Tässä mietin, että minkäs ikäisiä äitejä siellä on/on tulossa? Entäs sitten työpuoli? Onko ammatti hankittu ennen lapsia/lasten ohella/lasten jälkeen? Oma äitini sanoo, että lapsi tuo leivän tullessaan. Onko tähän uskomista? Vauvoja odotellessa hauskaa kevättä ja kesää :)
Minkä ikäisiä ensiäitejä?
Vauvakuumeessa
221901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
minä ainakin uskon niin.:)
Eli meillä odotetaan tällä hetkellä kovasti, että tärppäisi uudelleen viimevuotisen keskenmenon jälkeen. Ikää minulla on kohta 23 vuotta, ja miehellä 24. Meillä molemmilla on vielä opiskelut kesken.
Minä 23v ja mies 24v. Ite valmistun jouluna ja miehellä opinnot jatkuu vielä muutaman vuoden. Oon sitä mieltä, et turha tässä on odottaa sitä, et kummallakin on vakipaikka ja talo on rakennettu. Jos noita jäis oottelee, nii sit sais odottaa 10 vuotta... Ja mitäs sit, jos ei voikaan tulla raskaaksi...?! Ja vaik mies opiskelee, niin sehän on vaa hyvä, et mies voi sit ottaa kursseja vähemmän ja auttaa kotona enemmän, ku vauva syntyy. Ei se vauvan saaminen rahasta oo kiinni, vaa siitä , et parisuhde on kunnossa jne. :)
Olin 21 kun saimme esikoisemme, mieheni 25.
En ole opiskellut muuta kuin pari vuotta lähihoitajakoulua, mutta en sitäkäänm loppuun, vaan kesken jäi silloin joskus. En ole ollut vakituisessa työssä ikinä, vaan tehnyt enemmän ja vähemmän pätkäduunia, joskin on pari vuotta saman työnantajan palveluksessa oltu myös...ennen mammalomaa tein tarjoilija-keikkoja kun ei baarissa enää saanut keikkoja tehdä..
Tarkoitus olisi nyt olla vähän aikaa töissä jossain että sais talouden kursittua kuntoon, mutta sen jälkeen pitäis lähteä opiskelemaan jotain..tilanteethan toki muuttuu eikä sitä tiiä jos vaikka toisen pykäis ennen opiskeluja:) tai voittais lotossa ja pystyis jäämään vaikka kotiäidiks:)
Ei sillä lapsen teolla tienaa, eikä nykyää pärjää ees mukavasti, ellei toisella ole hyväpalkkaista duunia, mutta onhan ne lapset maailman ihanimpia otuksia joten..eipä se haittaa vaikka köyhiä ollaankin:)
Minä oon 20 ja mies 5,5 vuotta vanhempi, esikoista yritetty jo 8kk. Miehellä on ammatti ja vakitöissä ollu jo muutaman vuoden. Mulla ei ammattia (syksyksi ois opiskelupaikka, lähihoitajaksi) eikä työkokemusta ku parin viikon verran. Huonot näkymät niiltä osin, mutta lapsi/perhe on niin tärkeä, että se menee kaiken edelle. Jos ei lasta kuulu, opiskelen ja näin, mutta lapsi on erittäin tervetullut heti kun vain on tullakseen.
Köyhiähän me tullaan olemaan, jos nyt tärppää. Taloakin aletaan nyt kesällä rakentamaan, joten lainanlyhennyksetkin tulee niskaan sitte. Uskon kuitenki että pärjätään, kun vähällä ollaan valmiita elämään, ja osataan tehä monenlaista itse. :)
Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä...mieheni on kirvesmies, joten töitä riittää hänellä jos vain terveys säilyy eikä mitään tapaturmia tule. Jos minä ehin opiskella lähäriksi ennen lapsia, niin minullaki riittää töitä ihan tarpeeksi. :)
Mä olin 22 ku saatiin ekku (mies 3 vuotta vanhempi). Tuolloin oli opiskelut vielä jonkin verran kesken. Opiskelin äippälomalla kotoa käsin sen mitä pystyin ja poika meni hoitoon 10kk kun mulla alkoi opetusharjoittelut. Hyvin pärjättiin taloudellisesti vaikka mies olikin tuolloin tosi huonopalkkaisessa duunissa.
Nyt toista kuumeillaan ja miehellä vakipaikka, mulla vakinaistuu syksyllä ja oma talo on rakentumassa... Eli ny on taloudellisesti helpompaa muttei yhtään onnellisempaa =)
Eli raha ei mun mielestä todellakaan ratkaise!
