ihan tohjona.
Olen vääntänyt pari kolme viikkoa tekstiä enemmän kuin laki sallii.
Pers**** on ihan jumissa, puhumattakaan niskasta.
Eikös täällä voisi joku jakaa jumoppaohjeita aloittelijoille?
Vakkarit hoi!
Miten selviää, ennen ensimmäistäkään julkaisua, ilman fysikaalista hoitoa?
Ihania vastuksia toivoen, nimimerkki: onko toivoa?
Olen vääntänyt pari kolme viikkoa tekstiä enemmän kuin laki sallii.
Pers**** on ihan jumissa, puhumattakaan niskasta.
Eikös täällä voisi joku jakaa jumoppaohjeita aloittelijoille?
Vakkarit hoi!
Miten selviää, ennen ensimmäistäkään julkaisua, ilman fysikaalista hoitoa?
Ihania vastuksia toivoen, nimimerkki: onko toivoa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vähin erin kehosi mukautuu koneen jatkoksi ja kivut katoavat, tai muuttuvat kroonisiksi jolloin niitä ei jaksa muulta väsymykseltä huomata.
Erittäin pieni mutta tärkeä asia ergonomian kannalta on, että tuolisi on oikealla korkeudella, elikkäs kyynärpäät 90 asteen kulmassa levätessään näppäimistöllä.
Kun muksut säätelevät tuoliani pelatessaan, huomaan väärän korkeuden välittömästi tai viimeistään kolmen tunnin kuluttua jomotuksena ristiselässä.
Keppijumppa, sauvakävely, juoksu, jumppa, mikä tahansa mikä saa hartioiden/niskan verenkierron toimimaan on avuksi.
Yleensä olemme liian laiskoja edes nostelemaan harteitamme tunnin välein tuon kymmenen viisitoista kertaa, mitä taukojumppa yleensä on. Hartioiden kiertoa, niskan venyttelyä (varovasti, ei paukutella ja naksutella huvikseen, vaikka kivoja ääniä voikin saada aikaan)
Perslihaksiin toimii parhaiten juoksu/kävely, liikkuminen luonnossa parantaa aina myös sanallista antia, joten missään vaiheessa maanista kirjoittamista ulkoilusta ja liikkumisesta ei tulisi luopua, koska noin tehdessään luopuu myös isosta osasta luovuutta.
Kivoja kirjoitushetkiä ja kesän tullen, muistakaa että kirjoittaa voi myös ulkona, rannalla maatessa, terassilla istuessa, tanssilavan laidalla, laiturin nokassa ja saunan portailla, kynä ja paperia mukaan ja aivoja availemaan.
Jotenkin ajattelin olla vastaamatta, kun en miellä itseäni vakkariksi ja ammattilainenkaan en ole.
mutta sitten ajattelin tarkemmin, ja todentotta olen luurannut tällä palstalla jo yli vuoden! Kraaaaakkk!
Joten vastaan sitten näin:
Satujosella on jo hyvät neuvot.
Tiedän, että kun kirjoitusbuumi iskee niin se on aika totaalista, mutta päivärytmi ainakin osittain on kuitenkin hyvä säilyttää suht järkevänä, ettei mene ihan haahuiluksi ja alkaa tehdä itselleen kremppaa.
usein mun neuvot on kyllä sitä luokkaa, että älä tee niinkuin minä teen vaan tee niinkuin minä sanon.
Sanonpa siis: liikunta kunniaan ja irtautuminen, suorastaan riistäytyminen siitä ylikuohuvasta flowsta huolimatta on välillä ihan oikea liikuntasuorite. Siis ylös ulos ja lenkille.
Kirjoittamisiin!
olin jo tänään harrastamassa dementiahiihtoa, samalla huidoin vähän kepeillä keppijumppaa.
Jo on hartiat mukavan makuset.
Meinas nääs alkaa homehtumaan tää kirjoittajan raakile!
Tekstiäkin alko heti pukkaamaan.
Varokaa, laitoin monta isoa kuorta postiin eilen.
Nyt vaan jumpalle ja uutta luomaan.
Kiitos neuvoista!
tietsikkaa??? Narraat.
Luulisi noilla kirjoituspalkkioilla joita kerrot saaneesi olevan varaan ostaa naperoille oma kone.
Kiitos hyvistä vihjeistä.
Kuljenkin nykyään lehtiö kainalossa ja kynä mustetta vuotaen siellä sun täällä ja koetan keksiä kirjoitettavaa.
Tänään olisi pitänyt olla lehtiö koiran kusetuslenkillä. Kyy meinasi hyökätä. En itse huomannut ennen kuin oltiin ohitettu tuo liero. Oli kerällänsä valmiina iskuun ja sihisi. En ole koskaan kuullut ennen käärmeen sihinää. Harvinaisen aggressiivinen olento. Ja varmaan lähes metrin pituinen.
Onneksi ei kuitenkaan päässyt puremaan haukkuani. Jumala varmaan varjeli.
satujose sanonut elättäneensä niillä itsensä, ja veroakin menee. Että mulla on itelläni paska palkka paskasta työstä ja saan just sen verran kun kahdesta pokkarista/kk saisi. Ja kun satujosella kuulemma on muksujakin, niin tuskin se mihinkään riittää, ellei ole jotain pääomatuloja. Tulipa vaan mieleen. Ei ne palkkiot kummosia ole kun työ on kovaa kumminkin. Tai ehkei se sitten niin kovaa ole.
Minä siis asun maalla, täällä on halvempaa elää kuin pääkaupunkiseudulla.
Parista pokkarista saa 1800 eskoa, vilkaise huviksesi sairaanhoitajan, kaupan kassan, toimistovirkailijan palkkataulukkoja, aika paljon pitäisi ikälisiä olla jotta tuohon yltäisi.
Mitä taas lasten elättämiseen tulee, on hauska huomata kuinka paljon vähemmällä kolme naista tulee toimeen, kuin kolme naista ja mies?
Olen edelleen sitä mieltä että tuo tapana elää on ihan kiva ja pätevä. Jos teistä työ suhteessa tuloon on liian pieni valitkaa toki joku toinen ammatti.
sanoin, että matalapalkka-alalla olen työssä ja saan palkkaa tuon saman. Asun tosiaan pääkaupunkiseudulla. Asumismenoistahan paljon on kiinni, maalla ne lienee pienemmät.
Pokkarinkirjoittmiseen työnä en ole tutustunut, joten en voi verrata miltä se tuntuu verrattuna omaan hommaan, joka ei perin inspiroivaa ole, mutta ei myöskään hermoja kiristele. Luulisin että pokkarinkirjoittaminen on suhteellisen vaativaa, mutta kai se lyhytaikaisena hommana on ihan ok.
tulla hieroskelemaan sun Pers**** jumista pois.
Samalla voitaisiin keskustella näistä kirjallisuusasioista vähän syvällisemmin.
Eli siis toivoa on. Jos Toivo kelpaa. Ihan vakkari ja kirjoitan joka päivä tuntikaupalla.
T: Toivo Tonko
#keppijumppa# ois varmaan hyväks tuonne pers*****kin, mutta nyt on jo, kiitti, lihat ihan älyttömän hyvässä kondiksessa.
Toivossahan oli hyvä elää, sanoi lapamato!!