomea aina sukulaisille.
KOTI. Koti on se yksikkö jossa asun sen ihmisen / niiden ihmisten kanssa, jotka koen perheekseni. Tämä minulla on jo (avomies). Asunnon osto on edessä ensi talvena, rivarinpätkä, 3-4 huonetta. Sopiva sijainti keskusteen, lähellä palvelut pikkulapsille (päivähoito jne.). Pihaakin saisi pikkuisen olla =) Remontoitava sopii hyvin, kunhan on asuttavassa kunnossa.
PERHE. Kuten mainitsin, avomies on jo. Hänestä tulee toivon mukaan aviomies tässä lähiaikoina, ja suunnitelmissa 2-3 lasta kun tilanne sen antaa periksi. Muuten aika olisi jo kypsä, mutta saatan opinnot ensin päätökseen ja voisi kai sitä jalan tunkea työelämän ovenrakoonkin ennen sitä. Mutta mennessä näkee.
TYÖ. Takana on lukio ja lähihoitajatutkinto sekä työkokemusta psykiatrisesta sairaalasta. Tällä hetkellä meneillään terveydenhoitajaopinnot, ja toivon valmistumisen jälkeen sijoittuvani koulutusta vastaavaan työhön, mieluiten vastaanottotyyppiseen.
HARRASTUKSET. Tämän suhteen nyt ei erityisiä haaveita ole. Harrastan aika lailla mitä haluan kun haluan, ja tällä hetkellä ei ole täyttämättömiä toiveita.
En tiedä olenko tarkoittamasi "nuori", mutta en minä vanhakaan ole =)