En tosiaan oo vielä raskaana mutta yritys on päällä. Mä oon 23 ja puoli ja mun mies on kymmenen vuotta vanhempi. Me ollaan naimisissa ja talo on rakennettu. Miehellä on yritys ja mulla on määräaikainen työsuhde...
Ollaan molemmat vuosimallia -83. Mä valmistun jouluksi ja mies ollut jo pidemmän aikaa vakiduunissa, itsellä on myös suhteellisen hyvännäköinen CV näin "nuoreksi" niinsanotusti, eli työtä kyllä pitäisi löytyä.
Rahasta ei siis ole ollut pulaa oikeastaan koskaan. Vuokralla kylläkin asutaan vielä mun opiskelukaupungissa, kesällä päätöksiä omasta asunnosta ja sen sijaintipaikkakunnasta. Säästäväisyys ei kylläkään ole meidän hyve, mikä on kieltämättä tosi huono juttu. Siinä on paljon petrausta (lue: koti pullollaan tavaraa, jota käytetään about kerran vuodessa...).
Mulla kieltämättä vähän huolettaa, että miten sitten käy, jos vauva joskus tulee. Ollaan kuitenkin totuttu ns. ylelliseen elämään ja en kuitenkaan haluaisi ihan kaikesta omasta hyvästä lapsen vuoksi luopua. Minut varmasti teilataan tämän kommentin vuoksi itsekkääksi ihmiseksi, mutta se on ihan ookoo, jos on sitä mieltä. Kaikki vaan katsokaas taaplaa tyylillään...
Meillä on farmariauto valmiina, eli autoa ei tarvitse vaihtaa. Se on mun mielestä suurin juttu vauvan saannissa. Sit molemmilla suuret suvut, jotka varmasti onnessaan kylvää tavaraa, kun pikkuisia tulee niin harvoin tätä nykyä. Että ihan kaikkea ei kenties tarvitse itse ostaa.
Tulevaisuudessa minulla on vielä tarkoitus opiskella toinenkin korkeakoulututkinto, todennäköisesti opetusalalta. Miehen kanssa ollaan jo puhuttu että hän jäisi mielellään välillä koti-isiksi, jotta voin opiskella lisää.
Mutta mä uskon huomiseen ja taloudelliseen selviämiseen, koska monet ovat selvinneet loistavasti vähemmilläkin tuloilla. Ja se että meidän itsemme on alettava pikku hiljaa varautumaan siihen, että jos meille joskus pikkukäärö suodaan, eli säästäväisyyteen pitäisi panostaa. Näillä eväillä täällä päin : )
keski-ikää selkeästi vanhempi täällä. eli ikää jo 34 ja miehellä sitäkin enemmän, 5 vuotta enemmän.
puitteet (hyvät duunit oma asunto)olisi valmiina vauvaa varten, mutta eipä ole luoja sitä meille tähän mennessä suonut. yli vuosi yritystä takana... mieleni tekisi kehottaa teitä nuoria hankkimaan ne koulutukset ja työkokemukset ja asunnot ym. ennen kuin hankitte lasta kuvioihin, mutta kuten tuossa jo tulikin mainittua, niin ei sitä lasta välttämättä saadakaan sitten kun siltä tuntuu. mut toisaalta olen kyllä silti useamman kerran ollut tyytyväinen, ettei tullut nuorempana ja silloisissa suhteissa lasta hankittua... mutta kaikkien elämäntilanne on omanlaisensa ja se mikä sopii toisille ei välttämättä sovi toisille.
ja onhan se hedelmällisyys aivan eri luokkaa 24 v kuin 34 v.
se varmaan tavallaan totta, että ne koulutukset ym.olisi hyvä hankkia ensin. Tässä on kuitenkin jo 22 vuotiaana tullut huomattua, että raskaaksi tuleminen ei ole kovin helppoa. Keskenmenojakin tapahtuu myös nuorena, itsellä takana yksi.
Uskoni siihen, että meille on nyt hyvä aika yrittää lasta, on kuitenkin vain kasvanut. Haaveissa meillä on suurperhe, joten jos alottaisimme vasta yli kolmekymppisinä, niin siinä tulisi jo aika kiire.
