Minulla on takana muutamia suhteita, yksi todella pitkä ja pari vähän lyhyempää. Ero siinä pitkässä suhteessa sattui mutta selvisin aika nopeasti siitä vaikka se oli nainen jota rakastin koko sydämestäni.
Tämän jälkeen on ollut pari lyhyempää suhdetta jotka nekin ovat menneet puihin, tottakai siinäkin jäi omat jälkensä tunteisiin mutta oli paljon helpompaa päästä kokonaan näistä yli.
Kuukausi sitten meni taas yksi suhde puihin, mutta siinä oli jotain erikoista mitä minä en pysty edes selittämään. Suuren ikäeron takia, erilaisten elämänkokemuksien takia ja hieman erilaisen elämäntavan takia tiedän että ei minusta ja hänestä voi tulla hyvää paria, sitäpaitsi ollaan molemmat omailta osiltamme jo jatkaneet elämää niin pitkälle että paluu yhteen ei olisi enää mahdollista. Silti, tässä naisessa on jotain, jotain semmoista mikä jäi mieleen, mikä ei hellitä otetta minusta. En tiedä miksi, en tiedä mikä, tiedän vai että jos jossain suhteessa oli jotain semmoista erikoista mitä ei ihmisen järjellä pysty selittämään niin tämän kanssa.
Olisi ollut paljon helpompaa jos olisi ollut vain ystävä alusta lähtien hänen kanssaan mutta ajauduttiin sitten parisuhteeseen ja kun se meni poikki niin käytännössä meni välitkin.
Ei voi olla tarkoitus tai kohtaloa että minä ja hän päädyttäisiin yhteen, se olisi katastrooffi, mutta miksi sitten hän ei poistu mielestäni vaan jäi sinne kummittelemaan?
Tämän jälkeen on ollut pari lyhyempää suhdetta jotka nekin ovat menneet puihin, tottakai siinäkin jäi omat jälkensä tunteisiin mutta oli paljon helpompaa päästä kokonaan näistä yli.
Kuukausi sitten meni taas yksi suhde puihin, mutta siinä oli jotain erikoista mitä minä en pysty edes selittämään. Suuren ikäeron takia, erilaisten elämänkokemuksien takia ja hieman erilaisen elämäntavan takia tiedän että ei minusta ja hänestä voi tulla hyvää paria, sitäpaitsi ollaan molemmat omailta osiltamme jo jatkaneet elämää niin pitkälle että paluu yhteen ei olisi enää mahdollista. Silti, tässä naisessa on jotain, jotain semmoista mikä jäi mieleen, mikä ei hellitä otetta minusta. En tiedä miksi, en tiedä mikä, tiedän vai että jos jossain suhteessa oli jotain semmoista erikoista mitä ei ihmisen järjellä pysty selittämään niin tämän kanssa.
Olisi ollut paljon helpompaa jos olisi ollut vain ystävä alusta lähtien hänen kanssaan mutta ajauduttiin sitten parisuhteeseen ja kun se meni poikki niin käytännössä meni välitkin.
Ei voi olla tarkoitus tai kohtaloa että minä ja hän päädyttäisiin yhteen, se olisi katastrooffi, mutta miksi sitten hän ei poistu mielestäni vaan jäi sinne kummittelemaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
...tutulta. Paitsi, että olen se naisosapuoli ja meillä ei mitään parisuhdetta ollut, kun ei ollut hänen sanojensa mukaan mitään "juttuakaan".
Kaikkien niiden maailman pysäyttävien suudelmien jne. jälkeen kaipaan ja välitän yhä vain siksi, että siinä oli jotain mitä missään ei ole vielä ollut.
Yritän päästä eteenpäin muistuttamalla itselleni kuinka paljon em. sanat ja ne kaikkein viimeisimmät satuttivat. Satuttavat edelleen.
Ehkä se on niin, että itse tuntee jotakin, jota toisen mielestä ei ole olemassakaan. Siihen pitänee tyytyä, vaikka ei haluaisikaan.
Mulla ei ainakaan enää ole muuta vaihtoehtoa, onhan tässä jo vuosi menty ylä- ja alamäkeä ja viime aikoina ei enää ole yhteyttä ollut lainkaan. ..Tasan vuosi ensimmäisestä kosketuksesta... Pakko päästä ylös tästä ojasta :(
elämäntilanteista ym., on vain pintaa. Todellinen sielunystävyys ei kuole koskaan. Ehkä aikanne ei vielä ollut ja siksi annoitte pelon (joka kirjoituksestasi paistaa läpi) tulla väliinne. Järkeily ja selittely on kuitenkin vain järkeilyä ja selittelyä, jos sielunne todella tuntevat toisensa. Teidän aikanne tulee kun olette valmiita luopumaan pelosta.
tämän
?
asiaa tuo teksti! Ajattelen ihan samoin.
hyvin. Oliko kirjoittaja n vai m?
olen n. Mukavaa että on samoin ajattelevia. :)
Mies, yli 30 alle 40. Etelä-Suomesta. Löytyy myös kirjoituksia eräällä nimimerkillä mistä pystyy helposti yhdistämään tarinat toisiinsa :)
Tässä joku oli joku nainen väittänyt kirjoittaneensa tekstin, ehkä ajattelee ja tuntee samalla tavalla mutta ei ole kirjoittaja.
vastauksen alkuperäiseen ja minulta kysyttiin kuka olen, m vai n. Ja olen n. En väittänyt kirjoittaneeni alkuperäistä, tietenkään.
Minun mokani, olen välillä hieman puusilmä :)
Anteeksi.
Toivottavasti saat vielä rakkaasi.