Nuorena yrittämisessä on myös se hyvä puoli, että jos jotain on vialla, niin on hyvää aikaa yrittää hoitoja ym. Lisäksi saa sitten nelikymppisenä ottaa vähän rennommin.:) Paitsi itse varmaan tulee vielä silloin yritettyä iltatähteä.:)
Mutta kuten sanoit, kaikki tavallaan. Molemmissa on varmasti omat hyvät puolensa!
välittää yhtään maailman väestönkasvusta tai kasvihuoneilmiön voimistumisesta (mikä nopeutuu automaattisesti mikäli länsimaisen kulutustavan omaava väestömäärä kasvaa).
Tärkeintä on saada itselle suurperhe! Eikä tulevan sukupolven elinoloja tarvitse miettiä yhtään. Ja jos biologista jälkeläistä ei ilmaannu, vaihtoehto ei ole adoptio vaan hedelmällisyyshoidot. Pientä on tällainen "äidin rakkaus"!
osoitit viestisi? Kyllä mielelläni adoptoisin vaikka liudan lapsia. Olemme miehen kanssa siitä jo puhuneetkin, mutta se ei ole tällä hetkellä ajankohtaista, olemme siihen liian nuoriakin. Yhden biologisen ainakin haluaisin, kai se on jonkinlainen luonnollinen lisääntymishalu..? En osaa sitä sen paremmin järjellä selittää.
Ja olen tietysti huolissani maapallon tulevaisuudesta, ja olenkin yrittänyt elää mahdollisimman ympäristöystävällisesti monin tavoin.
Itseäni puolestaan ärsyttää esim. tupakoitsijat, jotka ovat mielestäni huomattavasti itsekkäämpiä kuin suurperheelliset. Me kaikki joudumme monin tavoin maksamaan toisten oikeudesta polttaa. Älytöntä. Mutta se siitä, ei kuulu nyt tähän.
Oletko sinä muuten se sama henkilö, joka käy säännöllisesti haukkumassa ihmisten valintoja suurperheet- palstalla..?:)
, mutta olen sama henkilö, joka HIEMAN ihmetteli joskus taannoin kommenttiasi, miten hoitsut ovat keskimäärin perhekeskeisempiä kuin esim. kauppatieteilijät. Elikkäs hymy logiikallesi, eikä penniäkään ajatuksillesi.
on jo aikaa vaikka kuinka kauan..:) Hyvin tunnut muistavan... No mutta, hyvää onnea bisneksiin ja vauvan yritykseen. (oletan, että yritys on päällä, miksi muuten olisit täällä? Ilmeisesti sinäkin haluat jatkaa sukuasi?)
Osallistunpa minäkin tähän kyselyyn aikani kuluksi. :)
Eli ikää on nyt 28, tänä vuonna täytän 29. Ekan kerran raskaaksi tullessani olin siis äkkiä laskettuna 27 ja risat. Maanpäällistä vauvaa ei nyt kuitenkaan vielä ole mutta silti koen olevani jo äiti koska se äitiyden ihme tuli koettua lapsen ollessa masussa.
Työpuoli on kunnossa sekä mulla että miehellä, koulutukset kunnossa ja vakipaikat molemmilla, pieni omakotitalo ja iso auto, eli kaikki olisi valmista lapsen tulla, muttakun eihän se koskaan niin mene. :) Sitä ootellessa..
Mitäs jos heittäydytään työttömiksi Kelan ja sosiaalitoimiston tukien varassa eläjiksi, niin luulen, että tärppää samantien!
Kenties kirjoituksessasi on pyritty sarkasmiin.....jotenkin vain tuli ikävä olo kirjoituksestasi. On tosiaankin paljon äitejä jotka elävät sosiaalitukien turvin, mutta ei se heistä välttämättä huonompia äitejä tee tai epäoikeutetumpia hankkimaan oman lapsen.
Ymmärrän kyllä, että vauvakuume vaikuttaa myös mielialaan ja usein katkeruuttakin on ilmassa. Toinen kadehtii "lapsellisia" ystäviään/naapureitaan ja toinen eväisi työttömiltä äitiyden. Mutta niin vain ne asiat elämässä menevät, että kukapa sitä etukäteen tietää mitä elämä tuo tullessaan. Monella on puitteet olleet kunnossa lapsen synnyttyä ja eron/konkurssin/puolison kuoleman ym ym... seurauksena on saattanut talous/terveys romahtaa ja yhteiskunnan tuki on ollut hyvin tärkeää. Elämässä voi käydä niinkin, ettei sinun tarvitse "työttömäksi heittäytyä" vaan siihen vaan joudutaan, ilman omaa tahtoa.
Sinänsä toivottavaa, että kaikilla olisi ulkoiset puitteet kunnossa sekä lapsen synnyttyä, että kasvettua. On kuitenkin myös muistettava ne henkiset puitteet, johon sisältyy myös oma asenne siirtyy vanhempien kautta lapseen. Asun itse Aurinkolahdessa(Vuosaaressa) ja tällä seudulla on paljon monen värisiä lapsia. Meillä ei ulkoiset puitteet ole kummoiset (olen eronnut), mutta kuunneltuani lastemme kavereiden juttuja olen todennut antaneeni ainakin parempaa asennekasvatusta kuin joissakin "puitteet täydelliset"-perheissä.Huom,siis joissakin. En yleistä kaikkiin perheisiin.
Itse yritän olla suvaitsevainen suuntaan jos toiseen, jokaisella meillä omat heikkoutemme. Aina vaan harmittaa kun kuulee ihmisien lokeroivan toisiaan ulkoisten tekijöiden kautta. Rikkautta on monenlaista.
mitä tarkoitat sanomalla "puitteet kunnossa", mutta minulla tuo mainitsemasi tapa ei ole ainakaan auttanut. Eli kuulun sitten varmaan mielestäsi niihin, joilla nuo puitteet eivät ole kunnossa, koska olen opiskelija, mutta eipä vaan ole elävää lasta vielä meille suotu.
Ei se plussaonni varmaankaan kauheasti ole tukien määrästä riippuvainen.
Mielestäni en kyllä vähävaraisempia äitejä arvostellut, ajattelin vain, että on se kumma, kun kaikki ulkoiset puitteet ovat kunnossa niin vauvaa ei kuulu. Ja ei, en tarkoittanut, etteivätkö erilaisilla sosiaalituilla elävät olisi oikeutettuja lapsiinsa, nämä olivat jonkun muun johtopäätöksiä.
Ette voi sitä kyllä kieltääkään, etteikö tässä ole jotain mätää, kun käy näin, ettei vauvaa kuulukaan, jos haluaa hoitaa ensin elämänsä ja raha-asiansa kuntoon? Sehän on suorastaan irrationaalista.
No, kaikki "köyhät" voivatkin ilkkua niitä, jotka haluavat elämältänsä muutakin kuin kituutusta, että ettepä kaikkea voi saadakaan...
Oon kyllä ihan samaa mieltä siitä että vaikka ne puitteet olisi kuinka kunnossa niin ei lapsia sit ikinä tuu. Mutta annas olla jos rahat on loppu ja tilanne maailman epäsopivin raskaaksitulolle, niin johan lapsi saa alkunsa pelkästä ajatuksesta.. :) Me yritettiin sitä taktiikkaa että ostettiin niin kallis auto ettei oo varaa lapseen. :D Puhuttiin että jos lapsi tulee niin myydään auto pois, koska ei tosiaan oo varaa molempiin nyt.. Mutta valitettavasti näyttää siltä että joudutaan autolla ajelemaan nyt jonkin aikaa.. :(
Täytin tänä keväänä 29 vuotta! Tunnen siis itseni lähes "senioriksi" teidän kaikkien yli viisi vuotta nuorempien kanssa! :D
No ei se mitään, jokainen tehköön päätöksensä silloin kun itsestä hyvältä tuntuu! Oon oikeastaan vasta nyt kypsymässä ajatukseen lapsesta/lapsista, vaikka haikaraa onkin toivottu jo pari vuotta. Ei oo ollut sellainen kiire, vaan ollaan nikkaroitu vanhaa taloa kuntoon ja koitettu saada yrityksiämme pyörimään. Niukoilla rahoilla on elelty, onneksi tilanne on nyt hiukan parantumassa.
Viime syksystä ollaan yritetty, mutta vielä ei ole mitään tapahtunut. Viime kierrossa olin olevinani ihan varma, että nyt, mutta ei! Meillä molemmilla on vakituiset työt ja ostettiin just asunto. Kaikki olis ok vauvan tulla, mutta niinpä se taitaa olla, että lapsi tulee silloin kun on sen aika!
Kolmekymmentä. Vuoden verran yritystä, muttei vielä toivoa menetetty. Kaikki ajallaan. Meitä Kolmenkympin kieppeillä olevia ekaa raskautta toivovia on varmaan melko paljon, mutta ehkä tällä palstalla viihtyvät nuoremmat ja me nuorekkaat:))